Maitohotelli goes H2Ö

11169964_1595713890675306_2904375976243330642_n

 

”Sää ja sun vaihtoehtomusiikkis”, sanoi veljeni kerrottuani ensi viikonlopun ohjelmastani. Vaihtoehtoinen festivaalitarjonta on kohdillaan tulevana viikonloppuna Ruissalossa – toivottavasti myös sää. Mää ainakin olen sekä kohdillani että kohteessa, kun Turun Ruissalon Telakka täytetään festarikansan lisäksi sadan esiintyjän paketilla, joka koostuu vanhoista, uusista sekä uusista–vanhoista esiintyjistä.

On esiintyjiä, joilla ei ollut edes nimeä sillä hetkellä, kun heidät jo kiinnitettiin soittamaan H2Ö-festivaaleille. On kulttimaineesta nauttivia yhtyeitä, jotka palaavat esiintymislavoille 5, 10 tai 20 vuoden tauon jälkeen. Sitten on vielä yhtyeitä, jotka ovat olleet vuosia pinnalla – jotkut jopa vuosikymmeniä. Esiintyy yhtyeitä, joilla on monta valoisaa vuotta vielä edessä, mutta esiintyy myös yhtyeitä, joille tämänkesäinen H2Ö voi olla heidän uransa viimeinen.

En suoraan sanottuna tiedä, mitä odottaisin ensi viikonlopulta. Tiedän vain sen, että odotan sitä suunnattomasti. Minulla ei ole kokemusta viime vuotisesta H2Ö:stä, eikä sen paremmin H2Ö:tä edeltäneestä ILMIÖ-festivaalista. H2Ö:ssä on jotain suunnattoman mystistä. Suunnattoman kaunis Ruissalon Telakan miljöö kätkee viikonlopuksi sisäänsä Suomen suurimmat vaihtoehtobileet, missä voi eksyä toinen toistaan hämmentävämpien aktien keikoille tai sitten tuntea suunnatonta yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun voi jakaa oman innostuksensa. Se onkin tavoitteeni ensi viikonloppuna: eksyä musiikkiin ja löytää itseni keskeltä hengenheimolaisiani. Hyi, miten romanttiset ja naiivit odotukset.

Mitä enemmän tutustun festivaalin ohjelmistoon, sitä enemmän innostun. Paperilla H2Ö näyttää tarjonnaltaan erittäin polveilevalta ja monitasoiselta tapahtumalta. Kuitenkaan se ei vaikuta musiikkityylien jättimäiseltä keitokselta, johon mielipuolisesti ollaan viskottu sekaan erilaisia yhtyeitä, vaan artistirakenne erittäin viisaasti kehitelty kokonaisuus. Artistien erilaisuus tukee järjestäjien visiota monipuolisesta taidetapahtumasta aiheuttamatta ja ruokkii mielikuvaa tapahtumasta, joka kokoaa samanhenkisiä ihmisiä yhteen nauttimaan taiteen eri muodoista.

Tarjonta nojautuu muutaman kulmakiven varaan. Artistikkiinnitysten tietynlainen perusolemus muodostuu pääasiassa suomiräpistä, surinarockista, futuristisesta elektromusiikista ja atmosfäärisestä rockmusiikista. Näiden perustuksien pohjalta musiikkitarjonta kehittyy lukemattomiin eri suuntiin, mikä ilmenee mielenkiintoisena ja yllättävänä kokonaisuutena, joka avaa ovet monille erilaisille kokemuksille.

Telakalla on urbaania sanataiteilua. Löytyy psykedeelistä konebiittiä, joka vaivuttaa transsiin ja atmosfääristä äänimaisemaa, jonka tahdissa tajunnat räjähtelevät Ruissalon kesäyössä. Meren äärellä pörisevät kitarat, ja toisella lavalla ne surisevat – joku yhtye täydentää kitaralla vielä lyömäsoitinsektoriaankin. Vielä löytyy sellainenkin lava, jolla esiintyy kauniisti laulava nainen kumppaninaan pelkästään akustinen kitara.

Lisäksi on esiintyjä, jotka ovat vähän kaikkea edellistä tai sitten ei mitenkään fiksusti määriteltävissä.

Jos musiikkimakusi kulkee edes osittain musiikin valtavirtauksen sivujoessa, löydät Ruissalon Telakalta musiikkia, joka on juuri sinun kuppisi teetä. On helppo tulla houkutelluksi paikan päälle, kun tietää, että perillä odottaa jotain tuttua, vaikka valtaosa nimilistasta kuulostaisi mielestäsi järjestäjien keksimiltä artistinimiltä. Ei tarvitse suin päin hypätä tuntemattomaan, vaikka siihenkin on mahdollisuus.

Pelkkä tarjonnan monipuolisuus ei kuitenkaan ole sitä viisasta kehittelyä, mitä tässä yhteydessä tarkoitan. Viisasta kehittelyä on se, että kenties missään muualla kuin H2Ö:ssä ei ole niin helppoa haastaa itsensä ja musiikkimakunsa uusille kartoittamattomille alueille. Intiimin festivaalialueen ja ennen kaikkea musiikkitarjonnan rakenteen ansiosta Telakalla on helppo ajautua täysin eri genren laariin menevän esiintyjän keikalle, vaikka musiikki olisi ennestään vierasta. Kiinnityksiä tehdessä on ollut selkeä visio, ettei eri tyylilajien välille jätetä ylitsepääsemättömiä kuiluja, vaan päinvastoin. Esiintyjälista on koottu siten, että artistit ovat eräänlaisia siltoja eri musiikkityylien välillä. Voit lähteä Telakalle katsomaan Asaa & Bandia ja Ruger Haueria, mutta loppuillasta löydätkin itsesi Aavikon futuristisen syntetinsaattorikikkailun ja elektroilotulituksen pauloista.

Tätä kaikkea minä toivon viikonlopun pitävän sisällään. Haluan eksyä Ruissalon Telakalle ja hukkua musiikkiin. Antaa musiikin ja tunnelman viedä mukanaan. Olla osana elämystä, joka kulkee nimellä H2Ö.


Vangitsin myös viikonlopun syvimmän olemuksen ja tiivistin sen kahden tunnin soittolistalle nimeltään #höökaks. Puolueettoman suosittelijan sanoin: ”Maitohotellin käsityönä tuotetun sekä säntillisesti kuratoidun listan turvin on helppoa ja vaivatonta tutustua viikonlopun musiikkitarjonnan kirkkaimpiin ja kuplivimpiin esiintyjiin. Soittolistan parissa festari-innostus nousee vähintään toiseen potenssiin ja päivät ennen viikonloppua kulkevat siivillä.” Hype is hypping.

#höökaks:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.