Dave Grohl, vanha kunnon mielikuvitusjuoksutoveri

Tällä kertaa pehmeän upottavalla terapiasohvalla käsitellään muutamaa koko universumin kannalta oleellista juoksupoliittista kysymystä. Kysymys 1: onko terveellistä huomata juoksulenkin loppumetreillä soittaneensa into piukassa ilmarumpuja useamman kuulokkeissa soineen kappaleen tahtiin? Kysymys 2: onko epätavallista psyykata itseänsä pitämään juoksutempoa yllä nappikuulokkeista soivien biisien tahtiin kuvittelemalla, että Dave Grohl juoksee vierellä ja huutolaulaa sylki suusta roiskuen adrenaliinitasoa nostavia Foo Fighters -kertosäkeitä?

Asiaa on ehkä hieman pohjustettava. Suomen talviolosuhteet ja iPhone ei ole lainkaan hyvä yhdistelmä. Puhelin ei pysy päällä kylmässä ulkoilmassa, ja esimerkiksi lenkillä käydessä tiukasti lenkkikäyttöön tehtyjen soittolistojen kuuntelu Spotifystä on lähes mahdotonta.

Keksin ongelmaan ratkaisun. Pitkään joutilaana ollut armas iPod on päätynyt muutamilla dj-keikoilla käyttöön ja nyt se on valjastettu myös lenkkikäyttöön. Kyseinen laite on huomattavasti iPhonea luotettavampi. Niinpä tein muutaman lenkkisoundtrack-täsmäsoittolistan iPodiin.

Joku saattaisi kuvitella, että kyseisiltä listoilta löytyisi juoksuteemaisia kappaleita. Kuten Pariisin Kevään On aika juosta. Se itse asiassa voisi hyvinkin löytyä juoksusoittolistalta.

Entäpä Snow Patrolin Run? Ei, aivan liian illan viimeinen slovari psyykkaustarkoitukseen. Bryan Adamsin Run to You? Ei, liian pehmeää, vaikka ihan ok biisi onkin. Entä U2:n Running to Stand Still? Imelyyttä lukuun ottamatta lähes samat sanat kuin Snow Patrolin kohdalla. Jessie Waren Running? Ei, ei mitään softia R&B-meininkiä tälle listalle.

Kaikkien noiden vaihtoehtojen sijaan tämän hetken paras juoksusoittolista sisältää pelkästään Dave Grohlin melodioita ja huutolaulua 23 kappaleen edestä. Kas näin:

Lista aiheutti eilisiltaisella juoksulenkillä jälleen kerran spontaanin ilmarummutusefektin – entinen rumpali ei vaan voi itselleen mitään. Ja kyllä, olet täysin oikeassa: ilmarummuttaminen juostessa ei näytä välttämättä maailman järjellisimmältä toiminnalta.

Mutta ilmarummuttamishuomioinnin lisäksi huomasin, että juoksemistilanne on huomattavasti hauskempi, jos kuvittelee itselleen täysin epärealistisen lenkkikaverin. Eilen painelin menemään pitkin kevyen liikenteen väyliä Dave Grohlin kanssa miehen huutolaulaessa kuulokkeissa soivia Foo Fighters -mättöbiisejä.

Mikäs sen hauskempaa! Etenkin, koska useimmissa Grohlin huutolauluosuuksissa huutolaulu on sellaista, että voi sielunsa silmin nähdä syljen lentävän miehen suusta sanojen ryöpytessä väkivaltaisesti ulos.

Jos juoksumeininki on tällä keinolla jatkossakin yhtä hyvä kuin eilen illalla, herra Grohl saa luvan toimia useamminkin mielikuvitusjuoksutoverina.

Tuon juoksusoittolistan kohokohtia ovat tällä hetkellä In Your Honour -levyn parhaaksi kappaleeksi osoittautunut End Over End ja Foo Fightersin ehdottomasti parhaan levyn The Colour and the Shape päätösbiisi New Way Home.

Jos laittaa soittolistan soimaan satunnaisessa järjestyksessä, on aina jännittävää, mihin kohtaan New Way Home sijoittuu. Kappale nimittäin alkaa keskitempoisena rocklauluna, mutta c-osan lähestyessä loppuaan biisin tempo kiihtyy hurjasti viimeisiin kertosäetoistoihin.

)

Koska tapana on juosta musiikin tahdissa, tuo loppukiihdytys on mitä mahtavin kiihdytys myös juoksutempoon. Neljän minuutin liepeillä se on menoa. Ylämäessä erittäin epämukava kiihdytys, kyllä, mutta kuitenkin.

Mutta mitkä olivatkaan vastaukset tämän artikkelin alussa esitettyihin elämää suurempiin juoksupoliittisiin kysymyksiin? Vastaus kysymykseen numero 1: no, ihan sama. Vastaus kysymykseen numero 2: aivan sama.

Yhtä kaikki – oli tämän äärivakavan terapiasession lopputulos mikä hyvänsä, juokseminen on paljon hauskempaa moisen ajatusleikin siivittämänä. Eikä sitä ilmarummuttamistakaan voi aina vastustaa.

Kuka olisi sinun mielikuvituslenkkitoverisi? Kommentoi ja kerro.