Parasta tässä ja nyt osa 2

Kuva: Facebook

Kuva: Facebook

Pistetäänpä Maitohotelli: Parasta tässä ja nyt -soittolistalla tapahtuneet muutokset halki, poikki ja pinoon viimeisen kolmen viikon ajalta. En oikein enää edes tiedä, mitä täällä tapahtuu! Uutta musiikkia, jota haluaisi vain hehkuttaa maailmanloppuun asti, julkaistaan jatkuvalla syötöllä. Telakalla levänneet konkarit tekevät comebackeja tai sitten löyttäytyvät yhteen nousukkaiden kanssa, odottamattomat uudet tulokkaat astuvat lavalle potkaisemalla takaoven auki rytinällä ja jo entuudestaan tunnetut julkaisevat juuri niin mehukasta materiaalia kuin osasi odottaakin. Toisin sanoen tänä keväänä uuden musiikin rintamalla suuret rattaat pyörivät ja vauhti on ollut hurjaa!

Ensimmäisenä haluan ottaa puheeksi eräänlaisen uuden–vanhan kappaleen, nimittäin Cosmo Sheldraken Rich, jossa on mukana vokalistina Anndreyah Vargas. Alunperin kappale on omatoimisesti julkaistu jo pari vuotta sitten, mutta vasta viime viikolla kappale sai virallisen julkaisunsa. Samalla uuden julkaisun myötä kappaleesta lohkaistiin toista minuuttia ”ylimääräistä” tavaraa ja paketti tiivistettiin radioystävällisempään mittaan. Pelicans We -lyhytsoitolla kuullaan kuidenkin kappaleen täysmittainen versio, mutta molemmat versiot kuulleena itse pitäytyisin tiivimmässä paketissa, jos olisin Cosmo. Kappale on kuitenkin itsessään niin vähäeleinen, ettei se jaksa pitää mielenkiintoa yllä yli neljää minuuttia. Huumaavinta kappaleessa on sen omintakeisuus ja monipuolisuus, jollaista Cosmo Sheldraken kaltaiselta multi-instrumentalistilta odottaakin. Koko kappaleen kruunaa kuitenkin vokalistin tontin hoitava Anndreyah Vargas, jonka hentoinen ääni ei voisi paremmin sopia kappaleen omaperäiseen tunnelmaan. Eikä sovi unohtaa kehräystä, totta kai tällainen kappale tarvitsee kissan kehräystä – tarvitseehan Run the Jewelskin!

Muutamakin levy on pistänyt viime viikkoina kovalevyni sekaisin, ja yksi niistä on Aivovuodon ja Khidin splitti Se tuli televisiosta/Sushi drive-by. Yksi suurimmista murheistani onkin ollut, että onnistuin unohtamaan tämän levyn julkaisun ja näin ollen taisin tällä kertaa jäädä rannalle ruikuttamaan ilman omaa vinyylikopiotani. Levyllä paiskaavat kättä tuottajat, joiden kädenjälkeä olen haltioissani kuunnellut. Aivovuodon taustalla häärivän tuottajakaksikko KVN & Lobo:n samplauksia ja taustoja olen fanittanut jo Aivovuodon aiemmilla levyillä. Lobon materiaalia on kuultu tänä vuonna jo aiemminkin DJ Ibusalin ja Lobon yhteisalbumilla Olympos. Splitin toisen puolen on hoitanut tuottajavelhoksi tunnustettu Khid, jonka materiaalia kuultiin mm. yhdellä viime vuoden parhaista albumeista DJ Kridlokkin Mutsi-levyllä. Aivovuodon ja Khidin splittilevystä puhuttaessa olisi suuri vääryys, jos nämä puoliskot erotettaisiin toisistaan. Osapuolten täydentäessä toisiaan päätin myös omalle soittolistalleni nostaa levyn kummaltakin puolelta omat suosikkini, AI VO WU SHOW & Skeleonora’s ja Visioita Louvren vessasta, jotka nekin tavallaan täydentävät toisiaan. Pakko vielä myös mainita, että kappaleet pääsevät oikeuksiinsa, kun ne kuunnellaan osana levyä. Tällaisina irtokappaleina ne jäävät väkisinkin vähän yksinäisiksi.

