Maitohotelli goes Ruisrock 2015

Ruisrock_logo_2015_vaaka_vuosiluvulla

 

On taas se aika vuodesta, kun Seinäjoen laakeat laitumet autioituvat, kun festarieläinlauma aloittaa pitkän vaelluksensa kohti vehreämpiä festarimaita, eli Turun uljasta Ruissaloa. Viimeistään vilkaistuani viikonlopun sääennustetta aloin todella päästä festaritunnelmaan. Jälleen kerran Ruissalo kylpee auringossa. Musiikki on parempaa, naiset ovat kauniimpia, miehet komeampia, kävelymatka aka Via Dolorosa festarialueelle on lyhyempi ja HK:n Makkaramuki on entistä maukkaampi. Kyllä, aurinko vaikuttaa aivan kaikkeen.

Virittäytyäkseni oikeanlaiseen tunnelmaan olen koonnut Maitohotelli goes Ruisrock 2015 -soittolistan. Soittolista kulkee kronologisessa järjestyksessä, ja on laadittu siten, että ainakin teoriassa olisi mahdollista katsastaa kaikki soittolistan esiintyjät. Realististahan se ei kuitenkaan ole, sillä tämä vaatisi täysin epäinhimillistä festarikestävyyttä sekä kykyä siirtyä pelkällä ajatuksenvoimalla lavalta toiselle. Politiikka on kuitenkin ollut valita yhtyeitä, joita itse voisin mennä ajatuksen tasolla katsomaan (vaikka todellisuus onkin toinen). Päällekkäisistä esiintyjistä olen valinnut omasta mielestäni paremmat.

Slow Show -Juhani jo tarjoilikin oman viiden kovan tärpin kattauksensa viikonloppua ajatellen. Itsekin osallistun talkoisiin ja esittelen oman vinkkipakettini, jonka turvin on hyvä suunnistaa viikonloppuna.

 

Perjantai 3.7

Itse jätän perjantain kokonaan väliin, koska avauspäivän tarjonta oli omasta mielestäni heikoin. Tarkemmin sanottuna ei niinkään heikoin, vaan vähiten oman mieltymykseni mukainen, sillä päättäähän päivän yksi popmaailman kuumimmista artisteista, Ellie Goulding. Oma mielipiteeni Gouldingin musiikista on kuitenkin, että paria kappaletta lukuunottamatta hänen musiikkinsa on, noh, tylsää. Kaikesta huolimatta, jos perjantaina itse olisin paikalla, varmasti itseni löytäisin yleisön joukosta, sillä tunnelma on varmasti kohdillaan.

Mielenkiintoisin esiintyjä perjantaina on mielestäni jenkkiräpi pioneeriryhmä Public Enemy, jonka väliin jättäminen voi jälkeenpäin vielä kaduttaa. Ennakkoon ajateltuna keikka voi olla hyvin ennalta-arvaamaton. Veikkaukseni on, että yhtyeen mentaliteetti on joko–tai: joko keikalla on hemmetin hyvä meininki tai sitten koko homma lässähtää kuin pannukakku.

Toinen esiintyjä, jota ehdottomasti menisin itse katsomaan, on Mastodon. Progressiivisesta musiikista aiemmin metallimusiikkinsa ammentanut Mastodon otti viimeisimmällään Once More ’Round The Sun -albumillaan varovaisen askeleen kohti niin sanotusti kuuntelijaystävällisempää materiaalia. Progressiivinen polveilu sekä briljeeraus väheni ja musiikkiin tuotiin uudenlaista suorasukaisuutta, mikä teki levystä myös rujomman ja myös tiivimmän paketin. Jos Public Enemyn missaaminen voi jälkikäteen kaduttaa, niin Mastodonin väliin jättäminen harmittaa jo ennakkoon.

Raskaamman musiikin ystäville perjantai on Ruisrockissa ehdottomasti paras päivä, sillä festarikattaukseen on laadittu selkeä kolmen suora. Ensimmäisenä esiintyjänä Niittylavan valtaa Mokoma, jonka jälkeen samaiselle paikalle nousee Mastodon. Mastodonin lopetettua metallikansan kannattaa jo pikavauhtia siirtyä Telttalavan suojaan, kun Amorphis aloittaa oman settinsä käytännössä suoraan Mastodonin perään.

Lauantai 4.7

Lauantaina starttaa oma Ruisrock-viikonloppuni. Alkupäivä on sopivasti täytetty kotimaisilla esiintyjillä, joita voin mennä katselemaan tai sitten en. Illasta on kuitenkin tulossa varmasti erinomainen ja parissakin kohdassa pitää tehdä vaikea päätös: kumpaa kahdesta päällekkäisestä artistista menisin katsomaan. Tässä tapauksessa ongelmakohdat ovat yhtä aikaa soittavat :n ja Disco Ensemble sekä Paperi T ja Kingston Wall -tribuutti Kingston Wall Freakout! Tulen käymään vielä lukuisat keskustelut itseni kanssa siitä, mitkä kaksi edellä mainituista joudun jättämään pois suunnitelmistani.

