Kriminalisoidaan Arttu Wiskari

11406270_837605939610581_6188492146216392018_o

Voi jeesuskristus. Jos todella haluat pilata perjantai-iltasi, viikonloppusi ja kenties koko loppuelämäsi, kuuntele Arttu Wiskaria. Mökkitieajelut jäävät sikseen, kun Wiskari kuljettaa kuuntelijaansa Kahvimaito-kappaleellaan pikatietä kiitäen kohti aivokuolemaa – torvet soi ja meininki lähentelee maailmanlopun tunnelmaa.

Arttu Wiskarin musiikki pitäisi kriminalisoida ihmiskunnan terveydelle vaarallisena. Minä ja Arhinmäki lähdetään nyt käräjille. Ensiksi saatamme hallituksen syytteeseen törkeästä petoksesta ja Wiskarin jostain, jonka syytenimike alkaa sanalla törkeä ja tuomiona on karkoitus minun musiikkikuplastani.

On vaikeaa määritellä, kuka Kahvimaito-kappaleen kohdalla on ”se idiootti”, joka viimeisessä kädessä on vastuussa tästä kammottavuudesta. Vielä vähemmän osaan arvailla, millaisen ajatustyön pohjalta kappale on päätetty viedä kappaleen idea levylle asti. Kuka – siis kuka – on ollut sitä mieltä, että tämä höpsöttelyäänitys ja bändiläpänheitto on hyvä lisä Wiskarin kappalemateriaaliin.

Onko Wiskari tässä kohtaa typerys, joka on suostunut ottamaan nimiinsä näin irvokkaan kappaleen? Vai onko hän sittenkään tehnyt sitä tarkoituksella? Jos hän onkin vain 30-vuotias seniili, jonka arviointikyvyn rippeetkin ovat rappeutuneet. Pitäisikö Wiskaria kohtaan tuntea myötätuntoa ja sympatiaa, vaikka hän julkaisisi näinkin iljettävän kappaleen? Voiko olla niin, että Wiskari olla syyntakeeton? Mahdollistahan on myös, että uransa osalta noin esikouluikäinen artisti on hakenut studiossa huomiota ja hyväksyntää vanhemmiltaan, tuottajalta ja äännittäjältä. Arttu on tiennyt tekevänsä jotain tyhmää ja kiellettyä, mutta huomiota on pakko saada. Jos Wiskari aikoo jatkaa aloittamallaan tiellä, suosittelen hänen hakevan sanoitusapua esimerkiksi Toimi Kankaanniemeltä.

Vai onko rikollinen sittenkin Janne Rintala, joka pääasiassa vastaa Arttu Wiskarin kappaleiden sävellys- sekä sanoitustyöstä? Onko Rintala vitsiheittona ojentanut Wiskarille Kahvimaito-kappaleen, ja Wiskarin todettua kappaleen olevan todella hyvä, eikä Rintala ole enää kehdannut pahoittaa artistin mieltä paljastamalla kappaleen olevan vain kahvitaolla väännetty vitsi? Mahdollistahan on myös, että Rintala on tehnyt ”hyvät kaverit” ja katkeroituneena siitä, miten Wiskari niittää kunniaa hänen tekemillään kappaleillaan. No okei, vedän tämän viimeisen skenaarion sittenkin takaisin. Eihän niitä kukaan oikeasti voi pitää hyvinä, eihän?

Pitäisikö sittenkin suurimmaksi idiootiksi nostaa vastaava tuottaja, joka on todennut: ”Hyvä idea jätkät, purkkiin vaan!” Onko kappale sisällytetty levylle studion isähahmon valvovien silmien alla vai kenties salaa? Vai onko studion pöydän takana istunut loppuunpalanut ihmisraunio, joka tyhjä katse kasvoillaan ei ole enää yksinkertaisesti piitannut mistään ja antanut asioiden tapahtua?

Todennäköisintä kuitenkin on, että joukossa tyhmyys on tiivistynyt ja edellä luetellut kolme viisasta kalloa on lyöty yhteen Radio Suomipopin markkinointitiimin kanssa, ja kappaleen musiikkivideolle on hankittu seikkailemaan Aamulypsy-ohjelman juontajat (pun intended). Minä kun luulin, ettei kappaletta voisi enää tehdä vastenmielisemmäksi.

Okei, saisihan musiikkivideosta vieläkin irvokkaamman ja vastenmielisemmän, jos Aamulypsyn juontajat päästettäisiin ääneen.

