On koittanut aika sukeltaa menneisyyteen. Aika päästä vähän iholle ja vähän ihon alle. Radiohead on yksi niistä muutamista yhtyeistä, joiden tekemisiin en kykene suhtautumaan objektiivisesti. En nyt enkä luultavasti ikinä.

Brittimedia NME listasi taannoin kymmenen eniten kylmiä väreitä aiheuttavaa hetkeä Radioheadin tuotannosta. Eihän sellaiselle listalle voi olla tekemättä vastinetta. Terapiasohvan pohjalta huudeltuun kymmenikköön päätyi kaksi samaa hetkeä kuin NME:n top kymppiin.

Mutta asiaan, siis. Tässä kymmenen yksittäistä Radiohead-hetkeä, joiden kohdalla ihokarvamittari nousee tappiin. Joka ikinen kerta.

Pidemmät selitykset jääkööt tällä kertaa väliin. Kuvausten lopusta löytyvissä suluissa on se ajankohta videosta, josta kuvailtu hetki löytyy. Kokonaisvaltaisen kokemuksen saamiseksi kannattaa toki kuunnella kappaleet kokonaan.

10) 2+2=5. Se hetki, kun Colin Greenwood ja Phil Selway lähtevät biisiin mukaan (2:04).

http://youtu.be/Oz7d6IL2cYc?

9) My Iron Lung. Se kohta, jossa koko alkubiisin ajan tyylillä kasvatettu jännite purkautuu väkivaltaisen tylyyn c-osaan (1:56).

8) Creep. Kertosäkeitä edeltävät Jonny Greenwoodin staccato-kitaraiskut (0:57).

7) Creep. C-osa ja etenkin Thom Yorken sen päätteeksi laulama pitkä ja vereslihainen ”Run” (2:25).

6) Climbing Up the Walls. Yorken pelottaviin huutoihin huipentuva mahtava loppusoitto (3:05).

5) Exit Music (For a Film). ”You can laugh a spineless laugh / We hope all your rules and wisdoms choke you” (2:47).

4) The Tourist. Kertosäkeet: ”Hey man, slow down, slow down / Idiot, slow down, slow down” (1:33).

3) Jigsaw Falling Into Place. Se hetki, kun Thom Yorke nostaa laulumelodian oktaavia ylemmäs ”The beat goes round and round” -lauseen toistossa (2:14).

2) All I Need. Käsittämättömän hieno, pauhaava, kaihoisa ja surumielinen loppusoitto (2:45).

1) Let Down. Se hetki, kun kolmannen säkeistön puolivälissä Yorken päälaulumelodia jatkaa ”One day I am going to grow wings” -sanoista eteenpäin ja toinen melodia jatkuu pitkällä äänellä (”One dayyyyy”) ja falsetilla (”You know where you are”), liukuen uskomattoman hienosti viimeiseen kertosäkeeseen (3:57).

Jos innostuit näistä hifistelyistä tai Radioheadista ylipäänsä tai jos bändi ja tuotantonsa on vähänkin vieras, suosittelen kuuntelemaan listauksen kappaleet sekä bändin tuotannon kokonaisuudessaan.

Tai ainakin OK Computerin ja In Rainbowsin.