Helmikuun viimeisenä tiistaina Ruotsissa vietettiin ruotsinsuomalaisten omaa juhlapäivää. Tavallaan loogisesti tuon päivän nimi on ruotsinsuomalaisten päivä, jota on vietetty vuodesta 2010 lähtien kansanrunouden keräilijä Carl Axel Gottlundin syntymäpäivänä. Helmikuun 24. päivä on mukana Ruotsin almanakoissa ruotsinsuomalaisten virallisena merkkipäivänä. Tämä kaikki tuli mieleen, koska viime aikoina omissa musiikintoistovälineissä on jostain syystä soinut erittäin taajaan ruotsinkielinen musiikki.

Lukuisissa musiikkiterapiasohvaistunnoissa tähän on keksitty aiheuttajaksi yksi lähes liikuttavan selkeä tekijä. Sillä vaikka kuinka tärkeiksi albumeiksi Pausin Paus, Säkert!:in Facit ja Håkan Hellströmin Känn ingen sorg för mig Göteborg ovatkin vuosien saatossa nousseet, on yksi ruotsinkielinen albumi ylitse muiden, nyt ja luultavasti aina.

Tämä on se albumi.

Kentin Isola julkaistiin virallisesti lähes seitsemäntoista vuotta ja neljä kuukautta sitten. Kyllä. Marraskuun 12. päivänä vuonna 1997.

Aika ja maaperä oli otollinen. Olin täyttänyt keväällä ruhtinaalliset kuusitoista vuotta. Olin juuri aloittanut lukion. Radioheadin saman vuoden toukokuussa julkaistu OK Computer oli räjäyttänyt ja laajentanut musiikillisen tajunnan lopullisesti. Isolalle oli tavallaan pedattu paikka musiikkinörtin historiankirjoituksessa.

Kent oli ennen Isolaa tuttu ainoastaan Rumban vuoden 1996 kesän Ruisrock-raportista, jossa puhuttiin puvut päällä esiintyneestä ruotsalaisyhtyeestä, jonka hitti Kräm (Så nära får ingen gå) oli soinut Radiomafiassa. Sieltä minäkin sitä ensimmäistä kertaa kuulin. Sitä Kentiä.

Vuoden 1997 jouluna sain sen sitten täysi-ikäisyyttä lähenteleviin näppeihini. Om du var här oli tullut vastaan aiemmin syksyllä samaisen Radiomafian taajuuksilla. Biisin musavideo pyöri Jyrkissä ja sieltä se vähitellen ui alitajuntaan. Siskoni huomasi varovaisen innostukseni, halusi sivistää minua ja innostaa ruotsin kielen opiskelussa. Sain joululahjaksi albumin nimeltä Isola.

Siitä se sitten starttasi – tämän vuoden marraskuussa täysi-ikäisyyden saavuttava Kent-suhteeni sekä innostukseni ruotsin kieleen.

Jos et ole ikinä kuullut Isolaa ja oletat sen olevan happyhappyjoyjoy-popia, älä lue tätä tekstiä eteenpäin sillä olet todella pahasti väärässä. Se on pohjoismaista melankoliaa huokuva surumielinen albumi. Se menee ihon alle ja aiheuttaa kylmiä väreitä lähes joka nuotillaan ja sävelellään.

Tässä katsaus Isolan sisältöön kappale kappaleelta: muistelua, miltä kappaleet ovat tuntuneet ja yksi olennainen lyriikkaote jokaisesta biisistä.

1. Livräddaren

http://youtu.be/pDdi4fNhu5s

Ensi kertaa levyä kuunnellessa lähes 18 vuotta sitten, Livräddaren tuntui tasan samalta kuin Airbag sen lähtiessä soimaan samassa cd-soittimessa noin puoli vuotta aiemmin. Kappaleiden rakenteetkin ovat hämmentävän samankaltaiset: molemmat tavallaan jo kertaalleen loppuvat, mutta jatkuvatkin vielä uudelleen.

”Mitä ihmettä tämä on? Miksi tämä kuulostaa näin jännittävältä?” Sekä Livräddaren että Airbag olivat ensikuuntelulla kuin ämpärillinen kylmää vettä niskaan. Hämmentävää, outoa ja jotenkin vängällä tavalla jotain musertavan hienoa.

