Edellisessä artikkelissa mainitsin, että musiikin rauhoittava vaikutus on tullut todeksi viime viikkoina kahden pitkäsoiton kohdalla. Toinen niistä on Elbow’n The Take Off and Landing of Everything. Toinen on Beckin Morning Phase, jota on kutsuttu Sea Changen jatko-osaksi tai ainakin vertailtu tuohon vuonna 2002 julkaistuun kaanonindiealbumiin. Onko Morning Phase yhtä hyvä kuin Sea Change? Musiikki = terapiaa asetti levyt samalle viivalle ja teki vertailevaa tutkimusta biisi biisiltä. Testin jälkeen kumpikaan levy ei ole entisensä.

Myönnetään heti alkuun yksi fakta: asetelma on hieman epäreilu. Vuonna 2002 Sea Change ilmestyi ajankohtana, jolloin elämässä oli sydänsuruja – sellaiseen hetkeenhän kyseinen levy on kuin tehty. Albumi toi kaksitoista vuotta sitten lohtua ja rauhaa. Se muodostui eräänlaiseksi toteemilevyksi, joka tulee pysymään enemmän tai vielä enemmän tärkeänä läpi koko elämän. Tai niin luulin ennen tätä empiiristä testiä.

Morning Phasen kanssa on eri tilanne. Elämässä on mullistuksia ja vastoinkäymisiä, kyllä. Sosiaalisessa mediassa albumin ilmestyttyä vaihdeltiin kavereiden kanssa mielipiteitä, ja yksi mielipide kuului suurin piirtein seuraavasti: ”Tämä levy vaatii auetakseen sydänsuruja. Ja kännin.”

Tuo lause on täysin totta. Ei sydänsuruja eikä halukkuutta vetää kännejä – Morning Phase ei täysin avaudu. Näin on päässyt käymään.

Beck Hansen itse on todennut Morning Phasen olevan Sea Changen sisarteos. Onko se todella sitä, vai onko se vähän liikaa yrittävä velipuoli? Otetaan selvää.

Vertailun ulkopuolelle jää kappale nimeltä Cycle. Morning Phasen neljänkymmenen sekunnin mittainen jousi-intro, joka ei pääse mukaan tiukkaan vertailuun.

Avausraita: Morning (Morning Phase) vs The Golden Age (Sea Change)

Vertailubattle käynnistyy toden teolla avauskappaleiden kaksinkamppailulla. Tunnelmaltaan ja jopa tahtilajiltaan laulut ovat hyvin samankaltaisia.

Vuonna 2014 Beck pui albuminsa kärkeen selkeää käännekohtatilannetta ihmissuhde-elämässä.

I’ve gone all around ’til there’s nothing left to say
Wrote it all down into something that couldn’t be said
I tore it all down and buried me underneath the wave

Hän liikkui syvillä vesillä myös vuonna 2002. The Golden Agessa laulun kertojaminä ajelee halki yön, mieli maassa, etsien mielenrauhaa.

And the sun don’t shine
Even when its day
You gotta drive all night
Just to feel like you’re ok

)

Avausraitojen taistelu päättyy tasapeliin. Sekä Morning että The Golden Age avaavat pelin kylmäävästi, suorastaan vereslihaisesti. Morningin mahtipontinen ja paatoksellinen kertosäe vie kappaleen johtoon, mutta The Golden Agen seesteinen ja mietiskelevä, mielikuville avausraitaveljeään enemmän tilaa antava tunnelma tuo tilanteen tasoihin. Morning Phase 1–1 Sea Change.

Toinen biisi: Heart is a Drum (Morning Phase) vs Paper Tiger (Sea Change)

Heart is a Drum on valoisa ja optimistinen trippi 1960- ja 1970-luvun folktunnelmiin. Paper Tiger puolestaan on psykedeelinen ja jännittynyt, jamihenkinen laulu.

Heart is a Drumin tunnelma tosin saa kontrastia Beckin sanoituksesta. Valoisuus kyseenalaistetaan.

Your eyes get stung by the rays of the sinking sun
You follow the drum keeping time with everyone
Going beat beat beat, it’s beating me down
Beat beat beat beat, it’s beating me down
Day after day, it’s turning around
’Til all my days are drowning out

Paper Tigerissakin ollaan rikki. Se on sisäänpäinkääntynyt laulu, jonka tekstissä tosin ollaan avoimia ja katsotaan jopa tulevaisuuteen. Se mikä on rikki, on korjattava.

