Lady Gagan fanittaminen on yhtä rankkaa vuonna 2016 kuin Artpop-albumin julkistamisen aikoihin vuonna 2013. Vuorokausi comebackista ja lady on suututtanut jo puolet faneistaan.

”Miksei Gaga tee enää musiikkia homoille!”
”Pseudo art crap!”
”Ilmiselvä Papa Don’t Preach -kopio!”

Itse olin niin shokissa Perfect Illusion -kappaleen erilaisuudesta Gagan aikaisempaan tuotantoon verrattuna, että iskin tuohduksissani pekoniasun roviolle ja käristin sen tuhkaksi. Tämän naisen fanittamisesta ei saisi jäädä jälkeäkään!

Kunnes kuuntelin kappaleen viidennen kerran.

Gagan biisit ovat yleensä olleet ilmiselviä hittejä tai huteja heti ensikuuntelulla, mutta Perfect Illusion vaatii alleen useamman pyörityksen. Ja sillä taivaallisella hetkellä kun biisi iskee tajuntaan, paluuta ei enää ole.

Muutaman tuskallisen yrityksen jälkeen löysin itseni tanssilattian pohjalta rääkymässä erotuskaani maskarat poskilla sen minkä keuhkoista irti lähti. Biisi nappasi minut sellaiseen imuun, että olin valmis tuhoamaan kaikki muistot entisestä heilastani ja omasta täydellisestä illuusiostani.

Elektroniset kitarat surisivat, diskorokki takoi samaa tahtia Gagan kiukun kanssa ja 90-luvun vaikutteet halkoivat ilmaa sellaisella intensiteetillä, että ympäriltä meinasi loppua happi. Sillä hetkellä tajusin, että enää ei olla millään hassunhauskalla disco stick -ajelulla vaan raakojen, sydänverellä vuodatettujen biittien äärellä.

Gaga on palannut ja Gaga on palannut isosti.

Kuva: Lady Gaga Facebook