Malarian pelko ansaitsi voittonsa

Emma-Gaala

En ole oikein koskaan lämmennyt gaalatilaisuuksille, missä pienen piirin kesken kierrätetään pystejä. Tänään oli kuitenkin ilo herätä lukemaan uutinen, että Paperi T voitti hiphop-albumin Emman Cheekin, ElastisenJVG:n ja Mikael Gabrielin nenän edestä. Suhtauduin tämän Emman jakamiseen kyynisesti, sillä uskoin Chekkosen voittavan palkinnon. Oikeus kuitenkin tapahtui ja Emma-gaala nosti rahtusen verran uskottavuuttaan minun silmissäni.

Malarian Pelon palkitseminen Emmalla todistaa sen, ettei tarvitse olla neljän muun ehdokkaan kaltainen myyntitykki ollakseen merkittävä tekijä koko genrelle. JVG, Cheek, Elastinen ja Mikael Gabriel ovat omalta osaltaan syitä sille, miksi suomiräp tällä hetkellä dominoi suomalaista valtavirtamusiikkia. Heillä on isoja hittejä, jotka vetoavat suureen yleisöön ja leviävät ihmisten parissa kuin rutto. Platinaa myyvät singlet eivät kuitenkaan ansaitse albumi-Emmaa ilman ehjää kokonaisuutta niiden ympärillä. Tämä on yksi suurimmista syistä, miksi Paperi T ansaitsi Emman.

JVG:n 247365 on levy, jonka kaksikko teki vastentahtoisesti. He eivät enää halunneet tehdä pitkäsoittoa ja sen myös kuulee. Yhtyeen singlemateriaali on todetusti tiukkaa tavaraa, sillä esimerkiksi Tarkenee on viime vuoden parhaita pop-kappaleita. Levyllä neljä kovaa singleä on asetettu alkuun, joiden jälkeen loppu levystä kuulostaa lähinnä väkisin levylle väännetyltä pöytälaatikkomateriaalilta. Kokonaisuus on kuin hedelmäsalaatti, joka ehtii pilaantua kesken syömisen. Vaikka albumiformaatin kuolemaa julistetaan ahkerasti, ei palkintoa voi myöntää levylle, joka ei muodosta oikeaa kokonaisuutta.

Toisesta ehdokkaasta Mikael Gabrielista minulla ei ole oikeastaan hyvää sanaa sanottavaksi.  Vaikka Versuksellakin on isot hittinsä, on se tuotannollisesti mielikuvituksettominta musiikkia, mitä vuonna 2015 on julkaistu. Musiikki kutkuttelee pop-hermostoa, mutta tarkemmin siihen syventyessä voi huomata, miten synteettinen kierrätyskappale levy lopulta on. Se yhdistelee tehokkaasti mutta mielenkiinnottomasti vanhojen hittien rakennuspalikoita. Levy ei tarjoa juuri mitään uutta tai kiinnostavaa musiikkia. Eikä levyn teksteissäkään ole kehumista, naisvihaa on kuultu jo tarpeeksi.

Muistiko kukaan edes ennen Emma-gaalaa, että Elastinen on julkaissut vuonna 2015 proteiinirahkan lisäksi myös levyn Iso kuva? Tuskin moni, sillä alkuvuodesta julkaistu Iso kuva on nopeasti unohdettava. Levyn muistaa lähinnä kahdesta asiasta. Ensimmäiseksi siitä, että Iso kuva on levy, jolla vierailee Snoop Dogg. Toiseksi siitä, että millainen pettymys Snoop Doggin vierailu levyllä oli. Elastinen tsemppihumppa on kuin Stubbin kolme pointtia. Kun samaa jankkaa tarpeeksi, niin jossain kohtaa joku uskoo. Järkeä niissä kolmessa pointissa tai tsemppihumpassa ei silti ole.

No, miten on Chekkosen laita? Alpha omega on kuitenkin levy, joka on keskittynyt kokonaisuuteen ja levy on myynyt kuin häkä. Cheek oli ainoa varteenotettava kilpailija Emman voittaneelle Paperi T:lle. Myyntiluvuista puhuttaessa täytyy muistaa myös se, miten suuri merkitys artistiprofiililla on. Malarian pelko vetosi yleisöön levynä, Alpha omega vetosi yleisöön Cheekin uutena musiikkina.

Molemmat ovat kunnianhimoisia levyjä. Alpha omega pyrkii vakiinnuttamaan Cheekin omaehtoista kruunausta suomiräpin yksinvaltiaaksi ja tehdä suuresta vielä suurempaa. Levyllä Cheek puhuu lähinnä itsestään ensimmäisessä ja kolmannessa persoonassa. Kaikki mitä levyllä on tehty niin isosti kuin mahdollista ja äärimmäisellä huolellisuudella.

Malarian pelko ansaitsi voittonsa sillä perusteella, että se on kokonaisuus, joka kestää aikaa ja kuuntelua. Alpha omega on kertakäyttölevynä helposti sivuuttettava, mutta Malarian pelon pariin tekee mieli palata usein. Vaikka Malarian pelon singlelohkaisut olivat toimivia kappaleita, nekin asettuvat oikeaan kontekstiinsa levymitassa kuunneltuna. Alpha omegalla asetelma on päinvastainen, sillä singlet toimivat yksinään paremmin kuin osana levyä. Malarian pelolla kappaleet palvelevat kokonaisuutta, joka on hiphop-kategoriassa kiistatta vuoden onnistunein.

Pystin voi sanoa menneen oikealle henkilölle myös sillä perusteella, että Paperi T on tuonut suomiräpin uudella tavalla ajankohtaiseksi. Paperi T:n soolo puhuttelee erilaista yleisöä kuin perinteinen valtavirran räp, jopa niin voimakkaasti, että nousi virallisella levylistalla ensimmäiseksi. Siinä missä Alpha omega maksimoi kaiken ympärillään, Malarian pelko lähti onnistuneesti viemään suomiräppiä uudenlaiseen suuntaan. Levy haastoi myös uudenlaista kuuntelijakuntaa ja onnistui lyömään itsensä tehokkaasti läpi.

Malarian pelko on suvereeni kokonaisuus, kun sitä vertaa muihin ehdokkaisiin. Levy päihittää muut kaikilla muilla osa-alueilla kuin myyntiluvuissa. Onneksi albumien arvottamisessa ei ole kyse myyntiluvuista.

2 kommenttia kirjoitukseen Malarian pelko ansaitsi voittonsa

  1. Joanna Tzortzis Joanna Tzortzis kommentoi:

    Vitsi Markku, ihan loistava teksti! Ehdottomasti samaa mieltä, että ansaitsi pystin. Itse löydän yhä edelleenkin biiseistä jatkuvasti jotain uutta. :)

    1. Markku Markku kommentoi:

      Kiitos Joanna! Hyvän levyn merkki, että uusia puolia löytyy vielä pitkänkin ajan päästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.