Uutta: Antti Tuisku – Rahan takii

Antti Tuisku jatkaa Suomen ykköspopparin viitan kantamista tänään julkaistulla Rahan takii -sinkullaan.

 
Viime kuussa Antti Tuisku ihastutti kuulijoitaan suomalaista sisua puhkuvalla Mä hiihdän -kappaleella. Sinivalkoisella teemalla jatkaa myös Tuiskun toinen sinkkujulkaisu Rahan takii. Camp-henkisessä biletysbiisissä poppari hassuttelee supisuomalaisella valitusmeiningillä. ”Mun on pakko twerkkaa, että saisin fyrkkaa” laulaa Tuisku, jolla rahareikiä riittää: on joogat, hotjoogat, jumpat, pumpit ja zumbat, kaverin kavereiden skumpat, kebabit, taksit ja krapulalimpat.

Verojen, korkojen ja korkojen korkojen keskellä tuskaileva poppari kuulostaa melkein kuin keneltä tahansa rivikansalaiselta. Kappaleen sanoitus on kiinnostava, sillä se sekoittaa julkkiksen ja taviksen roolit. Tekstissä kuuluu monta eri ääntä:  peppua pyörittävä poptähti, lasten talvivarusteiden hankintaa stressaavat vanhemmat, työtään innottomasti paahtava perusduunari ja menevää cityelämää viettävä kaveriporukka.

Suomi näyttäytyy pimeänä, kylmänä ja sohjoisena paikkana, josta haluaisi jatkuvasti paeta ulkomaiden lämpöön drinksuja naukkailemaan. Täällä elämä on julmaa, munakoiso nousee otsaan jo aamulla klo 7.45, eikä kukaan tunne palavaa intohimoa työntekoa kohtaan.

Kieli poskella tehty kappale kuvastaa hulvattomalla tavalla tälle kansalle tyypillistä negatiivisuutta, ja vielä huvittavamman koko paletista tekee se, että biisin valituskuoroa johtaa positiivisuudestaan tunnettu poppari. Juuri tästä on kyse Antti Tuiskun viehätysvoimassa. Tuisku ymmärtää, mitkä teemat suomalaisiin uppoavat ja osaa esittää ne asenteella, joka ei katso itseään peilistä otsa kurtussa.

Antista välittyy sellainen kuva, että hän ei yritä väkisin olla cool, vaan pyrkii aina tuomaan musiikkiin omannäköisensä leiman. Ei voi olla kuin iloinen siitä, että maastamme löytyy näin iso stara, joka kuulostaa aidosti omalta itseltään, eikä jonkun ulkomaisen poptähden halvalta kopiolta.

Täydet madafakin tähdet tälle korvamadolle.

 
Rahan takii löytyy tällä viikolla myös Rosvojen viikkosaalis -soittolistalta.

Kuva: Antti Tuisku Facebook

Ei kommentteja

Uutta: J Appiah – Run

J Appiah on yksi Brittein saarten kiinnostavimmista uusista tulokkaista. Aikaisemmin hehkuttamieni Michael Kiwanukan ja Kwabsin taustalaulajana viimeiset pari vuotta toiminut laulaja-lauluntekijä astelee nyt valokeilaan esikoissinkullaan Run.

R&B-poppia, gospel-sävyjä ja ghanalaisilla vaikutteilla maustettua soulia sisältävä kappale kertoo rakastamisen vaikeudesta, ja tarina perustuu laulajan omaan mielikuvitukseen. Laulun sanoma on, että tapahtuipa sinulle mitä hyvänsä, se kaikki tapahtuu loppujen lopuksi oman pääsi sisällä.

Mielenkiintoista kuulla, minkälaista musiikkia tältä nuorelta artistilta ilmestyy myöhemmin tänä vuonna. Minä ainakin fanitan jo nyt.

Kuva: J Appiah Facebook

Ei kommentteja

Live: Choir Of Young Believers @ Ritz, Vaasa 15.02.2017

Tanskalainen Choir Of Young Believers vieraili viime viikolla Suomessa neljällä eri paikkakunnalla. Kuuntelija-blogi kävi edustamassa Rosvoja bändin Vaasan keikalla.
 
