Sateinen ja märkä joulukuu sai väriä, kun Pete Parkkonen julkaisi Kohta sataa -musiikkivideon. Eikä oikeastaan edes siitä videosta, vaan lähinnä videolla vilkkuvasta Peten pyllystä ja hikisestä kropasta – sekä totta kai kultaisesta hilesuihkusta ja skumppapullon poksauttelusta. Katsottiinhan videota ensimmäisen päivän aikana puoli miljoonaa kertaa, mikä kertoo siitä, että huomiotalous elää ja voi hyvin suomalaisessa pop-musiikissa.

Oletteko saaneet haukottua henkeä jo tarpeeksi? Onko kaikkialla on päästy yli siitä, että myös mieskeho voidaan esineellistää pop-musiikissa, mikä on tämän pilke silmäkulmassa tehdyn videon tarkoitus? No hyvä. Nyt voisi olla sopiva hetki puhua myös siitä uudesta kappaleesta. Kyllä, jossain videon taustalla ihan oikeasti soi kappale, vaikka se tuntuukin olevan täysin sivuseikka.

Pete Parkkonen on taitava laulaja, karismaattinen persoona ja ulkonäöltään kuin suoraan kuvastosta, eli toisin sanoen levy-yhtiön unelmien joululahja. Parkkonen on tällä hetkellä todellinen seksisymbolin asemassa, mitä ei jätetä epäselväksi videolla eikä sitä jätetä myöskään käyttämättä hyödyksi. Alleviivatakseni tätä voisin lainata kasapäin kommenttipalstojen punaposkisia huokailuja.

Lähtökohtaisesti Parkkonen olisi siis osaavan tuottajan käsissä todellinen kultakimpale. Hän voisi olla Suomessa jotain Justin Timberlaken, Lenny Kravitzin ja Adam Levinen kaltaista. Parkkonen on kuitenkin tehnyt musiikkia lähes kymmenisen vuotta, muttei ole koskaan ollut kovinkaan vahvasti pinnalla, ainakaan sooloartistina. Ensimmäistä kertaa sitten Idolsin Parkkonen on artistina tällä hetkellä suuressa valokeilassa.

Kyse on kuitenkin lähinnä videon shokkiarvosta, eikä valitettavasti kappaleen erityisyydestä. Kohta sataa ei ole kappaleena yhtä kiinnostava ja huomiota herättävä kuin musiikkivideo. Kappale on smoothie, jossa blenderiin on ahdettu liian montaa eri aineosaa. Lopputuloksena eteen on kaadettu kolme litraa juomaa, joka ei maistu oikein miltään ja kuitenkin pitäisi nauttia yhdellä istumalla.

Perusrakenteeltaan kappale on kelpo viritys, mutta siltä puuttuu kunnianhimo. Ei olla viitsitty nähdä vaivaa kappaleen eteen, vaan käytetty helppoja ratkaisuja. Kappaleelta olisi odottanut paljon enemmän. Varsinkin nyt, kun video on vetänyt valtavan huomion kappaleen suuntaan. Kohta sataa kuitenkin suorastaan huutaa omaperäisyyttä ja pop-kappaleen tarttuvuutta enemmän kuin sillä on tarjota.

Kappale on lopulta todella yksitoikkoinen ja jopa pitkäveteinen, koska siitä puuttuu kokonaan mehukas ydin, joka nostaisi kappaleen uudelle tasolle. Kappaleella on omat hetkensä auringossa, mutta ne jäävät lyhyiksi ja katoavat nopeasti varjoihin. Yksinkertainen kertosäekoukku ja geneerinen väliosa kertosäkeen jälkeen eivät jaksa kannatella koko kappaletta, vaikka ovatkin täysin toimivia osuuksia.

Kappaletta venytetään jokaisella osa-alueella aavistuksen liian pitkään. Kappaleen intro ei ole yhtä räjähtävä aloitus kuin videon kultahilesuihku, vaikka aloitus antaa odottaa itseltään enemmän. Ujosta introsta puuttuu koukku, joka kaappaisi kuuntelijan biisin matkaan. Odotus vaihtuu kuitenkin vähäeleiseen säkeeseen, joka lähtee nostamaan kappaletta ylös aloituksen työnnettyä koko kappaleen bussin alle. Hiljalleen kappale kehittyy kohti nostatusta, joka kiipeää tuskaisen hitaasti kohti kertosäettä.

Säkeissä huomio kiinnittyy sanoituksiin, jotka on täytetty ankeilla tavupareilla, kuten ”anelee–sanelee”, ”minne–sinne” ja ”tekemään–etelään”. Sanoituksista paistaa läpi myös toinen toistaan kankeammat seksin kiertoilmaukset, kuten: ”Mä lupaan sua pehmeästi rokkaa, kohdella ku kukkaa”. Pakkomielteinen tavuparien metsästäminen ja hölmöjen kielikuvien viljely on vaivaannuttavaa. Kappale alkaa tuntua lähinnä huonolta vitsiltä tai ylimielisyydeltä kuuntelijaa kohtaan.

On sääli, että Kohta sataa -kappaleella kaikki panokset on asetettu videolle. Kappale on pelkästään Parkkosen edelliseen Mitä mä teen -kappaleeseen verrattuna Kohta sataa on todella kehno. Kohta sataa jää videonsa jalkoihin, eikä kappaletta juuri muista muusta kuin ”siitä videosta”. Parkkosella on kuitenkin edellytykset tällä hetkellä vaikka mihin. Hän on nyt uransa käännepisteessä.

Pelkkä kohuvideo ei riitä, jos haluaa tehdä Wrecking Ball -ilmiön. Pitää olla myös hemmetin hyvä kappale.