Just like a paper tiger
Torn apart by idle hands
Through the helter skelter morning
Fix yourself while you still can

Morning Phase nokittaa. Heart is a Drumin tunnelma ja pinnan alta paljastuva kontrasti vie levyjen toisten kappaleiden painiottelun nimiinsä. Paper Tiger on Sea Changen heikoin kappale. Morning Phase 2–1 Sea Change.

Kolmoskappale: Say Goodbye (Morning Phase) vs Guess I’m Doing Fine (Sea Change)

Say Goodbye huokuu nimensä mukaisesti jäähyväistunnelmaa. Jopa katkeraa sellaista. Beck jatkaa eteenpäin, mutta vielä on katsottava hetki jäähyväistilanteeseen. Sointukulkuaan myöten jännittynyt kappale, joka herättää tunteen siitä, että mitähän seuraavaksi oikein tapahtuu.

I will wait and take a turn
Sort it out, let it burn
Empty out empty drawer
In my pockets, there’s nothing more
These are the words you use to say goodbye
These are the words we use to say goodbye

Guess I’m Doing Fine nousee raukean instrumentaationsa myötä ilmaan kuumailmapallon lailla. Eron hetki on läsnä, valheellisuuttakin löytyy, sydän vuotaa verta, mutta iloksi kaikki vielä muuttuu. Ehkä. Joskus. Beck liikkui kaksitoista vuotta sitten syvillä vesillä jo levynsä alkuhetkillä.

It’s only lies that I’m living
It’s only tears that I’m crying
It’s only you that I’m losing
Guess I’m doing fine

Jäähyväislauluhegemoniaottelu päättyy tasapeliin. Guess I’m Doing Fine oli vuonna 2002 soundtrack-kappale nuoren miehen elämän senhetkisille tunnelmille. Say Goodbye on seesteistä Beckiä parhaimmillaan – kappaleen tunnelma on hieno, vähän jopa ilkikurinen. Tasapeli. Morning Phase 3–2 Sea Change.

Neljäs laulu: Blue Moon (Morning Phase) vs Lonesome Tears (Sea Change)

Morning Phasen ensimmäinen single avasi pelin tarjoamalla Beckin haastatteluissa taajaan mainitsemaa Kalifornia-musiikkia. Hieman samankaltainen kuin levyn kolmosbiisi Heart is a Drum, joka on Blue Moonia parempi kappale.

Sitten tapahtuu jotakin. Tämän biisin kohdalla Beckin surkuttelu alkaa vähitellen nyppimään. Valoa tunneliin, dude. Elämä jatkuu.

Left me standing all alone
Cut me down to size so I can fit inside
Lies you try to hide behind your eyes

)

Lonesome Tears on otsikko kappaleelle, jonka videolla Beck Hansen imuroi katua. Jep. Näiden kahden levyn kappaleita vuorotellen kuunnellessa tulee olo, että kylläpä asiat ovat pielessä. Ei tämäkään kappale näin raskaalta tuntunut kahdentoista vuoden takaisessa sydänsurupuuskassa. Outoa.

How could this love, ever turning
Never turn its eye on me
How could this love, ever changing
Never change the way I feel

Nostalgia tasoittaa tilanteen. Blue Moon ei ole huono kappale. Se tuntuu vaan nyt useamman surkuttelukappaleen kuuntelemisen jälkeen tekstillisesti raskaalta. ”I’m so tired of being alone”, laulaa Beck. No lempo soikoon, älä ole yksin, mies hyvä! Ei kukaan varmasti pidä asetta ohimollasi ja pakota! Lonesome Tearskin tuntuu dramaattisessa voivottelussaan nyt raskaalta, mutta siinä on sentään nostalgiamomentti. Morning Phase 3–3 Sea Change.

Viides kappale: Unforgiven (Morning Phase) vs Lost Cause (Sea Change)

Yksi asia on selvä: Beck tykkää auto-, päivänvalo- ja hukkumismetaforista. Taas mennään, Morning Phasen viidennen kappaleen Unforgiven kohdalla. Tunnelmaltaan biisi muistuttaa lievässä dramaattisuudessaan Sea Changen dramaattista neloskappaletta Lonesome Tears.

Drive to the night
Far as it goes
Away from the daylight
Into the afterglow

Tässä kohtaa vertailubattlekuuntelu-urakkaa alkaa yhtäkkiä löytää tärkeäksi levyksi hetkeä aiemmin kuvailemastaan levystä uusia puolia. Kun surkuttelu ja voivottelu on jatkuvaa, kappaleet saavat uusia, yllättäviä sävyjä. Lost Cause on leppoisassa poljennossaan ja sarkastisen tekstinsä myötä tähän asti peratuista kappaleista paras.

