Rosvojen bloggaajahaaste käsittelee tällä kertaa niitä hetkiä, jolloin poikuus lähti, eikä sitä enää takaisin saa. Ekat kerrat ovat kiusallisia, noloja, saattaa ehkä vähän sattuakin ja ihmetyttää, että mitä helvettiä päässä on oikein liikkunut, mutta ovatpahan todella nostalgisia. Tässä musiikkiterapiasohvan isännän aikamatkailua ekoihin kertoihin.

Ensimmäinen yhtye, jota olet sanonut lempibändiksesi?

Tähän kohtaan täysin rehellisesti vastatakseni pitäisi kaivaa ala-asteen luokkatovereiden Ystäväni-kirjat esiin. Veikkaan vastanneeni lempibändisi-kohtaan joko Metallica (tietysti logon oikeaoppisesti piirtäen), Bon Jovi (isosiskon myötävaikutuksesta) tai Guns N’ Roses. Toisaalta, kuuntelin tuolloin myös paljon Scorpionsin Savage Amusement -kasettia.

Salaa kuuntelin toki muutakin. Kuten Pet Shop Boysin Behaviouria ja siltä löytyvää maailman parasta popkappaletta nimeltä Being Boring, jonka vaadin soivan sitten joskus omissa hautajaisissani. Samoin kuuntelin vähän salaa Kylie Minoguen Kylie-levyä, jolta löytyneet pophelmet kuten Loco-Motion, Je Ne Sais Pas Pourquoi ja I Should Be So Lucky soivat tiuhaan Sonyn tyylikkäässä (hah) tupladekkikasettisoittimessa. Myös Bananarama olisi voinut olla lempibändini, jos olisin ollut yhtä rohkea ja uljas kuin tänä päivänä. Love in the First Degree on helvetin kova biisi, joka näin jälkeenpäin ajatellen aiheuttaa vahvoja Nylon Beat -mielleyhtymiä.

Ensimmäinen yhtye, jota olet fanittanut?

Jos fanittaminen määritellään bändejä levynkansikuvien pohjalta matkien piirtämisellä sekä kasettien ja vinyylien kansista ulkoa opeteltujen lyriikoiden määrällä, niin kyllä Bon Jovi taitaa viedä voiton. Slippery When Wet ja New Jersey olivat tärkeitä levyjä.  Ai miksi? Koska tytöt tykkäsivät niistä ja halusin olla samalla aaltopituudella. Tietysti.

Monet biisit lähtevät edelleen ulkomuistista. Anytime. Samoin vähän myöhempi materiaali – lausuin taannoin vastakkaisen sukupuolen edustajalle Bed of Rosesin indiediggari-imagooni täydellisesti sopivia kantaaottavia sanoituksia. Ja hei, onhan Bon Jovilla oikeasti hiton hyviä popmelodioita ja vakuuttavia lyriikoita. Okei, sanoitusten vakuuttavuus on ehkä vähän karissut vuosien saatossa, mutta esimerkiksi Without Love on aikamoinen goosebump-hetki.

Ja puolustuksen puheenvuorona muistutan, että tässä kohtaa on eletty noin vuotta 1988.

https://www.youtube.com/watch?v=ZAII4qeSD2U

Ensimmäinen levy, jonka olet saanut?

Kasetti. Se on satavarmasti ollut c-kasetti. Lp-levyjen hienous valkeni vasta kasettiaikakauden jälkeen ja cd-formaatti oli tuossa kohtaa elämääni vielä kaukainen kangastus.

Nyt sukelletaan syville ja todella uskottaville vesille. Vastaan tähän, että joko Eppu Normaalin Lyömättömät-kokoelma tai Bat & Ryyd -kaksikon todellinen indiekaanonklassikko Ehtaa tavaraa. Kuuntelin hetki sitten ensimmäistä kertaa noin 25 vuoteen yhden kappaleen verran Bat & Ryydiä. Voin luvata teille, arvoisat lukijat, etten kuuntele ainakaan seuraavaan noin 25 vuoteen edes yhden kappaleen verran Bat & Ryydiä.

Jos todella haluat tietää syyn, klikkaa tästä. Kiinnitän itseni häpeäjalkapuuhun ja antaudun sekä ruoskittavaksi että kivitettäväksi. Kivitys tapahtukoon Batmanin muotoisilla kivillä.