Vaasan legendaarinen Ritz-teatteri muuttui viime keskiviikkona aavemaiseksi mielikuvitusmaailmaksi, kun kulttimainetta niittänyt Choir Of Young Believers saapui konsertoimaan ensimmäistä kertaa Pohjanmaalle. Usvan keskellä minimalistisessa valaistuksessa esiintynyt bändi hurmasi vaasalaisyleisön omaleimaisella synkkyydellään ja tanskalaisella mystiikalla, mutta jätti samalla jälkeensä ristiriitaiset fiilikset.

Konserttia oli mainostettu etukäteen Silta-sarjan tunnuskappaleella, ja moni paikalle tullut sai kokea ikävän yllätyksen, kun Hollow Talkia ei lopulta soitettukaan. Pettymys leijaili ilmassa encoren aikana yhtä sakeana kuin esiintymislavaa verhonnut sumu, ja narikassa kävi keikan jälkeen aikamoinen kuhina suorapuheisten pohjalaisten purkaessa närkästystään.

Keikan tunnelmaa laimensi myös se, että Grasque-albumin (2016) ympärille kasatusta lyhyehköstä settilistasta loistivat poissaolollaan kaikki bändin vähänkin rokahtavammat kappaleet kuten 70-lukuinen Paint New Horrors. Heti setin alussa vedetty piinallisen pitkä instrumentaali-intro antoi viitteitä siitä, että tanskalaisyhtye haluaa ottaa etäisyyttä menneisyyteensä ja keskittyä entistä enemmän elektroniseen hipsterikikkailuun. Tyylilinjaus harmittaa, sillä Choir Of Young Believers olisi huomattavasti kovempi livebändi, jos yhtye ymmärtäisi ottaa paremmin huomioon sen, mitä yleisö haluaa kuulla.

Pettymysten vastapainoksi Choir Of Young Believersilla oli hetkensä. Setin toisena kappaleena kuultu Perfect Estocada soi livenä yhtä komeasti kuin levyllä, ja keikan loppupuolella soitetun Serious Loverin monisävyiset tyylivaikutteet ylsivät liveversiossa täyteen potentiaaliinsa. Bändin ehdoton vahvuus on laulaja Jannis Noya Makrigiannisin uniikki ääni, joka kaikui Vaasan keikalla kuulaana, eteerisenä ja täydellisen coolina yhtyeen tyylilajia ajatellen. Todettakoon myös, että keikan jälkeen röökipaikalta bongattu Jannis vaikuttaa siviilissä varsin mukavalta tyypiltä.

Illan todellinen hurmuri oli kuitenkin itse konserttimiljöö. Suomen Pankin talossa sijaitseva funkkistyylinen teatterisali on yksi suosikkipaikkojani koko kotimaassa, eikä Ritz kalpene monelle ulkomaisellekaan vastaavalle. Olipa keikkakokemus minkälainen tahansa, poistun aina hymy huulilla tästä vaasalaisten musiikinystävien kollektiivisesta olohuoneesta. Jos joskus eksytte tälle suunnalle, käykää ehdottomasti tutustumassa kaupungin viehättävimpään nähtävyyteen.
 
Kuvat: @hannatells

Ei kommentteja

Uutta: Bruno Mars – Perm (24K Magic Album)

”Throw some perm on your attitude!”

Jos biisi kuulostaa Bel-Airin prinssiltä, kyseessä ei ole uhka vaan mahdollisuus. Bruno Marsin uuden levyn höpsö biletysraita Perm on universumin paras tapa korkata perjantaipäivä ja ottaa ensimmäiset tanssiaskeleet kohti viikonloppua. ”Puhelin sivuun – unohda Instagramit ja Twitterit”, kehottaa Bruno. Aika kreisibailata.

Viime yönä julkaistu 24K Magic pistää liikettä etenkin funkahtavan popin ja ysäri-R&B:n ystävien lanteisiin. Unorthodox Jukeboxin (2012) jälkeen tämä albumi saattaa tyylilajiensa puolesta vaikuttaa edeltäjäänsä tasapaksummalta kokonaisuudelta, mutta se on samalla 24K Magicin vahvuus.

