Rosvot x Rockway – minustako kitarajumala?

Black_and_White_Guitars

Postaus on toteutettu yhdessä Rockwayn kanssa.

Voi pojat, tässä sitä ollaan. Rumpali-Jazzpossu ja basisti-June jo potkaisivatkin käyntiin omilla kirjoituksillaan Rosvojen bändihankkeen, joka toteutetaan yhteistyössä netissä tarjoavan Rockway-sivuston kanssa.

Omaksi soittimekseni valikoitui kitara parista hyvin yksinkertaisesta syystä. Ensimmäiseksi, minä rakastan kitaramusiikkia. Kitaravetoinen ja usein hyvinkin rouheasoundinen musiikki on ollut aina lähellä sydäntäni. Paiskoa menemään vähän epävireisellä kitaralla niin, että hiki, veri ja kielet lentelevät ilmassa. Soittaa vähän sinne päin ja kompensoida volyymilla virheelliset äänet. Nirvana, Dinosaur Jr, Mudhoney ja niin edelleen – oh yeah. Toisaalta haluaisin osata soittaa kitaraa melodisesti ja kauniisti, kuten The Curen kappaleillaan. Minua ei niinkään kiinnosta sellainen virtuoosimainen kitarailotulitus, vaan yksinkertaiset ja toimivat soundit.

Toinen yksinkertainen syyni oli se, että minulla on ennestään kosketuspintaa kitaransoittoon. Nuoruudessani olen useamman vuoden ajan soitellut klassista kitaraa. Maailman yhtenä laiskimmista harjoittelijoista ja muiden harrastusten vietyä mukanaan kitaransoitto sai kuitenkin jäädä. Vuosiin en ollut koskenutkaan kitaraan, kunnes alkuvuodesta minua alkoi harmittaa, miten täydellisesti olen unohtanut kaiken, mitä joskus osasin soittamisesta. Vähin äänin kaivoin veljen vanhan sähkökitaran, jolla aloin varovaisesti tapailla jotain tunnettuja kitarariffeja. Pian tämän jälkeen Rosvot saivat yhteydenoton Rockwaylta, jonka myötä päätin, että on aika opetella soittamaan.

Plektraan tottumattomana kitaristina minulla oli heti ensimmäisistä Rockway-tunneista lähtien vaikeuksia oppia plektrakäden oikeaoppinen käyttö. Erilaisten harjoitusten ja sitkeän totuttelun myötä plektrakäsikin on alkanut taipua tahtooni. Vähän lyhytpinnaisena oppilaana nykyinen soittotaitoni kostuu lähinä erilaisista kuuluisista kitarariffeista. Iron man, check. Paranoid, check. Smells like teen spirit, check. Guns N’ Rosesin kappaleesta Don’t Cry osaan kuuluisan sävelkulun lisäksi myös komppauksen, mistä olen jo kohtalaisen ylpeä. Enkä haluaisi yhtään ylpeillä, mutta Red Hot Chili Peppersin Californicationin olen opetellut lähes kokonaan – sooloa myöten.

Viime päivinä harjoitteluaika on ollut kovin kortilla, mutta onneksi Rockwayn opetusvideot ovat hyvin joustavia ajankäytön suhteen. Kitaraan voi tarttua sellaisessa välissä, kun on aikaa, mikä on sopinut hyvin viime viikkojen hektiseen elämääni. Opetusvideoissa on kuitenkin yksi ongelma. Jos oppilas on näin lyhytpinnainen kuin minä ja haluaa jatkuvasti edetä seuraavaan ja seuraavaan kappaleeseen, olisi hyvä, että joku sanoisi: ”Opetellaanpa tämä asia kunnolla ennen seuraavaa aihetta.”

Saa nähdä, millainen kitarajumala minusta vielä oikein kuoriutuukaan. Missä vaiheessa aloitetaan dokaus ja narkkaus?

Yksi kommentti kirjoitukseen Rosvot x Rockway – minustako kitarajumala?

  1. June June kommentoi:

    Kitarakuninkuuden lieveilmiöiden harjoittelu on syytä aloittaa samantien. Eipähän jää kruunajaiset sitten ainakaan niistä kiinni. Kippis!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.