414626

 

Yhtä vakavasti nuppini on sekoittanut myös Mokoma uudella levyllään. Olen kuunnellut Elävien Kirjoihin -levyä yön pimeydessä, aamun kankeudessa, treenimusiikkinani, seisten päälläni, takaperin, masentuneena ja iloisena. Aina levy on kuulostanut yhtä hyvältä, monipolviselta ja ennen kaikkea rohkaisevalta. Erityisesti Mutta minulta puuttuisi rakkaus on kappale, joka ensimmäisellä kuuntelukerralla jätti jälkeensä samanlaisen olon kuin tyhjäksi päästetyllä ilmapallolla kuvittelisin olevan. Elävien Kirjoihin on levy, jonka tekstejä ei voi kyllin ylistää. Syventymällä levyn teksteihin oppii näkemään levyn kerta toisensa jälkeen uudessa välissä ja huomaa sen tarjoavan jotain täysin uutta, mitä ei viime kerralla levyllä huomannut edes kuulevansa. Marko Annalan tekstit ovat parasta rocklyriikkaa, mitä suomenkielellä on viime vuosina kuultu.

Elektrosoundeilla kyllästetyn musiikin ystäville soittolistalta löytyy esimerkiksi Susanne Sundførin uudelta ja erinomaiselta Ten Love Songs -levyltä poimimani kappale Fade Away. Ten Love Songs on levy, joka kannattaa ottaa albumimitassakin haltuun, sillä käytännössä levyn jokainen kappale olisi nostettavissa erikseen jalustalle. Kokeellisemmasta elektronisesta musiikista pitävät voivat ensimmäiseksi tutustua Hot Chip -yhtyeen singlekkappaleeseen Huarache Lights. Kappale on siitä erityinen, että se kuuluu siihen kappaleiden muodostamaan kliseiseen ryhmään, jotka tuntuvat jokaisella kuuntelukerralla kasvavan entisestään. Jollain oudolla tavalla Huarache Lightsin veikeä äänimailmaa kuulostaa siltä kuin Talking Heads ja Kraftwerk olisivat tulleet toisiaan puoliväliin vastaan ja alkaneet soittaa yhdessä.

Viime viikkojen huumaavin kappale on kuitenkin ollut Gasellien uunituore single Älä muista pahalla, jolla on lainattu Reginasta tutun Iisa Pykärin soolotuotantoa. Iisan vierailu Gasellien kappaleella on siinä suhteessa mielenkiintoista, sillä myös edellisellä levyllä kuultiin Reginan musiikkia Jäniksen Vuosi -kappaleella. Lisäksi Gasellien ja Reginan/Iisan yhteistyöstä tekee mielenkiintoista sekin, miten luonnollisesti Iisan eteeriseen pop-estetiikka ja Gasellien oma tuotanto kasvukipuisine teksteineen sopivatkaan yhteen. Kappaleen sanoma välittyy kuuntelijalle eräänlaisena etäisenä lämmönhehkuna kappaleen melankolisen pinnan alla. Kun pahin tunnemyrsky on ohitettu, osaa asioihin suhtautua aikuisemmin ja hyväksyä realiteetit. Sen jälkeen voi jatkaa eteenpäin, eikä tarvitse muistella pahalla. Melankolisen biitin ja kappaleen tunnelman kruunaa Iisan kylmänviileä tulkinta, joka on kuin Gaselleille tehty. Toisin sanoen en panisi pahakseni, vaikka yhteistyö saisi vielä lisää jatkoa.

Nämä ja toistakymmentä muuta uutuuskappaletta löydät Maitohotelli: Parasta tässä ja nyt -soittolistalta, jonka löydät upotteesta. Play-nappi pohjaan ja soittolista tilaukseen. Antoisia kuunteluhetkiä!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.