There’s a place where you are going
You ain’t never been before
No one left to watch your back now
No one standing at your door
That’s what you thought love was for
Baby you’re lost
Baby you’re lost
Baby you’re a lost cause

Niin.

Menetetty tapaus vie johtoon. Unforgivenin voivottelu alkaa olla jo melko raskasta kuultavaa. Lost Cause on kuitenkin jotakin. Hieno, pelkistetty folkpop-kappale. Laulun sarkasmia ei ole tähän asti välttämättä täysin ymmärtänyt, mutta tässä vastakkainasettelukontekstissa se on aivan loistava asia. Morning Phase 3–4 Sea Change.

Kuudes sävelmä: Wave (Morning Phase) vs End of the Day (Sea Change)

Morning Phasen kuudes kappale Wave. Teema on tuttu. Dramaattisuus on läsnä vahvasti.

If I surrender
And I don’t fight this wave
No I won’t go under
I’ll only get carried away

)

End of the Day oli yksi suosikkikappaleitani ostettuani Sea Changen ja kuunneltuani levyn puhki vuonna 2002. Se on edelleen hieno laulu. Mutta voi sentään, miten surumielinen. Eivät asiat jatkuvasti voi pyöriä vain suhteen päättymisen ympärillä, hyvä herra Hansen.

I’ve seen the end of the day come too late
Seen the love you had turning into hate
Had to act like I didn’t even care
But I did so I got stranded standing there

Sea Change repii eroa. Wave on jousisovituksineen dramaattinen, mutta jatkuva surkuttelu alkaa olla koko ajan raskaampaa kuultavaa. Tekisi mieli sanoa, että Beck hyvä, lopeta jo, piristy ja soita vaikka Girl. End of the Day on toki myös surkuttelupainotteinen, mutta sen sovitus kannattelee kevyttä surkuttelua Wavea paremmin. Morning Phase 3–5 Sea Change.

Biisi numero seitsemän: Don’t Let it Go (Morning Phase) vs It’s All in Your Mind (Sea Change)

Don’t Let it Go jatkaa eron hetkien tunnelmia. Älä vaan anna kaiken kokemamme kadota muistoistasi. Älä anna niiden juttujen vaivata. Ok.

These are some faults we found
Hollowed out from the years
Don’t let them wear you out
Don’t let them turn your mind inside out

Sea Changen seiskabiisillä It’s All in Your Mind itse vanha vihtahousu astuu kehiin. Pisteet siitä!

Well I cannot believe
You got a devil up your sleeve
And he’s talking to me
And I cannot believe

Piru vie, ero kasvaa. It’s All in Your Mind on raukea ja pohdiskeleva laulu. Niin on myös Don’t Let it Go. Ensin mainitun sello ja Beckin paikoin maaniselta kuulostava tulkinta vievät voiton. It’s All in Your Mind on täydellinen kappale kuunneltavaksi kuulokkeista julkisissa liikennevälineissä yömyöhään ikkunasta ulos kaukaisuuksiin tuijotellessa, kun katuvalot palavat mietteliäästi ja harvat uneliaat ihmishahmot kulkevat pitkin Helsingin katuja. Morning Phase 3–6 Sea Change.

Kahdeksas biisi: Blackbird Chain (Morning Phase) vs Round the Bend (Sea Change)

Reipas, retroiluun taipuva folkpop-kappale Blackbird Chain taitaa olla tällä hetkellä Morning Phasen paras laulu. Mieleen tulee milloin The Mamas & The Papas, milloin Simon & Garfunkel. Stemmat ovat komeita, kuten ovat läpi koko albumin. Kappaleen avauslauseet ovat hienot. Surumielinen tunnelma on hetken aikaa poissa. Hyvä!

Give me traces of your lifeblood flowing in a loving cup
And tell me I’m dream dream dream dreaming and I’ll never wake up 

Round the Bend on surumielinen. Jousien täyttämä ja hälyisä. Vähän pelottava. Jopa ahdistava, mutta silti toiveikas.

We don’t have to worry
Life goes where it does
Faster than a bullet
From an empty gun

)

Morning Phase kaventaa. Blackbird Chain on mainio laulu. Ehkä Morning Phasen paras juuri nyt. Round the Bend ei ole sekään huono. Vähän ahdistava kyllä, eikä tunnu oikein etenevän mihinkään. Morning Phase 4–6 Sea Change.

