Blur ja kymmenet kylmät väreet

Kymmenet kylmät väreet

Kymmenet kylmät väreet -sarja jatkuu. Viimeksi vuoroon pääsi Oasis ja kyllä, arvasitte oikein – jottei Damon pahoittaisi mieltään, hyppäämme tällä kertaa Brittein saarten 90-luvun pophuuman toisen suuren nimen matkaan. Aiemmin sarjassa on väreilty Oasiksen lisäksi Mewn, RadioheadinKentinThe NationalinFaith No Moren ja kaikkien aikojen suosikkien tahtiin.

blurr

10) M.O.R. Graham Coxonin hämmentävä robottikitarariffi ja biisin vastustamattomasti rullaava kertosäe. (0:22 ja 1:04).

9) Charmless Man. Kertosäkeen lähtö. ”He thinks he’s educated / Airs those family shares / That we’ll protect him / We’ll respect him” (1:07).

8) Good Song”TV’s dead / And there ain’t no war in my head” (0:47).

7) Under the Westway. Säkeistön beatleaaninen ja albarnmainen melodia. ”There were blue skies in my city today / Ev’rything was sinking / Said snow would come on Sunday” (0:45).

6) Sing. Takova, soljuva ja hallittu mahtipontinen kakofonia. ”I can’t feel, cos I’m numb / I can’t feel cos I’m numb / What’s the worth in all of this / Sing to me” (0:26 ja loppuun asti).

5) No Distance Left to Run. Välisoiton uuu-gospelkuoro kappaleessa, johon kuka tahansa elämässään parisuhteessa ollut ja siitä eronnut voi samaistua (2:47).

4) To the End. Humalatilaista parisuhderiitaa hienosti kuvaavan kappaleen ristiriitaisen optimistinen kertosäe. ”And it looks like we might have made it / Yes, it looks like we made it to the end” (0:58).

3) Best Days. Nostattava melodialtaan kaksiääninen b-osa. ”Picks up the london yo-yos / All on their own down Soho / Take me home” (1:00).

2) Beetlebum. Se hetki, kun ”And when she lets me slip away” -lause johdattaa kertosäkeeseen ja kertosäe lähtee. Se todellakin lähtee (1:08).

1) The Universal. Kertosäkeen ”When the days they seem to fall through you / Just let them go” sekä laulun majesteettinen loppusoitto (1:09 ja 2:58).

Hei! Jos innostuit näistä nörttihifistelyistä tai jos Blur on jäänyt vieraaksi, suosittelen kuuntelemaan listauksen kappaleet ja yhtyeen tuotannosta albumit nimeltä Parklife (1994) ja Blur (1997) kokonaisuudessaan.

Ja vuonna 2000 julkaistu The Best of -kokoelma on myös oikein kelpo ensikosketus Blurin musiikkiin.

2 kommenttia kirjoitukseen Blur ja kymmenet kylmät väreet

  1. Lauri Lauri kommentoi:

    Ai että, voinpa yhtyä moneen kohtaan. Good Songissa itse ehkä saan säväreitä mainitsemasi lainin jälkeisestä ”and you seem very beautiful to me” -lainista uu-taustalauluineen. Samoin olisin ehkä Best Daysin vaihtanut Sweet Songiin, joka on minulle takuuherkistäjä.

    The Universalista on pakko heittää vielä anekdootti. Olin aika pitkään pelkkää kylmää värettä, kun Hyde Parkissa se tuli viimeisenä biisinä ja ennen loppusoittoa Albarn huusi ”LONDOOOOON”. Siinä hetkessä oli jotain sanoinkuvaamattoman upeaa, varsinkin kun vieressä ihmiset sekosivat aivan täysin.

    1. Visa Visa kommentoi:

      Tuo laini on erittäin hieno myös. Ai saakeli, Hyde Parkissa olisi ollut hienoa olla paikalla. Olihan tuo Seinäjoella toissakesänä myös hieno, mutta sen keikan suurimmat kylmät väreet tuli täysin yllättäen Under the Westwayn kohdalla. Ei The Universalissa niitä voinut myöskään välttää tietenkään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.