Nyt Bruno kuulostaa aidosti siltä, että studiossa ei ole sorruttu yliyrittämiseen, vaan on päätetty keskittyä ensisijaisesti hyvään fiilikseen ja hauskanpitoon. Suuria shokkiviettelyksiä aikaisemmin julkaisemattomien biisien joukosta ei löydy, vaan levyn timanttisena kruununjalokivenä jatkaa täydellisyyttä hipovan sokerinen Michael Jackson -pastissi Versace On The Floor.

Suomeen tämä herra saadaan ensi vuoden toukokuussa, joten Marsin fanileirissä eletään tällä hetkellä jännittäviä aikoja.

Ei kommentteja

Live: Coldplay – Everglow (The Graham Norton Show)

Coldplay on julkaissut uuden pelkistetyn version A Head Full Of Dreams -albumin Everglow-balladista. Kappaleen ensimmäisestä live-esityksestä saatiin nauttia tällä viikolla The Graham Norton Show’ssa.

Chris Martinin pianovetoinen tulkinta on yksi herkimpiä, pysäyttävimpiä ja maagisimpia Coldplay-hetkiä ikinä. Kynttilä- ja kukkameren keskellä esiintyvän Martinin tunteikas lauluääni osuu suoraan sydämeen ja muistuttaa, että tässä bändissä on vielä kipinää kaikkien näiden vuosienkin jälkeen.

Kappaleen on arveltu kertovan Chris Martinin ja Gwyneth Paltrow’n erosta, mutta sen voi yhtä hyvin tulkita ystävyyssuhteen päättymiseksi tai toisen ihmisen kuolemaksi. Martinin omien sanojen mukaan Everglow kuvastaa sitä hetkeä, jolloin surutyö alkaa helpottaa ja tilalle astuu lämmin fiilis siitä, että toinen ei sittenkään poistunut kokonaan, vaan pieni pala menetetystä rakkaasta jää elämään omaan sisimpään.

Studioversion lopussa kuullaan lisäksi pätkä Muhammad Alin 70-luvulla pitämästä puheesta:

”God is watching me. God don’t praise me because I beat Joe Frazier. God don’t give nothing about Joe Frazier. God don’t care nothing about England or America as far as real wealth… it’s all His. He wants to know how do we treat each other? How do we help each other? So I’m going to dedicate my life to using my name and popularity to helping charities, helping people, uniting people, people bombing each other because of religious beliefs. We need somebody in the world to help us all make peace. So when I die – if there’s a heaven – I’m gonna see it.”

Juuri tätä tarvitaan Trump-jytkyn jälkimaingeissa talven synkimmän kaamoksen keskellä: taidetta, kauneutta, hyvyyttä ja toivoa.

Vihaajat vihaa, rakastajat rakastaa.

Jos upotettu video ei toimi, kokeile tästä.

Ei kommentteja

Uutta: Paula Koivuniemi – Oma tie (feat. Toni Wirtanen)

Paula Koivuniemi ja Toni Wirtanen yhdistävät voimansa uudella Oma tie -kappaleella, ja lopputulos on täyttä timanttia.

”Sä voit luottaa vaan siihen ainoastaan, että karma punnitaan ja rakkaus palkitaan” -henkiset iskulausahdukset pitävät huolen siitä, että lavatanssi-iskelmää ja Apulanta-vaikutteista kitaramättöä yhdistelevä duetto kiilaa helmat paukkuen kaikkien voimabiisilistojen kärkeen.

Koivuniemi tulkitsee sanoitusta jäävuoren kokoisella itsevarmuudella ja piiskaa kaksikon välisen kemian lähes rock-oopperallisiin sfääreihin. Musiikkijumalat eivät paljon tämän campimpaa aloitusta olisi perjantaipäivälle voineet järjestää.

Palvon polvillani.

Kuva: PKK-Viihde Ky

Ei kommentteja