Luin tänään vuonna 2011 lopettaneen R.E.M.:in basisti Mike Millsin haastattelun ja yhtäkkiä tuli ikävä kyseistä yhtyettä. Millsin, Michael Stipen ja Peter Buckin (Bill Berry oli R.E.M.:in rumpali Up-levyyn asti) muodostama bändi tuli tunnetuksi poliittisena ja kantaaottavana yhtyeenä, mutta tälle kirjoittajalle ikimuistettavin osa yhtyeestä on se maailman sympaattisimmalla tavalla höpsöin osa.

R.E.M. on yksi omakohtaisesti tärkeimpiä yhtyeitä ja aiheesta riittäisi sanottavaa vaikka kuinka paljon. Harva bändi on onnistunut tekemään yhtä monta itselle tärkeää kappaletta: Strange Currencies, Find the River, The One I Love, Nightswimming, Electrolite, So. Central Rain, Cuyahoga, Suspicion, I’ll Take the Rain, Perfect Circle ja monia muita. Nyt on kuitenkin melkoinen kevätkiire päällä, joten en ehdi höpötellä isosti.

Siispä asiaan. Michael Stipen laulamista lyriikoista löytyy kolme kohtaa, jotka saavat hymyilemään, vaikka olisi miten huono päivä. Aina.

Beat a Drum (Reveal, 2001)

The sun reflected in the back of my eye

I knocked my head against the sky

The dragonflies are busy buzzing me

A seahorse as if we were in the sea

Be Mine (New Adventures in Hi-Fi, 1996)

I never thought of this as funny

It speaks another world to me

I wanna be your Easter bunny

I wanna be your Christmas tree

At My Most Beautiful (Up, 1998)

I read bad poetry into your machine

I save your messages just to hear your voice

You always listen carefully to awkward rhymes

You always say your name, like I wouldn’t know it’s you

At your most beautiful