Mielenrauhan saavuttaakseni, tarjoan väkipakolla tähän väliin kuunneltavaksi ihan kunnollista musiikkia. Kuuntele seuraava laulu ja unohda noin kymmenen edellistä lausetta.

Ensimmäinen levy, jonka olet omilla rahoillasi ostanut?

Ensimmäinen omilla rahoilla ostettu cd-levy: Skid Row’n Slave to the Grind. Ensimmäinen omilla rahoilla ostettu c-kasetti: Pet Shop Boysin Behaviour. Ensimmäinen omilla rahoilla ostettu lp-levy: Bon Jovin 7800° Fahrenheit.

Slave to the Grindin ostin Lohjan Unionilta, hinta noin 109 markkaa. Kyllä. Kaikista maailman paikoista. Vai olikohan se huoltamoketju muuttunut jo Nesteeksi silloin. Hmm.

Wasted Time ja In a Darkened Room olivat vakiokamaa ala-asteen diskoissa. Molemmat löytyivät itse nauhoittamaltani Hitaat ’92 -kassulta. Näin on. Muita helmiä tuolla mixtapella olivat ainakin Scorpionsin Send Me an Angel, Bon Jovin I’ll Be There for You, Raptorin Sukellus pumpuliin, Whitesnaken Is This Love, Madonnan This Used to Be My Playground, 4 Non Blondesin What’s Up, Samuli Edelmannin Viimeinen yö (Hieno biisi! On on!), Bryan Adamsin Do I Have to Say the Words? ja Heaven sekä Queenin These Are the Days of Our Lives. Ainakin.

https://www.youtube.com/watch?v=CNPu58Sprkk

Ensimmäinen festarisi?

Kesä 1995 ja Ruisrock. Pelkkä sunnuntai. Pääesiintyjänä Bon Jovi. Lavalle nousivat myös Nordman, The Boo Radleys (jonka levyn hankin keikan innostamana Tukholmasta hieman myöhemmin) ja Little Steven.

Oma innostukseni Bon Joviin oli jo hiipunut, mutta bändin keikka alkoi yllättävästi yllättävän hyvällä Neil Young -coverilla (Rockin’ in the Free World). Olihan siinä muitakin hyviä hetkiä, mutta parhaiten Ruissalosta jäi kesältä 1995 mieleen Boo Radleys.

Sittemmin Ruisrock on vakiintunut festariksi, jossa olen käynyt eniten (suluissa parhaat keikat): 1995 (Bon Jovi ja The Boo Radleys), 1998 (Money Mark, Björk, Beastie Boys ja Don Huonot), 2003 (Manic Street Preachers), 2006 (Mew, Editors, Mogwai, Kashmir ja Egotrippi), 2010 (Don Huonot, Ginger Ninja, Belle & Sebastian, Midlake, Florence & The Machine), 2011 (The National, Elbow, Robyn ja PMMP), 2012 (Bloc Party, Pulp ja Yeasayer) sekä 2013 (Pet Shop Boys).

Kyllä, luetteloin nuo vuodet täysin turhamaisesti vain osoittaakseni itselleni, että musiikkimakuni on kehittynyt edes vähän sitten kunniakkaiden Bat & Ryyd -aikojen.

Ensimmäinen klubikeikkasi?

Jos puhutaan vain täysi-ikäisille sallitusta klubista, niin vuosi 1998, 17-vuotias (jep, rikollinen, siis) minä, Helsinki, Tavastia, lavalla Egotrippi ja The Crash.

Jos taas puhutaan myös alaikäisille sallituista klubeista, niin Helsingissä Lepakossa ja Vantaan Tikkurilassa Vernissa-klubilla tuli nähtyä vuosina 1996–1998 ainakin Egotripin, Don Huonojen, Zen Cafén ja Sub-Urban Triben keikat.

https://www.youtube.com/watch?v=5du5RO9fB48

Ensimmäinen kerta, kun olet blogannut musiikista?

Bloggaamiseksi sitä ei voi kutsua, mutta 2000-luvun alkuvuosina kirjoittelin silloisen bändin nettisivuille kaiken maailman top-listoja erinäisistä musajutuista sekä keikka- ja studiopäiväkirjoja.

Ne olivat ensikosketus pelkästä musiikista kirjoittamiseen, mutta ensimmäiset kaksi varsinaista musiikkiblogipostaustani julkaisin samana päivänä syyskuussa 2012. Aiheina Bat For Lashes sekä ikisuosikkeihini ja ikisuosikkipuheenaiheisiini lukeutuva R.E.M.