Viime aikoina ei ole oikein tullut kirjoiteltua. Viime aikoina on ollut hyvin kiireistä. Viime aikoina on julkaistu paljon äärimmäisen hyvää musiikkia, mutta todella vähän sellaista, joka olisi tuupannut lepotuoleissaan röhnöttävät neuronit liikkeelle ja saanut aikaan jotain liikettä pääkoppani sisällä.

Ilmeisesti siihen tarvitaan jonnekin mielen sopukoihin unohtuneen suosikin paluu. Rakastuin täydellisesti Jennie Abrahamsonin musiikkiin kaksi vuotta sitten, kun ruotsalaisartisti julkaisi albuminsa Gemini Gemini. Jennie Abrahamson oli minulle jotain ihan uudenlaista pop-musiikkia. Luita ja ytimiä kylmäävää äänimaailmaa pohjustettiin 80-lukuisilla syntikkaraidoilla ja epätavallisilla rytmikikkailuilla. Nykyaikainen indie pop -estetiikka yhdistyi melodiseen maisemanmaalailuun. Artistin niin kutsutussa skandinaavisessa äänikuplassa oli jotain, joka muistuttaa vahvasti tanskalaista Mew’ta.

Siksi olen vilpittömästi innostunut, että Jennie Abrahamsonilta on tullut uutta materiaalia jo kahden kappaleen verran. Reverseries-albumi julkaistaan 24. helmikuuta.

Singlelohkaisuista uusin, Man in you, tuo mieleeni kirkkaiden pop-soundiensa puolesta ajoittain Chvrchesin – ilman yhtä voimakasta pomputussoundia. Toisaalta Lauren Mayberryn ja Jennie Abrahamsonin heleässä ja lämpimässä lauluäänessä on paljon yhtäläisyyksiä. Aiemmin julkaistu Bloodlines-single on selkeästi tahmeatempoisempi, ja sen tasaisen junttaavat syntikkasoundit tuntuvat tarttuvan kiinni kuin tahmainen tanssilattia. Hitaasti lämpiävässä kappaleessa eksytään parisuhdekiemuroiden keskelle, kun yhteinen sävel on päässyt katoamaan. Kappale lähtee kunnolla lentoon vasta loppupuolella, kun kappale vyöryy päälle kertosäkeensä voimin uudestaan ja uudestaan.

Jennie Abrahamsonin tapa naittaa yhteen omintakeisuus ja selkeä pop-estetiikka tekevät hänestä yhden mielenkiintoisimmista artisteista, mitä tiedän tällä hetkellä.