Kaksi syytä kaivaa balettitossut kaapista: Anna Amaizin on palannut Rosvoihin ja ruotsalainen suosikkipoikamme Karl Jakob on julkaissut uutta musiikkia.

Eikä ihan mitä tahansa musiikkia vaan ainutlaatuisen kappaleen, joka kuulostaa siltä kuin se olisi sävelletty Rivendellin ruusutarhassa. Gustave Flaubertin klassikkoromaanista inspiraationsa lainaava Madame Bovary liihottaa päiväperhomaisesti kohti oopperan, musikaalien ja fantasiaelokuvien maailmaa.

Karl Jakobin äänessä on viehättävää unenomaisuutta, ja jokainen sointu tuntuu kuin viestiltä jostain toisesta ajasta ja paikasta. Kappaleen pelkistetty poljento hyödyntää vanhoja kamarimusiikin elementtejä tavalla, joka tuo mieleen Vampire Weekendin tuotannon romanttisemmat sävyt.

Mutta Madame Bovaryssa on jotain sitäkin enemmän.

Kepeä pianovetoisuus henkii heti ensikuulemalla nuoren Freddie Mercuryn ja 70-luvun puolivälin Queenin viehkeää operettimaisuutta. Lyriikoissa on vahva lataus Rufus Wainwrightille ominaista sarkasmia, kun taas biisin loppuosassa kuultava leikittelevä saksofonisoolo heijastelee MIKA:n Songs for Sorrow -EP:n (2008) aikaisia lapsenomaisia Disney-vaikutteita.

Juuri nämä teatraaliset mielikuvat saavat aikaan sen, että minimalistisesta tuotannostaan huolimatta Madame Bovary tuntuu täysin häpeilemättömältä kappaleelta.

Ei ihme, että Karl Jakob saa kuulijansa tuntemaan itsensä lähes kuninkaalliseksi. Tähän valtakuntaan haluan kuulua!

(Kuva: Madame Bovary, 1949)