Paluu kesälaitumilta: Virtakytkin off-asentoon

Nyt se on ohi. Kesä 2014. Olihan se aikamoinen. Bloggaustaukokin on venähtänyt aivan liian pitkäksi. Terapiasohvalla riittää puitavaa enemmän kuin tarpeeksi. Mitä kaikkea kesään sitten mahtui? Loistavia keikkoja. Kylmiä väreitä. Upeita iltoja, hienoja päiviä – todella, todella kivoja tapahtumia. Puolioptimistisia ajatuksia kivoihin tapahtumiin liittyen, ovella kolkutelleen kaoottisen syksyn kaaoksen vastapainoksi. Samojen puolioptimististen ajatusten neutralisointia. Uuteen tottumista. Tässä vielä yksi vilkaisu taaksepäin, poimintoja ja puintia kesän parhaista hetkistä.

IMG_1165

Kesä oli kuin virtakytkin, jossa virta on joko on-, standby– tai off-tilassa. Suurin osa kesästä kului virtanäppäimen ollessa on-asennossa. Usein tila oli myös standby, ja vasta elokuun lopulla kytkin napsahti off-tilaan. Vaikka oli ja on vaikeaa ymmärtää tapahtumien ja hienojen hetkien jälkeen, että miksi. Off-tila astui tilalle kuvainnollisesti monellakin tapaa.

Nyt on syksy ja uudet kujeet, mutta kesässä oli niin paljon hyvää, että vielä voi hetken lämmittää mieltään muistelemalla parhaita hetkiä. Unohtumattomia keikkoja ei osunut kohdalle tänä kesänä montaa, mutta jokunen sentään.

Portishead, Ilosaarirock 2014.

Miten hienolta ja ainutlaatuiselta musiikki voi parhaimmillaan kuulostaa? Niin hyvältä, kuin se kuulosti Joensuussa heinäkuisena sunnuntai-iltana. Portisheadin keikka kokonaisuudessaan oli jokseenkin uskomaton. Sour Times. Machine GunWandering Star. Cowboys. Koko keikka.

Mutta silti yksi maaginen hetki ylsi ylitse muun keikan maagisuuden. Encorena kuullut Roads ja We Carry On olivat kuin toisesta maailmasta. Tuntui siltä, kuin koko Ilosaarirockin telttalavan yleisö olisi pyyhkinyt vaivihkaa liikutuksesta kostuneita silmäkulmiaan. Puhdasta euforiaa, jollaista pääsee harvoin keikkatilanteissa nykyään kokemaan.

Röyksopp/Kavinsky, Flow Festival 2014.

Flowssa kuulluista tanssipopkeikoista parhaat osuivat lauantai- ja sunnuntai-iltoihin. Odotin Röyksoppin ja Robynin yhteiskeikkaa melko paljon, mutta norjalaiset veivät ruotsalaisesta voiton. Poor LenoEpleRemind Me ja What Else Is There? tanssittivat hurjasti.

Samoin teki Kavinsky Flow-lauantain päätteeksi. Kavinskyn loihtimat tanssit nousivat parhaiden tanssien joukkoon Cut CopynPet Shop Boysin ja Hot Chipin seuraksi. Keikan päättänyt Nightcall oli huikea finaali.

The National, Flow Festival 2014.

Täysikuu Suvilahden yllä, kun Bloodbuzz Ohio soi. The Nationalin syksyinen jäähallikeikka oli ok, mutta jätti ensimmäistä kertaa hieman kylmäksi. Flowssa tilanne oli toinen. Joka ikinen laulu meni luihin ja ytimiin, kuulosti vereslihaiselta ja samalla mielettömän hienolta.

Jopa Trouble Will Find Me -levyn muutamat laulut, jotka ovat jääneet etäisiksi, avautuivat aivan eri tavalla.

Näiden lisäksi oli muitakin yksittäisiä hienoja, haikeita ja kauniita hetkiä. SuedeFuture Islands ja Phoenix Ruisrockissa. Tinariwen ja Bill Callahan Flowssa. Stevie Wonder Kaisaniemessä.

Oli miten oli – kesä 2014, olit hieno. Parhaimmillasi fantastinen, huonoimmillasi karu ja raaka.

Mutta nyt olet off.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.