Where are they now?

Hyvää päivää (kirjoitus)haudan takaa!

Puolivahingossa joulun pyhinä päädyin lukemaan blogiani ja tajusin, kuinka suuri sääli on että kiinnostus blogeja kohtaan kosahti lähes täysin suurin piirtein samoihin aikoihin, kun Rosvot-portaali avattiin. Sillon elettiin aikaa, jolloin Youtube oli juuri lyömässä läpi ja muistan, että pari Rosvot-bloggaajaakin nopeasti alkoivat luomaan blogeihinsa kirjoitetun sisällön lisäksi myös videosisältöä. Muistaakseni Kalenterikarju Mikko Toiviainen ihan päätyi työskentelemäänkin sillä kentällä, ennen kuin aloitti taipaleensa kirjailijana ja äänikirjojen lukijana.

Lukiessani vanhoja blogipostauksiani muistin, kuinka paljon rakastin bloggaamista ja myös kuinka hyväksi olin siinä harjautunut. Voisin sanoa, että haaveeni (kuten monella muullakin Rosvolla) oli kirjoittaa työkseni. En kuitenkaan koskaan lähtenyt määrätietoisesti edistämään sitä polkua ja päädyin mutkan kautta verkkokauppafirmaan töihin, jossa aloin opetella koodaamisen perusteita ja sitä aikani tehtyä opin kuin opinkin koodaamaan, ja nyt teen sitä pääsäntöisesti työkseni. Olen töissä Suomen johtavalla verkkokauppa-alustalla fronttikoodarina ja rakastan työtäni. Kirjoittamista on silti ikävä.

Muutto Mágalaan

Muutin vuoden 2021 alussa asumaan Espanjaan, Málagan kuvankauniseen kaupunkiin, jossa kesä on ympärivuotinen ja ihmiset kauniita, kuin roomalaiset veistokset. Oli ollut pitkäaikainen unelmani asua jossain, missä ei ole kesällä loputtoman valoisaa ja talvella pimeää. Málagassa on talvisinkin minimissään 15 astetta ja se kunnon kesä, se ihana aurinkoinen paratiisikesä kestää puoli vuotta. Espanja on tarjonnut minulle kaiken mitä olisin ikinä osannut toivoa: onnellisen aktiivisen elämän, hyvän elintason ja rakastavan puolison, joka perheineen on tehnyt tästä paikasta minulle kodin.

Täysin en ole musakuvioistakaan tippunut. Vaikka minulla ei enää ole bändiä, tai levy-yhtiötä, tai musablogia, käyn aktiivisesti keikoilla ja vaikka tännekään ei siisteimmät indiebändit usein löydäkään, kyllä täällä kerran kuukaudessa joku Interpolin kaltainen bändi esiintyy. Interpol valikoitui esimerkiksi, koska olemme menossa maaliskuussa Interpolin keikalle paikalliseen keikkamestaan, joka muuten ei ole juuri Tavastiaa isompi. Kelatkaapa sitä! Festareitakin täällä on ja mm. Arcade Fire ja Florence + The Machine on tulossa Málagaan esiintymään. Ei hullummin asiat siis kulttuurikentälläkään!

Elämä täällä on vähän hitaampaa ja yksinkertaisempaa. Töiden lisäksi päivät menee rantalentopalloa ja padelia pelaillessa, ja kavereiden kanssa hengaillessa. Elämä on sosiaalisesti aktiivisempaa, koska asioiden tekeminen ei vaadi juuri vaivaa tai välttämättä edes rahaa. ”Mennäänkö tänään rannalle töiden jälkeen?” ”Joo, mikä ettei, mä otan jotain ruokaa messiin, niin tuo sä vaikka jotain juomaa.” Hintataso on huomattavasti edullisempi kuin Suomessa ja ihmiset lähtökohtaisesti paremminvoivia ja positiivisempia.

Muutakin kuin pilvilinnoja

En kuitenkaan rakasta kaikkea Espanjassa. Lähtökohtaisesti itseasiassa kaikki espanjalainen ärsyttää. Mutta expat-kuplassa on kiva elää ja kiitos ihanan espanjalaisen tyttöystäväni, olen alkanut myös arvostaa joitain asioita espanjalaisessa kulttuurissa, joita ennen en voinut sietää. Poco á poco, niin kuin paikalliset sanoo.

Näin vuoden pimeimpänä aikana en voi kuin fiilistellä kuinka hyvä päätös oli aikoinaan lähtöä tänne ja jättää kaikki Suomessa taakse. Se oli minulle kuin uudelleensyntymä, jossa pystyin määrittämään kaiken uudestaan. Kuka olen, kuka haluan olla ja mitä elämältä haluan. Turns out, en halua kauhean paljoa, mutta kaiken mitä haluan, saan täältä.

Toivottovasti sinäkin lukija elät ihanaa itsesi näköistä elämää ja olet voittanut kamppailusi kaamosmasennusta vastaan. Siltä varalta, että et kuitenkaan ole, niin suosittelen kyllä harkitsemaan ulkomaille muuttamista, tai ainakin sillä vaihtoehdolla leikkimistä. Itselleni se oli elämäni paras ratkaisu, ehkä siis jollekin toisellekin – esim. sinulle.