Parasta tässä ja nyt osa 1

Yung-Alter-front-cover-608x608

Reilu vuosi sitten aloin ylläpitää Maitohotelli: Parasta tässä ja nyt -soittolistaa, joka sisältää valintani. Aloittaessani periaatteni oli, että lukijani voisi tyydyttää uuden musiikin nälkänsä soittolistallani, vaikka blogi ajoittain viettäisikin hiljaiseloa. Koukutuin kuitenkin kappaleiden listailuun, otin tavakseni myös ruotia tasaisen satunnaisesti viime aikojen valintojani myös blogin puolella. Samalla minun on mahdollista nostaa tavalla tai toisella erityiset biisit erikseen jalustalle, vaikka en muutoin kappaleista ehkä koskaan olisi ajatellut kirjoittaakaan. Viimeisimmästä tällaisesta kirjoituksestani on nyt vierähtänyt jo tovi, mutta nyt on korkea aika ottaa soittolista puheeksi myös Rosvojen puolella ja tehdä lista tutuksi kaikille uusille lukijoilleni.

Suomalaisduo Zebra and Snake onnistui päästämään uuden kappaleensa We Belong to the Summer vapaalle täysin huomaamatta. Enkä tunnu olevan ainoa, sillä jo reilu kuukausi sitten julkaistu kappale on jäänyt myös muualla varsin vähälle huomiolle, mikä on jopa vähän kummallista. Eiköhän yhtyeen syntikkavetoiselle elektropopille kuitenkin vielä löydy kysyntää. Jos tämä kappale enteilee uutta albumia, minä ainakin otan levyn mielelläni vastaan.

Myös toinen elektroduo, jonka uutta albumia olen jo pidemmän aikaa odotellut, Purity Ring, julkaisi hiljattain uutta materiaalia. Jo viime vuoden puolella julkaistu Push Pull -single ja viime viikolla ulos tullut Begin Again enteilevät yhtyeen kakkosalbumia Another Eternity, jonka julkaisupäiväksi on tiedotettu 3. maaliskuuta.

Uuden materiaalin pariin on palannut myös brittiyhtye The Vaccines, jotka ovat julkaisseet tulevalta kolmannelta English Graffiti -albumiltaan sinkkulohkiasun Handsome. Energinen ja lähes jopa sokerinen indierock-ralli porhaltaa eteenpäin kuin The Vaccinesin jätkät moottoripyörien kyydissä kansikuvanmukaiset mustat nahkatakit yllään. Lukemattomat koukut jäävät jumittamaan päähän vielä pitkäksi aikaa, joten käsiä yhteen ja huuda ”oh god, oh god, oh god”.

Omalla kohdallani viime aikojen koukuttavin kappale on kuitenkin ollut tanskalaisen Yung-yhtyeen rämäpäinen kappale Nobody Cares. Kappaleessa on viehättävää sen melodisesti–rämisten-dynamiikka, mutta vielä mielenkiintoisempaa on sen äärimmäinen tunnelman aaltoilu ääripäästä toiseen. Kuten nimikin viittaa Nobody Cares on nuorten miesten pitkään kypsynyt turhautuneisuus, joka kappaleen aikana purkautuu täydellä volyymilla vasten kasvoja, hillitään jälleen ja mutta lopulta kontrolli menetetään lopullisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.