Ysiraita: Phase (Morning Phase) vs Already Dead (Sea Change)

Paha, paha vertailueste: Phase on jousi-instrumentaalivälike. Sitä ei voi siis vertailla Sea Change -velikappaleeseensa. Mikä on todella harmi, koska Already Dead on hieno biisi.

Love looks away
In the harsh light of the day
On the edge of nothing more
Days fade to black
In the light of what they lack
Nothing’s measured by what it needs

Tilanne säilyy muuttumattomana. Vaikka Already Dead onkin hemmetin hieno kappale. Morning Phase 4–6 Sea Change.

Biisi numero kymmenen: Turn Away (Morning Phase) vs Sunday Sun (Sea Change)

Turn Awayn taustalla kuuluu vahvasti Simon & Garfunkelin ääni. Ehkä vähän myös Nick Draken. Ihan hyvä. Sanoitusten surkuttelu tuntuu lievenevän Morning Phasen loppua kohti, vaikka surumielisyys onkin läsnä.

Turn turn away
From the weight of your own past
It’s magic for the devil
And betray the lack of change
Once you have spoken
Turn away

Sunday Sun on Sea Changen reipashenkisempää osastoa. Musiikillisesti. Sanoituskaan ei ole yhtä voivotteleva kuin kappaletovereidensa.

Jealous minds walk in a line
And their faces jade the strain
Stranded in infinity rooms
And they’re safe from any harm

Tasapeli, tilanne säilyy edelleen muuttumattomana. Kymmenensien kappaleiden battle päättyy ratkaisemattomaan. Morning Phase 5–7 Sea Change.

Yhdestoista hetki: Country Down (Morning Phase) vs Little One (Sea Change)

Country Down on raukea country-balladi pedal steeleineen. Tunnelma on jopa gospelmainen.

Time evermore
You just found what you’re looking for
A tiger rose growing through your prison door
Reaching for sunlight, can’t see it anymore
Just a mile from my back door

Sea Changen toiseksi viimeinen kappale Little One on outo kappale. Hukkumis- ja merimetaforat ovat voimissaan.

Drown, drown
Sailors run aground
In a seachange nothing is safe
Strange waves
Push us every way
In a stolen boat we’ll float away

Morning Phase kirii. Kaksitoista vuotta sitten Little One kuulosti paremmalta. Nyt se on Sea Changen heikompaa osastoa. Country Downin gospelmeininki on hauska tuulahdus vakavan tunnelman keskellä. Morning Phase 6–7 Sea Change.

Kaksitoista: Waking Light (Morning Phase) vs Side of the Road (Sea Change)

Päätösbiisien aika. Erittäin tärkeä hetki. Waking Light julkaistiin singlenä ennen Morning Phasen julkaisua. Laulu on komea ja dramaattinen. Teksti on toiveikas. Aurinko nousee taas huomenna.

When the memory leaves you
Somewhere you can’t make it home
When the morning comes to meet you
Open your eyes with waking light

)

Side of the Road päättää Sea Changen mietteliään toiveikkaasti, mutta silti synkähkösti.

Something better than this, someplace I’d like to go
To let all I’ve learned tell me what I know
About the kind of life I never thought I’d live
Till the ugly truth showed me what it did

Morning Phase nousee rinnalle. Waking Light on vahva ja toiveikas päätöskappale. Side of the Road on viimeisenä lauluna ihan ok, mutta ei sen enempää. Morning Phase 7–7 Sea Change.

Loppupäätelmien aika.

1) Morning Phasea ja Sea Changea ei kannata kuunnella peräkkäin. Paitsi, jos olet juuri eronnut ja vellot sydänsuruissa. Molemmat levyt ovat tunnelmaltaan melko raskaita.

Beckin tekstit ovat molemmilla levyillä lähes kautta linjan hyvin alakuloisia, melankolisia, voivottelevia ja surkuttelevia. Raskaita tekstejä. Kyllä elämässä iloa riittää.

2) Kuten ennen urakkaan ryhtymistä mainitsin, Sea Change on ollut eräänlainen toteemilevy hyvin pitkään. Nyt, kuuntelussa rinnakkain Morning Phasen kanssa, se tuntuu kovin raskaalta.

Se on sydänsurulevy, ehdottomasti, mutta yllättävän raskas sellainen. Eikä enää niin itselle tärkeä albumi, kuin ennen.

3) Toivottavasti seuraavaksi esiin astuu hieman kevytmielisempi Beck. Tähän tyyliin.

)

4) Morning Phasen ja Sea Changen kuunneltuaan ei tee mieli kuunnella mitään raskasta. Eikä tee mieli käyttää raskas-sanaa vähään aikaan.