Paperi T:n lisäksi suomiräppiä kuullaan tämän hetken kovimmalta kollektiivilta, kun Aivovuoto & DJ Kridlokk & Tuuttimörkö valloittavat Minirantalavan. Khid, eli toiselta persoonaltaan DJ Kridlokk, julkaisi aiemmin Aivovuodon kanssa splittilevyn Se tuli televisiosta/Sushi Driveby. Aivovuodon osuus levystä on vahva nostalgiatrippi menneisyyteen, joka vangitsee kuin Jodarok vangitsee hämmentävän terävät oivalluksensa teksteihin. Khidin osuus albumista kääntyy selkeästi modernimman maailman suuntaan ja erityisesti Khidin tekstit saavat lähes surrealistisia ulottuvuuksia. Tuuttimörkö on esiintynyt usein DJ Kridlokkin kanssa, ja herroilta löytyy useampikin yhdessä tehty kappale. Viimeisimpänä DJ Kridlokkin Mutsi-levyltä löytyvä – hillittömän hyvä – Hynät, rahat ja ruplat. Mielenkiinnolla odotan, millaisen show’n tämä porukka pistää pystyyn.

Tavallaan myös harmittavasti lauantain kenties suurin esiintyjä, Pharrel Williams, ja kotimainen Teksti-TV 666 soittavat yhtä aikaa. Hattupäinen Pharrel olisi omanlaisensa kokemus todistaa livenä, mutta lyödään nyt kuitenkin tosiasiat tiskiin. Valitan, Pharrel, mutta Tekstarit kepittävät sinut suohon samaan aikaan Minirantalavalla. On täysin sama, vaikka toisit todellisen tähtisikermän kavereitasi ja popkermaa mukanasi lavalle – meikäläinen lentää sillä välin Piritorilta taivaaseen.

Sunnuntai 5.7

Päätöspäivän itse aion aloittaa Pariisin Keväällä, jonka tuore albumi, Musta Laatikko, on soinut tiheästi tänä keväänä. Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että Pariisin Kevät olisi soittanut hämärässä kesäyössä, mutta varsinkin uusimman levyn materiaali on varmasti erinomainen tapa polkaista festaripäivä käyntiin.

Vaikka launtai-ilta on ennakkoon ajateltuna kova, niin se suorastaan kalpenee sunnuntain rinnalla. Päätöspäivän loppuun on Ruissaloon kiinnitetty sellainen kolmikko, että bloggaaja täällä näppäimistön takana saa juosta mielipuolisesti festarilavalta toiselle.

Ensimmäisenä kolmikosta esiintyy jenkkiräppäri Asap Rocky, joka julkaisi erittäin hyvän At.Long.Last.ASAP -kakkosalbuminsa. Levyn sinkkulohkaisu Everyday on tuskin jäänyt kuulematta. Laiskan ja viinihuuruisen poljennon päälle Asap Rocky suorastaan tuhoaa omat versensä. Hookeissa omaa osaamistaan esittelevät vuorotellen Rod Stewart ja Miguel, joiden omanlaisensa tummanpuhuva soundi viimeistelee erinomaisen kappaleen. Hitto, vuoden kovimpia kappaleita – ehdottomasti. Vaikkei albumi kokonaisuudessaan yllä singlen tasolle, on sekin erittäin hyvä tutustumisen arvoinen albumi. Tällä ennakkoasettelulla keikasta pitäisi tulla erittäin kova.

Asap Rockyn jälkeen onkin kiire kohti Telttalavaa, jossa heti perään aloittaa indiesuuruus Mew. Muutaman kerran olen tanskalaisyhtyeen nostanut kirjoituksissani esille, kun on tullut puheeksi musiikki, joka on jättänyt suurimman vaikutuksen nuorena ja toiminut eräänlaisena oman musiikkimakuni suuntaviittana. Minua suorastaan hävettää myöntää, miten huonosti olen tutustunut yhtyeen uusimpaan +– -levyyn. Yhtye on kuitenkin noussut minun kirjoissani siihen asemaan, että voisivat antaa vaikka Lars Ulrichin tuottaa seuraavan levyn snare-soundeineen, niin meikäläisen sydän värähtäisi. Mew’ta en jättäisi väliin mistään hinnasta.

Viimeisimpänä esiintyjänä Ruisrockin kruunaa brittiveljekset Disclosure, joiden Holding On -singlestä kirjoitin kattavan ja innostuneen kirjoituksen jokin aika sitten. Toivon, että festarikansa ymmärtää saapua Niittylavalle, kun popmusiikkia ja syntikoilla höystettyä UK Garagea yhdistelevä kaksikko pistää pystyyn Ruissalon tyylikkäimmän esityksen. House-basso murisee niin, että rytmi kulkee läpi koko ihmisruumiin ja värähtelemään holtittomasti sen tahdissa. Jotkut kutsuvat ilmiötä myös tanssimiseksi.

 

Viikonloppu näyttää hyvältä, kaikki on kivaa ja elämä on ihanaa.

Maitohotelli goes Ruisrock 2015:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.