Oasis ja kymmenet kylmät väreet

Musiikkiterapiasohvan kesätauko päättyi ja nyt päättyy myös Kymmenet kylmät väreet -sarjan sapattivapaa. Aiemmin sarjassa on väreilty Mewn, RadioheadinKentinThe NationalinFaith No Moren ja kaikkien aikojen suosikkien tahtiin – nyt on tullut aika hypätä Brittein saarten 90-luvun pophuuman toisen suuren nimen kelkkaan.

10) Rock ’n’ Roll Star. Ensimmäiset lauseet ja Liamin fraseeraus. Ehkä maailman lesoimmat ja cooleimmat. ”I live my life in the city / There’s no easy way out / The days moving just too fast for me” (video editistä pätkitty väkivaltaisesti osia biisistä pois, mutta silti, kohdassa 0:24).

9) Hello. Kertosäkeen perinteistä perinteisin melodialasku. ”And it’s never gonna be the same / ’Cause the years are fallin’ by like the rain” (1:05).

https://www.youtube.com/watch?v=9D9JzX4LPwU

8) LylaYksinkertainen, se on kaunista. Kertosäe, Gallagherin veljesten stemmalaulut ja kertosäkeen toinen puolikas. ”The world around us makes me feel so small” (1:08).

7) She’s Electric. Kertosäkeen puolihorjuva falsettialoitus. ”And I want you to know / I’ve got my mind made up now” (0:54).

https://www.youtube.com/watch?v=3dUV4VAr9lk

6) The Masterplan. Jouset. Ne jouset. (0:36 ja loppuun asti).

5) Half the World Away. Koko biisi, mutta etenkin lopun ”I don’t feel down” -toistot (3:20).

https://www.youtube.com/watch?v=0fWpuH6fysI

4) Wonderwall. Kyllä, ehkä kulunein Oasis-biisi, mutta se loppusoiton piano, se on vaan niin hieno (4:00).

3) Going Nowhere. Nostattava bridge. ”I’m gonna get me a motor car / Maybe a Jaguar / Maybe a train or a plane or day of fame” (0:55).

2) Columbia. Vähän pelottava ”This is confusion / Am I confusing you” (2:48).

https://www.youtube.com/watch?v=Gx9SD6-a_GY

1) Live Forever. Loppusoiton raadolliset falsettivapaat toistot. ”We’re gonna live forever” (3:24).

Kuule! Jos innostuit näistä hifistelyistä tai jos Oasis on jäänyt vieraaksi, suosittelen kuuntelemaan listauksen kappaleet ja bändin kaksi ensimmäistä albumia kokonaisuudessaan.

Definitely Maybe (1994) ja (What’s the Story) Morning Glory? (1995) ovat nimittäin erittäin hienoja levyjä. Ja löytyy niiltä myöhemmiltäkin levyiltä yksittäisiä helmiä, toki.