Live: Choir Of Young Believers @ Ritz, Vaasa 15.02.2017

Tanskalainen Choir Of Young Believers vieraili viime viikolla Suomessa neljällä eri paikkakunnalla. Kuuntelija-blogi kävi edustamassa Rosvoja bändin Vaasan keikalla.
 
Vaasan legendaarinen Ritz-teatteri muuttui viime keskiviikkona aavemaiseksi mielikuvitusmaailmaksi, kun kulttimainetta niittänyt Choir Of Young Believers saapui konsertoimaan ensimmäistä kertaa Pohjanmaalle. Usvan keskellä minimalistisessa valaistuksessa esiintynyt bändi hurmasi vaasalaisyleisön omaleimaisella synkkyydellään ja tanskalaisella mystiikalla, mutta jätti samalla jälkeensä ristiriitaiset fiilikset.

Konserttia oli mainostettu etukäteen Silta-sarjan tunnuskappaleella, ja moni paikalle tullut sai kokea ikävän yllätyksen, kun Hollow Talkia ei lopulta soitettukaan. Pettymys leijaili ilmassa encoren aikana yhtä sakeana kuin esiintymislavaa verhonnut sumu, ja narikassa kävi keikan jälkeen aikamoinen kuhina suorapuheisten pohjalaisten purkaessa närkästystään.

Keikan tunnelmaa laimensi myös se, että Grasque-albumin (2016) ympärille kasatusta lyhyehköstä settilistasta loistivat poissaolollaan kaikki bändin vähänkin rokahtavammat kappaleet kuten 70-lukuinen Paint New Horrors. Heti setin alussa vedetty piinallisen pitkä instrumentaali-intro antoi viitteitä siitä, että tanskalaisyhtye haluaa ottaa etäisyyttä menneisyyteensä ja keskittyä entistä enemmän elektroniseen hipsterikikkailuun. Tyylilinjaus harmittaa, sillä Choir Of Young Believers olisi huomattavasti kovempi livebändi, jos yhtye ymmärtäisi ottaa paremmin huomioon sen, mitä yleisö haluaa kuulla.

Pettymysten vastapainoksi Choir Of Young Believersilla oli hetkensä. Setin toisena kappaleena kuultu Perfect Estocada soi livenä yhtä komeasti kuin levyllä, ja keikan loppupuolella soitetun Serious Loverin monisävyiset tyylivaikutteet ylsivät liveversiossa täyteen potentiaaliinsa. Bändin ehdoton vahvuus on laulaja Jannis Noya Makrigiannisin uniikki ääni, joka kaikui Vaasan keikalla kuulaana, eteerisenä ja täydellisen coolina yhtyeen tyylilajia ajatellen. Todettakoon myös, että keikan jälkeen röökipaikalta bongattu Jannis vaikuttaa siviilissä varsin mukavalta tyypiltä.

Illan todellinen hurmuri oli kuitenkin itse konserttimiljöö. Suomen Pankin talossa sijaitseva funkkistyylinen teatterisali on yksi suosikkipaikkojani koko kotimaassa, eikä Ritz kalpene monelle ulkomaisellekaan vastaavalle. Olipa keikkakokemus minkälainen tahansa, poistun aina hymy huulilla tästä vaasalaisten musiikinystävien kollektiivisesta olohuoneesta. Jos joskus eksytte tälle suunnalle, käykää ehdottomasti tutustumassa kaupungin viehättävimpään nähtävyyteen.
 
Kuvat: @hannatells

Ei kommentteja

Uutta: Bruno Mars – Perm (24K Magic Album)

”Throw some perm on your attitude!”

Jos biisi kuulostaa Bel-Airin prinssiltä, kyseessä ei ole uhka vaan mahdollisuus. Bruno Marsin uuden levyn höpsö biletysraita Perm on universumin paras tapa korkata perjantaipäivä ja ottaa ensimmäiset tanssiaskeleet kohti viikonloppua. ”Puhelin sivuun – unohda Instagramit ja Twitterit”, kehottaa Bruno. Aika kreisibailata.

Viime yönä julkaistu 24K Magic pistää liikettä etenkin funkahtavan popin ja ysäri-R&B:n ystävien lanteisiin. Unorthodox Jukeboxin (2012) jälkeen tämä albumi saattaa tyylilajiensa puolesta vaikuttaa edeltäjäänsä tasapaksummalta kokonaisuudelta, mutta se on samalla 24K Magicin vahvuus.

Nyt Bruno kuulostaa aidosti siltä, että studiossa ei ole sorruttu yliyrittämiseen, vaan on päätetty keskittyä ensisijaisesti hyvään fiilikseen ja hauskanpitoon. Suuria shokkiviettelyksiä aikaisemmin julkaisemattomien biisien joukosta ei löydy, vaan levyn timanttisena kruununjalokivenä jatkaa täydellisyyttä hipovan sokerinen Michael Jackson -pastissi Versace On The Floor.

Suomeen tämä herra saadaan ensi vuoden toukokuussa, joten Marsin fanileirissä eletään tällä hetkellä jännittäviä aikoja.

