Parasta tässä ja nyt osa 3

Päivät kuluvat niin vauhdilla, ettei ehdi blogin puolella päivittää tilannetta, vaikka soittolista onkin jatkuvassa päivityksessä. Pääsiäisen ja tämän hetken parhaat soundit löytyvät siis Parasta tässä ja nyt -soittolistalta. Tässä muutama kappale soittolistalta, jotka syystä taikka toisesta ansaitsevat erityishuomiota.

sufjancarrielowell

Sufjan Stevensin viime perjantaina julkaiseman Carrie & Lowell -albumin ehdoton rehellisyys ja henkilökohtaisuus saavat hiljentymään teoksen äärelle. Albumin teemat kumpuavat Stevensin äidin kuolemasta, joka tapahtui kaksi vuotta sitten. Tällaiset tapahtumat pysäyttävät ja herättävät jokaisessa meissä ikuiset kysymykset elämästä ja kuolemasta, rakkaudesta ja menetyksestä ja siitä, kun ei enää löydä sanoja ja on vain hiljaa. Henkilökohtaisen kriisin ja eksistentialismin tuskan kipukohdat Stevens avaa albumillaan, jonka pohjaton lohduttomuus muuttuu levyn myötä lempeäksi hyväksynnäksi. Levy käsittelee irtipäästämisen tunneskaalan 43-minuuttisena pakettina, jonka kohokohdaksi nousee 4th of July -kappale, joka päättyy hyytävän realistiseen toistantaan: ”We’re all gonna die.

Suosittelen lukemaan Slow Show -blogin Juhanin huomattavasti kattavamman analyysin Sufjan Stevensin uusimmasta!

fjeld

Kotimaisen Fjeldin äänimaisemassa soi kotimaisten ikisuosikkien Rubikin ja Magenta Skycoden haamut; ajankohtaisista verrokeista voisi sanoa Fjeldin lähentelevän Neøvin tonttia. Tykästyin jo viime syksynä yhtyeen musiikkiin, esikois-EP:n, Apple Thief Times, myötä, sillä sydämessäni on aina paikka varattuna erinomaisesti tuotetulle kotimaiselle indiemusiikille. Debyyttilevyä ennakoiva Wave it off on askel syvemmälle kyseiseen maailmaan, sillä kappale soi mahtipontisemmin ja dynaamisemmin kuin edeltänyt lyhytsoitto. Merkittävin muutos edellisen lyhytsoiton ja uuden singlen välillä on kunnianhimo ja itsevarmuus, joilla yhtye on täyttänyt taskunsa ennen uuden materiaalin työstämistä. Melodiat soivat vahvemmin ja äänivallit ovat suurempia, siitä huolimatta soundi pysyy heleänä, puhtaana ja kauniina. Kohdat, joissa lyhytsoitolla saatettiin oikaista, viedään tällä kertaa jämäkästi maaliin asti. Äänimaiseman laajennuksesta huolimatta Fjeld soi entistä jämäkämmin.

Helkkari, miten hyvä kappale.

e2b69b78

Arcade Fire -fanipojan pakko-ostos on pikku-Butlerin, eli Will Butlerin, soololevy Policy, joka on osoittautunut ennen kaikkea viihdyttäväksi levyksi, joka piristää energisyydellään ja eloisuudellaan. Levy on omanlaisensa sähikäinen, joka polveilee suuntaan jos toiseen ja sinkoilee tyylilajista uuteen kuin spiidiöverit kiskoneet Beatlesit. Musiikki kulkee ja kehittyy niin omantakeisia reittejään, että koko ajan on oltava valmiina vastaanottamaan jotakin odottamatonta. Will Butler ei ole edes yrittänyt karistaa Arcade Firea harteiltaan, mikä ei juurikaan häiritse, sillä soolonsa mukana hän on tuonut musiikkiin omanlaista twistiään. Luonnollisesti Arcade Fire -soundi on joillekin kynnyskysymys, mutta minun makunystyröitäni Policy hyväilee hellästi. Sen takia poimin levyltä oman suosikkikappaleeni,  What I Want, soittolistalleni. Ennen kaikkea Will Butlerin parissa viihtyy!

Parasta tässä ja nyt -soittolista:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.