12 tuumaa ja tärkeitä tarinoita

Kuva: Anna Matikainen http://annalamatikainen.tumblr.com

Kuva: Anna Matikainen
http://annalamatikainen.tumblr.com

Postaus on toteutettu yhdessä 12 tuumaa -kirjan kanssa.

Musiikkinarkkarin elämä ilman fyysistä levyä ja levykauppoja olisi tuskaista ja ikävää. Tasaisin väliajoin mediasta saa lukea, miten joku on jälleen kerran päättänyt manata näiden kummankin loppua. En suostu luopumaan kummastakaan, sillä rakastan seikkailla levykaupoissa ja syventyä fyysisen äänitteen äärellä.

Tuntikaupalla voin käydä läpi kaupan hyllyköitä ja löytää toinen toistaan mielenkiintoisempia levyjä. Ihailla ja hypistellä niitä, kenties ostaa niistä miellyttävimmät omaan levyhyllyyni. Vaikka valtaosa kuuntelemastani musiikista onkin nykyään suoratoistopalvelun tarjoamaa bittivirtaa, en voi kuvitella luopuvani fyysisestä levystä. Fyysinen levy voi olla epäkäytännöllinen ja kallis, mutta minulle fyysinen levy ei ole ainoastaan ääntä toistava kiekko. Omistamiini levyihin liittyy usein tarinoita ja muistoja, jotka luovat erityisen tunnesiteen tuohon fyysiseen kiekkoon. Levyt voivat heijastaa jotain tiettyä aikakautta elämästäni, ja kuljettaa ajatukseni hetkiin, jotka olen jo ehtinyt unohtaa. Muistuttaa menneestä ja herättää toivetta tulevasta. Tavallaan haluan jopa ajatella, että levyhyllyni on eräänlainen kertomus minusta.

Oman osansa levykauppojen tarinasta kertoo myös tällä hetkellä joukkorahoituksesa oleva 12 tuumaa -kirja. Kirja kokoaa kansiensa väliin tarinoita legendaarisista levykaupoista ja erityisesti henkilöistä levykauppojen takana. Kirjan aihepiirin pohjalta intouduin käymään läpi omaa levyhyllyäni, joka levykauppavierailujeni myötä on täyttynyt. Tässä kirjoituksessa haluan nostaa esiin muutaman rakkaimmista levyistäni.

12 tuumaa -kirjan joukkorahoitukseen voit osallistua täällä.

funeral

Arcade Fire – Funeral

Ensimmäinen ostamani vinyylilevy on Arcade Firen debyytti Funeral, jonka toin mukanani Berliinin matkaltani. Tavallaan levystä on tullut matkamuisto, joka kuunnellessa palauttaa fiilikset takaisin Berliinin hienoihin hetkiin. Arcade Firen kohdalla Funeral on ollut minulle aina se levy. Funeralin riisuva ja ravisteleva ote on täynnä tunnetta. Levyä kuunnellessa väkisinkin asettuu paikoilleen ja alkaa keskittyä levyn kauniisiin yksityiskohtiin. Melodiat ja sanoitukset kuljettavat ajatukset jonnekin kauas toisaalle. Funeral on aina ollut minulle yksi tapa paeta aika ajoin esiin nousevaa eksistentialistista tuskailuani. Lisäksi albumi sisältää yhden kaikkien aikojen hienoimmista kappaleista: Rebellion (lies).

paavo

Paavoharju – Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne

Paavoharjun ja Paperi T:n yhdessä tekemä levy Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne on yksi parhaita suomalaisia levyjä, mitä koskaan on julkaistu. Näin on. Mitä enemmän asiaa olen ajatellut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut. Levy on synkkä, häiriintynyt ja vieraannuttava kokemus, joka vaivuttaa kuuntelijan painajaismaiseen olotilaan. On pakko ihailla levyn kunnianhimoista otetta ja erityisesti sitä, miten onnistunut teos on kyseessä. Paavoharjun kokeellinen äänimaisema ja Paperi T:n tekstien paikoin sopivan tekotaiteellinen lähestymistapa luovat pohjan yhdelle suomalaisen musiikin modernille merkkiteokselle.

iaots

Neutral Milk Hotel – In The Aeroplane Over The Sea

Yhtye, jonka levy on jättänyt minuun niin suuren vaikutuksen, että halusin nimetä blogini yhtyeen mukaan. Pelkästään nimen vieminen ei tietenkään riittänyt, vaan halusin käyttää myös levyn kansitaiteen koristamaan banneriani. Levyn sisälehden kuva, jossa siivekäs gramofoni lentää kaupungin yllä, vastaa vahvasti sitä mielikuvaa, jonka albumi minussa herättää. Levyä kuunnellessa minut valtaa aina samanlainen eskapistinen tunne kuin matkustaessani lentokoneella. Lentämisessä on jotain todellisuudenpakoista tunnelmaa, kun voi katsella yläilmoista kauas maan pinnalle. Kuunnellessani In The Aeroplane Over The Sea -levyä tuntuu kuin irtautuisin todellisuudesta ja tarkkailisin maailmaa jostain kaukaa ulkopuolelta – kuin lentokoneesta. In The Aeroplane Over The Sea on minulle täynnä muistoja ihmistä ja hienoista hetkistä. Hienoista hetkistä, jotka elävät muistoissa ja ihmisistä, jotka sittemmin ovat jääneet menneisyyteen. ”But for now we are young, let us lay in the sun and count every beautiful thing we can see

low

David Bowie – Low

Vaikka pidän erittäin paljon David Bowien ikivihreistä hittikappaleista, on albumimitassa Low se levy, joka saa sydämeni voimakkaimmin värähtämään. Low on omanlaisensa kummajainen, josta on hankala saada minkäänlaista otetta. Kenties juuri se tekee levystä niin mielenkiintoisen. Erityisesti pidän albumin B-puolesta, jonka instrumentaalikappaleisiin uppoutuminen tyydyttää jotain mielihyväkeskusta aivoissani. Erikoista on, että kuuntelen Low-albumia lähinnä juuri vinyylinä. Kai siinä on vain jokin typerä fiksaatio, mikä saa minut syventymään levyyn paremmin silloin, kun se pyörii edessäni levylautasella.

foremma

Bon Iver – For Emma, Forever Ago

For Emma, Forever Ago on pakahduttavan kaunis levy, jonka äärelle on helppo hiljentyä. Levy kutsuu esiin sitä syvälle sisimpään kätkeytynyttä runopoikaa, joka haluaa villasukat jalassaan ja teekupin lämmössä sulkeutua sisimpäänsä kuunnellessaan Bon Iveria. For Emma, Forever Agon iholle tunkeutuva haikeus on pysäyttävää ja kaunista. Samalla sen soinnissa on jotain mystistä kauneutta, joka rauhoittaa. Hetkittäin levy tuntuu kylmältä avannolta tammikuussa, mutta toisena hetkenä se tuntuu takan lämpimältä hehkulta. Levy on pyörinyt soittimessani monena pimenevänä syysiltana ja tunnelmallisena hetkenä, mikä saa levyn tuntumaan niin läheiseltä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.