Kappaleen tarkoitus on kenties olla humoristinen ja ”pelkkää läppää”, mutta kappaleen ongelma on juuri se, ettei siitä erota vitsinheiton rajaa. Ilman irvokkaita sutkautuksia kappale olisi kuin mikä tahansa Wiskarin aiempi levytys, sillä niin tarkasti se jäljittelee niin lyriikaltaan kuin musiikiltaan Wiskarin tavallista tuotantoa. Kappale kuulostaa siltä, että keikalla se voitaisiin esittää Mökkitien ja Tuntemattoman Potilaan välissä, mikä on ajatuksena yksinkertaisesti surullinen – mutta tosi. Onko Wiskari oikeasti vilpitön laulaessaan eronneen yksinhuoltajaäidin rintamaitoa himoavasta miehestä. Kaiken lisäksi nainen vielä sattuu olemaan kertojan tytärpuoli, ellei ymmärryksessäni ole jotain vialla. Sokerina kahvikupin pohjalla on toteamus, että oltaisiin ”valmiita perhe-elämään”. Kurkusta kulautettu kahvi tulee samaa reittiä ylös kuin juuri meni alas. On tämä maailma kieroon kasvanut.

Viime viikolla julkaistiin tutkimus psyykelääkkeiden vaikutuksesta väkivaltarikoksiin. Arttu Wiskarin musiikin musiikilla on paljon annettavaa vastaaville tutkimuksille tulevaisuudessa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että aina pitää pyrkiä löytämään jotain positiivista. Luin haastattelun, jossa Arttu Wiskari kertoi, että kappale on äänitetty pienessä hiprakassa. Kiitos Arttu, olet korvaamaton suomalaiselle alkoholivalistukselle.

 

6 kommenttia kirjoitukseen Kriminalisoidaan Arttu Wiskari

  1. Miikka kommentoi:

    Vituttaako? Nami nami.

    1. Markku Markku kommentoi:

      En osaisi olla itseni kanssa, jos jonain päivä ei enää vituttaisikaan.

  2. Antti kommentoi:

    Sait houkuteltua minut kuuntelemaan Kahvimaidon. Onhan se vastenmielinen, mutta vielä oudompi mielikuvitus pitää olla sillä, joka tulkitsee siitä, että nainen olisi kertojan tytärpuoli. Kohdassa ”ammutaan uusi Amorin nuoli/ en tahdo olla pelkkä isäpuoli” kertoja toivoo naisen kanssa yhteistä lasta.

    1. Markku Markku kommentoi:

      Olen vain niin kiero kuin tämä maailmakin, joka kasvatti minut!

      1. Merja kommentoi:

        Päädyin tähän blogiin sattumalta ja meinasin kommentoida samaa kuin Antti jo ehtikin, eli laulun kertoja toivoo olevansa isäpuoli naisen jo olemassaolevalle lapselle ja isä heidän yhteiselle tai yhteisille lapsilleen. Ihmettelen, miksi tämä biisi herättää näin voimakkaita tunteita. Jotenkin juuri tuo rintamaidon juominen tuntuu yököttävän ihmisiä. No hei, lähes kaikkihan me ollaan juotu sitä vauvoina ja uskallan veikata, että useampi aikuinenkin on maistanut sitä.

        ”Onko Wiskari oikeasti vilpitön laulaessaan eronneen yksinhuoltajaäidin rintamaitoa himoavasta miehestä?” Yksinhuoltajia on paljon ja sinkkuäitejä on paljon. Osa pareista eroaa ennen lapsen syntymää ja osa lapsen saavista vanhemmista ei ole koskaan ollutkaan pariskunta. Biisi kertoo Leevi and the Leavingsin hengessä tarinaa ihmiselämän eri puolista, myös irvokkaista.

        ”Sokerina kahvikupin pohjalla on toteamus, että oltaisiin ”valmiita perhe-elämään”. Kurkusta kulautettu kahvi tulee samaa reittiä ylös kuin juuri meni alas. ” Miksi ihmeessä? Yhden yön kumppaniin voi hyvinkin ihastua. Ihastumisen jälkeen voi hyvinkin toivoa yhteistä perhe-elämää. Ei kai siinä sen kummempaa. Eri asia tietysti, mikä on oikeasti hyvä lähtökohta perhe-elämälle, mutta se pohdinta ei ole tämän biisin asia.

        Sokerina pohjalla sanoisin, että Kahvimaidossa hienoin riimipari pitkään aikaan: niistäkin – fleece-täkin.

  3. Vexi kommentoi:

    Aivan mahtava arvostelu!
    Pitää suuresti ihmetellä, mikä noissa Artun myötähäpeää synnyttävissä teksteissä, kiehtoo ostavaa yleisöä?
    Kaikki vertaukset Sundqvistiin ovat hyvin lähellä jumalanpilkkaa ja kertovat, kuinka ignorantteja ja vailla minkäänlaista ymmärrystä, sanoittamisen tekniikasta, nämä ylistäjät ovat.
    Riimit ovat väkisin väännettyjä, mukahauskoja, jollaisia voisi odottaa lähinnä teini-ikäiseltä.
    Pitää olla jotenkin jälkeen jäänyt, mikäli Artun tekstit naurattavat, tai edes huvittavat.
    Normaali reaktio pitäisi olla itku, häpeä ja ärsytys.
    Jos jotain positiivista pitäisi löytää, niin kyllähän tällä saadaan, jo ennestään itsemurha-altis kansamme lietsottua aina kovempiin suorituksiin.
    Ostan Artun koko tuotannon, samalla kun käyn hakemassa rautakaupasta köyttä ja jakkaran.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.