Jag räddar ditt liv
Du är bländad & vit
Jag bromsar på is
Du har frusit mitt i
Ge mig en chans att drömma om ibland
någonstans, i nästa liv

2. Om du var här

Hitti. Iso hitti. Om du var här on Isolan kappaleista se, joka koki vuoden 2005 paikkeilla pahan inflaation, koska Kent veti kappaleen Käpylän urheilupuiston keikalla niin vasemmalla kädellä että huh. Joakim Bergiä ei tuntunut kiinnostavan pätkääkään biisin esittäminen. Mutta se oli väliaikainen tunne. Kun bändi ei enää esittänytkään suurinta hittiään keikoilla, myös tuo tunne unohtui.

Entä itse biisi sitten? Raadollista ja angstista ranteet auki -kaipuumelankoliaa. Ehkä hieman kornia tänä päivänä, mutta 1990-luvun lopulla… ah.

Tid, allt ska bli som då
Jag nöjer mig med tystnad
Språk, jag behöver inget språk
med tiden på min sida

3. Saker man ser

Biisi, joka aluksi ärsytti. Tai oikeastaan eniten ärsytti laulaja Bergin ser-sanan falsetti. Se tuntui jotenkin epäpyhältä. Tyylittömältä.

Mutta niin sitä vaan mieli, korvat ja keho lämpenivät. Kappale alkoi vähitellen kuulostaa todella hyvältä. Ratkaiseva tekijä oli toisen kertosäkeen jälkeinen c-osa, joka nostaa kappaleen ilmaan. Sen ymmärtämisen jälkeen kertosäkeen falsettikin oli perusteltu ja hyväksytty.

Min hud är vit under mitt armbandsur
Därunder tar vintern aldrig slut

4. Oprofessionell

Oprofessionell ja Glider tuntuivat aluksi Isolan heikoimmilta lenkeiltä. Flegmaattisilta. Staattisilta.

Miten vähän ensikuunteluilla ymmärsinkään.

Oprofessionell on täydellinen kappale. Tämä laulu sai tajuamaan, miten hieno, omakohtainen ja musiikkisielunmaisemallisesti samaistuttava termi melankolinen duuri on.

Tämä kappale on juuri sitä itseään. Isolalla tuntuu usein myös siltä, että Kent on taltioinut levylle uransa parhaat väliosat ja loppusoitot. Oprofessionell on täydellinen esimerkki tästä: kuunnelkaa, miten kappale nousee toisen kertosäkeen ja väliosan jälkeen igen-sanan kohdalla lentoon, siivilleen, ilmaan, joihinkin uskomattoman kauniisiin sfääreihin.

…och du har inget val
Du är en av tusentals
En av dom som blivit kvar
och vi ser ner på dig

5. OWC

OWC tuntui aluksi tylsältä ja jopa tylyltä, mutta kuuntelutoistojen myötä pinnan alta löytyi aivan uusi kappale. Lopullisesti biisin hienous valkeni hyvän ystävän tapaillessa kappaleen pianoteemaa lapsuudenkotinsa vanhalla pianolla.

Isolalla on mukana maltillisia jousisovituksia, joista vastaa Helioskvartetten-niminen jousiensemble. OWC on yksi niistä lauluista, jotka nousevat Helioskvartettenin ansiosta liitoon. Kuunnelkaa vaikka biisin loppusoitto, johon Joakim Bergin vieno kysymys johdattaa.

Med rakat huvud står jag klar
på frivilliga ben
Vad var det?
Är det dags att ge sig av?

6. Celsius

https://www.youtube.com/watch?v=UjPgVuHFBrg

Tämä kappale avautui lopullisesti ja nousi yhdeksi parhaista Kent-kappaleista Helsingin Tavastia-klubilla torstaina, 16. toukokuuta vuonna 2002. Se hetki, kun kappaleen loppusoitto lähtee soimaan koko bändin voimin hiljaisen väliosan jälkeen, sillä hetkellä Tavastialla koin yhden unohtumattomimmista musiikillisista elämyksistä. Siinä oli jotain toismaailmallista.

Celsius alkaa jännittyneesti ja hieman pidätellen, kunnes c-osan ja loppusoiton aikana mitään ei enää pidätellä vaan kaikki portit ovat auki. Muistikuva monitorin päällä seisovasta, rintakehäänsä raivokkaasti takovasta Joakim Bergistä on jäänyt mieleen ikuisiksi ajoiksi.

Kappaleen teemakin avautui vasta myöhemmin. Mitä jos ihminen onkin väärässä? Jos sitä onkin tehnyt vääriä valintoja? Niinkin voi käydä.

Tänk om jag har fel
Jag kan ha fel

7. Bianca

https://www.youtube.com/watch?v=8h0MHm90k1A

Biancassa on aina ollut hienointa se, miten kappaleen intro rakentuu ja kasvaa. Biisi lähtee liikkeelle rumpujen, basson ja yksinkertaisen sähkökitaratuplauksen voimin. Seuraavalla kierrolla mukaan tulee toinen sähkökitara, seuraavalla kolmas ja rumpali Markus Mustonen nostaa kierroksia avaamalla hi-hat-peltejä.

