Faith No More ja kymmenet kylmät väreet

Maanantaisin mikään ei toimi. Viikonlopun jäljiltä väsyttää. Vituttaa. Seuraavaa viikonloppua saa odottaa taas turhauttavan monta arkipäivää. Mutta ei hätää! Mike Patton ja kumppanit auttavat. Vuonna 1998 toimintansa lopettanut ja keikkalavoille 2009 palannut Faith No More lukeutuu niihin yhtyeisiin (samaan kategoriaan kuuluvat myös ainakin orkesterit nimeltä RadioheadKentPet Shop Boys ja The National), joiden tekemisiin musiikkiterapiasohvan haltijataho ei kykene suhtautumaan täysin objektiivisesti – ei tänään, eikä mitä luultavammin koskaan.

Pikakertaus: idea listailuhöpöttelyyn lähti siitä, kun brittimedia NME listasi kymmenen eniten kylmiä väreitä aiheuttavaa hetkeä Radioheadin tuotannosta. Eihän sellaiselle listalle voinut olla tekemättä vastinetta ja useita samanlaisia listoja niin All-time -suosikeista kuin muistakin tärkeistä yhtyeistä.

Tähän mennessä Kymmenet kylmät väreet -listojen kohteiksi ovat joutuneet Radioheadhenkilökohtaiset All-time -suosikit sekä The National.

Faith No More oli teinivuosina yksi musiikki-intoilijan tärkeimpiä intoilun kohteita. Bändissä oli rankkuutta, herkkyyttä ja kaikkea siltä väliltä. Mike Patton oli ja on guru. Vokaaliakrobaatti. Huutolaulu, rääkyminen, kuiskailu – mieheltä onnistuu mikä tahansa ja vielä erittäin vakuuttavasti.

Kun varhaisteinivuosina Metallica ja Guns N’ Roses olivat vähän tavallaan pakkodiggailtavia, Faith No More oli vaihtoehto. Kun pääsin vihdoin näkemään bändin livenä lopettamista edeltäneellä kiertueellaan Helsingin Kulttuuritalolla kesällä 1997, olin todella onnellinen. Enkä ole hikoillut varmaan yhdelläkään keikalla yhtä paljon kuin pomppiessani ja riehuessani lavan edessä Sami-ystävän kanssa. Faith No Moren reunion-kiertue sitten pysähtyi Kaisaniemen puistossa kesällä 2009 ja nostalginen onni valtasi mielen. Kun Just a Man soi auringon laskiessa hikisen kesäpäivän päätteeksi, kaikki oli hetken verran hyvin.

Mutta nyt siis asiaan. Listalla tärkeysjärjestyksessä kympistä ykköseen kymmenen yksittäistä Faith No More -hetkeä, joiden kohdalla ihokarvamittari nousee tappiin joka ikinen kerta.

10) Pristina. Painostavuuden jälkeen lähes täydellisesti aukeava yksinkertainen loppusoitto. ”I’ll be with you” (2:23).

9) Jizzlobber. Vielä 22 vuoden jälkeenkin yksi hämmentävimmistä kappaleista, jota voisi hyvinkin kuvitella Jori Sjöroosin kuunnelleen PMMP:n Kohkausrockia kirjoittaessa. Ja ah, kaiken rankkuuden jälkeinen, lähes katharttinen loppusoitto. ”I am what I’ve done / I’m sorry” (4:43).

8) Digging the GraveKoko biisin kestävä angsti, mutta erityisesti c-osan huipentava Mike Pattonin rääkyminen. Angsti. Tuska. Kiukku. Parhaita vitutusbiisihetkiä (2:02).

7) The Gentle Art of Making Enemies”Don’t you look so surprised / Happy birthday, fucker”. Aina yhtä hieno, hätkähdyttävä ja hymähdyttävä hetki (0:48).

6) She Loves Me Not. Pattonin mörähtämä ”You’ll be on your knees” ja sen jälkeinen keikarimainen kertosäe (0:50).

5) Epic. Eeppinen intro. Ainoita kappaleita, joiden ”rap-osuuden” osaa ulkoa (0:00).

4) From Out of Nowhere. Kertosäe ja siihen johtava nostatus. ”One minute here and one minute there / Don’t know if I’ll laugh or cry / One minute here and one minute there / And then you wave goodbye” (1:21).

3) Caffeine. Väliosa (2:51).

2) A Small Victory. ”If I speak at one constant volume / At one constant pitch / At one constant rhythm / Right into your ear / You still won’t hear / You still won’t hear” (4:10).

1) Just a Man. Kaksi hekumallista kohtaa. Klassinen puheväliosa (”Man was born to love / Though often he has sought / Like Icarus, to fly too high / And far too lonely than he ought / To kiss the sun of east and west / And hold the world at his behest / To hold the terrible power / To whom only gods are blessed / But me, I am just a man”) (2:50) ja viimeisten gospelkertosäekiertojen välissä täysin puun takaa yllättävä Pattonin rääkäisemä ”Shining so bright” (4:45).

Jos innostuit näistä hifistelyistä tai Faith No Moresta ylipäänsä tai jos bändi ja tuotantonsa on vähänkin vieras, suosittelen kuuntelemaan listauksen kappaleet sekä bändin tuotannon Angel Dust -levystä alkaen kokonaisuudessaan.

Tai ainakin Angel Dustin ja King For a Day, Fool For a Lifetimen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.