Ei kommentteja

Live: Coldplay – Everglow (The Graham Norton Show)

Coldplay on julkaissut uuden pelkistetyn version A Head Full Of Dreams -albumin Everglow-balladista. Kappaleen ensimmäisestä live-esityksestä saatiin nauttia tällä viikolla The Graham Norton Show’ssa.

Chris Martinin pianovetoinen tulkinta on yksi herkimpiä, pysäyttävimpiä ja maagisimpia Coldplay-hetkiä ikinä. Kynttilä- ja kukkameren keskellä esiintyvän Martinin tunteikas lauluääni osuu suoraan sydämeen ja muistuttaa, että tässä bändissä on vielä kipinää kaikkien näiden vuosienkin jälkeen.

Kappaleen on arveltu kertovan Chris Martinin ja Gwyneth Paltrow’n erosta, mutta sen voi yhtä hyvin tulkita ystävyyssuhteen päättymiseksi tai toisen ihmisen kuolemaksi. Martinin omien sanojen mukaan Everglow kuvastaa sitä hetkeä, jolloin surutyö alkaa helpottaa ja tilalle astuu lämmin fiilis siitä, että toinen ei sittenkään poistunut kokonaan, vaan pieni pala menetetystä rakkaasta jää elämään omaan sisimpään.

Studioversion lopussa kuullaan lisäksi pätkä Muhammad Alin 70-luvulla pitämästä puheesta:

”God is watching me. God don’t praise me because I beat Joe Frazier. God don’t give nothing about Joe Frazier. God don’t care nothing about England or America as far as real wealth… it’s all His. He wants to know how do we treat each other? How do we help each other? So I’m going to dedicate my life to using my name and popularity to helping charities, helping people, uniting people, people bombing each other because of religious beliefs. We need somebody in the world to help us all make peace. So when I die – if there’s a heaven – I’m gonna see it.”

Juuri tätä tarvitaan Trump-jytkyn jälkimaingeissa talven synkimmän kaamoksen keskellä: taidetta, kauneutta, hyvyyttä ja toivoa.

Vihaajat vihaa, rakastajat rakastaa.

Jos upotettu video ei toimi, kokeile tästä.

Ei kommentteja

Uutta: Paula Koivuniemi – Oma tie (feat. Toni Wirtanen)

Paula Koivuniemi ja Toni Wirtanen yhdistävät voimansa uudella Oma tie -kappaleella, ja lopputulos on täyttä timanttia.

”Sä voit luottaa vaan siihen ainoastaan, että karma punnitaan ja rakkaus palkitaan” -henkiset iskulausahdukset pitävät huolen siitä, että lavatanssi-iskelmää ja Apulanta-vaikutteista kitaramättöä yhdistelevä duetto kiilaa helmat paukkuen kaikkien voimabiisilistojen kärkeen.

Koivuniemi tulkitsee sanoitusta jäävuoren kokoisella itsevarmuudella ja piiskaa kaksikon välisen kemian lähes rock-oopperallisiin sfääreihin. Musiikkijumalat eivät paljon tämän campimpaa aloitusta olisi perjantaipäivälle voineet järjestää.

Palvon polvillani.

Kuva: PKK-Viihde Ky

Ei kommentteja

Uutta: SNØ – Sunrise

Olen aivan totaalisen RAKASTUNUT ❤️ tähän biisiin, johon törmäsin eilen Spotifyssa.

Tällä hetkellä ei ole saatavilla tarkempaa tietoa siitä, kuka tämä uusi mystinen suomalaisartisti on, mutta sen tiedän kertoa, että kuolin ja menin suoraan taivaaseen sillä sekunnilla, kun Sunrise osui ensimmäisen kerran tärykalvoihini.

Snøn silkkisen sulava ääni riittää saamaan kenen tahansa Justin Bieber -uskovaisen jalat veteläksi, ja kappaleen tyylikäs tuotanto hellii myös niitä, jotka eivät ole teinitähden ylimpiä ystäviä. Sunrisen pohjoismaisessa melankoliassa ja utuisissa elektronisissa soundeissa voi todella tuntea aamun kasteiset ensisäteet ja niiden ympärillä leijuvan kaipauksen.

Aikamoinen pop-unelma! Tästä kuullaan vielä.

3 kommenttia

#NytSoi: Hector – Tyttörukka

Jos tahdot hetkeksi pois tästä tyhjästä maailmasta, kuuntele Hectorin Vain elämää -cover Lauri Tähkä & Elonkerjuun kappaleesta Tyttörukka.

Suhtauduin aluksi skeptisesti, mutta todettavahan se oli, että Hector on sielultaan ilmiselvä kaappipohjalainen. Tästä puuttuu enää nahkahousut, helavyö ja litran kossupullo.

Tykkään siitä, että Tyttörukkaan on lisätty vähän vauhtia ja kaikenlaista folk-dilettä ilman, että nostalginen tunnelma kärsii. Hectorin riemukas cover kyydittää aikakoneella hikiselle Teuvan nuorisoseuralle siinä missä alkuperäinenkin versio.

Komia on aina komia!

Kuva: Kalle Koponen

Ei kommentteja