Vaikka Bianca on Isolan angstisimpia kappaleita, se on aina tuntunut hengähdystauolta albumin puolivälissä. Hyvä kappale, mutta ehkä toinen niistä lauluista, joihin ei välttämättä tule palattua yhtä usein kuin levyn muihin kappaleisiin.

Som ett färgfotografi
som nån förstört med flit
Är jag svartvit inuti?

8. Innan allting tar slut

Pelottava laulu. Samalla tavalla kuin Faith No Moren Jizzlobber ja Radioheadin Climbing Up the Walls.

Mutta myös kovin romanttinen. Kaikki loppuu, mutta oletko onnellinen? Tässä nyt, minun kanssani? Hieno, hätkähdyttävä ja pelottava kysymys.

Är Du lycklig nu?
Har Vi tid innan allting tar slut?

9. Elvis

https://www.youtube.com/watch?v=YB0F-_Ok2vw

Vuosikausia olin sitä mieltä, että Elvis on Isolan paras kappale. Olen sitä mieltä vieläkin, mutta parhaita kappaleita on koko levy täynnä. Paras kappale on se, joka sillä hetkellä soi.

Elviksessä on kaikki. Rocklegendaan ja hulluuteen assosioituva teksti. Menneisyyttä kaihoileva säkeistö, joka kasvaa komeasti kohti kertosäkeitä. Menneisyyden nykyhetkeen palauttava kertosäe. Täydellinen kertosäe. Helioskvartettenin jouset. Sami Sirviön loppusoiton komea kitarateema ja muutenkin uljas ja pelkistetty kitarointi.

Se on silkka fakta: Elvis on yksi Isolan täydellisistä popkappaleista.

Jag stjäl tillbaka Min tid
Alla timmar Ni en gång stal av Mig
En gentleman ett geni
En superhjälte för Dig

10. Glider

Glider on aina ollut Isolan ongelmallisin tapaus. Tavallaan se on paikkaansa puolustava raukeushetki ennen levyn huimaa finaalia – toisaalta taas se on albumin tylsin ja masentavin kappale.

Glider ei ole missään nimessä huono biisi ja sekin on vuosien varrella kuulostanut paikoin erinomaiselta. Laulun paikka levyllä on tosiaan perusteltu, mutta jos Isola olisi pitänyt tiivistää yhdentoista kappaleen mitasta kymmeneen, tietäisin heti minkä laulun jättäisin pois.

Biisi, joka todella liukuu alusta loppuun.

Våldsamt klar
glider jag
över din hud med tanken

11. 747

747:sta on tehty musiikkivideo, mutta biisi on pätkitty siihen niin väkivaltaisesti kahdeksanminuuttisesta alkuperäisestä neljäminuuttiseen video edit -muotoon, ettei sitä pysty katsomaan eikä kuuntelemaan ilman rauhoittavia lääkkeitä.

747 on majesteettinen. Se on ainoa oikea Kent-keikan päätöskappale. Bändi lopetti biisiin kaikki näkemäni keikat ennen jo aiemmin tässä tekstissä mainittua Käpylän urheilupuiston keikkaa. Käpylässä kesällä 2005 koin ainoan Kent-keikkani, joka päättyi Mannen i den vita hatten (16 år senare) -kappaleeseen. Olen nähnyt bändin livenä toki sittemminkin, mutta poistunut paikalta aina keikat nykyään päättävän Du & jag döden -levyn päätösraidan lähtiessä soimaan.

747 on ainoa oikea Kent-konsertin päätöslaulu. Se on yksi harvoja kappaleita, jotka haluaa, tai siis halusi kuulla viimeiseen kitaran ulvahdukseen asti.

Joakim Bergin tekstin lento-onnettomuusromantisointi on samaan aikaan jotain etäistä mutta silti samaistuttavaa. Konteksti on mielikuvitukseen- ja sydämeenkäypä. Surisevat ja ulvovat kitarat vievät laulun uljaaseen kliimaksiinsa. Tämän parempaa päätöskappaletta levylle eikä keikalle ole.

…och viskar till Mig
Du är värd att dö för
Men mot gummi, glas & metall
betyder ett mirakel inget alls

Siinäpä se. Isola muutti yhden musiikillisen sielunmaiseman lähes kahdeksantoista vuotta sitten erittäin isosti.

Ruotsi on hieno maa.