Viimeinen sanani Spotifystä

Kuva: Jukka Tulensytyttäjä

Kuva: Jukka Tulensytyttäjä

Juuh elikkäs. Jokunen teistä todennäköisesti luki  viime sunnuntaina julkaisemani Miksi päätin hylätä Spotifyn? -tekstin. Tämä teksti on ”se toivottu jatko-osa”. Sanottakoon, että edellinen tekstini kellotti Rosvot -urani korkeimmat lukijatilastot, että kiitos vaan klikeistä. En kuitenkaan kirjoittanut sitä klikit mielelessä.

Tekstin tarkoitus oli toimia päiväkirjamaisena postauksesta ajasta ennen ja jälkeen Spotifyn. Sen oli myös tarkoitus julistaa, että vaikka yleinen mielipide tuntuukin olevan, että Spotify on ainoa vaihtoehto modernille suomalaiselle ihmiselle kuluttaa musiikkia, näin ei suinkaan ole. Koska koin ja koen edelleen olevani aika hyvin ajan hermolla ja vieläpä jonkinasteisessa vaikuttaja-asemassa kotimaisessa musiikkikentässä, oli edellisen tekstin julkaiseminen mielestäni välttämättömyys. Se oli olkapääni niille ihmisille, jotka eivät ole tyytyväisiä tämän hetkiseen tilanteeseen ja vallitsevaan ajattelutapaan.

Jos tekstistäni ei käynyt ilmi, minulle on ihan yhdentekevää miten kukin musiikkinsa kuluttaa. Hyväksyn kyllä muidenkin kulutusvalinnat, aivan kuten entinen alkoholisti hyväksyy kavereidensa ryyppäämisen. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että Spotify on laillistettua piratismia ja sen lisäksi haluan tässä tekstissä korostaa vielä yksilön vastuuta. Moni oli sitä mieltä, että on väärin syyllistää kuluttajaa siitä, että hän käyttää hänelle tarjottua hyvää laillista tuotetta. Ehkä. Onko väärin syyllistää Hennes & Mauritzilta vaatteita ostanutta niiden valmistuksen eettisyydestä? Entä häntä, joka käyttää kertakäyttöastioita koska ei jaksa tiskata?

Se, että Spotifyta tarjotaan tällä hetkellä raffilla kymmenen euron kuukausihinnalla ei tarkoita sitä, että hinta oli absoluuttisen oikea tai että palvelu olisi edes tullut jäädäkseen. Spotifyn liiketoimintasuunnitelma vaikuttaa itseasiassa melko kestämättömältä. Spotify on tehnyt tappiota koko olemassaolonsa ajan. Vuonna 2012 yhtiö nuoli mutia 45 miljoonan edestä,  viime vuonna tappio syveni laajentumisesta ja liikevaihdon kaksinkertaistumisesta huolimatta 58 miljoonaan. Spotify maksaa liikevaihdostaan 70% lisenssimaksuina levy-yhtiöille täten ollen tuottavuutta silmällä pitäen melko hataralla pohjalla.

Sanoin tekstissäni, että Spotify ärsyttää minua. Suurin syy on se, että Spotify kannustaa kappale-keskeiseen ajatteluun. En tiedä onko esimerkiksi soittolistojen perään kuuluttanut Kalenterikarju Mikko Toiviainen tai ”vain hyviin juttuihin keskittymiseen” kannustanut Anton Vanha-Majamaa  ajatellut mihin suuntaan soittolistat ovat muovaamassa musiikkiteollisuutta. Soittolistat tulevat muovaamaan tekijöiden tapaa luoda musiikkia sellaiseen suuntaan, jossa ei enää tunneta käsitteitä kuten ”dynamiikka” tai ”hengittäminen”. Kappale-keskeinen ajattelu tulee tappamaan albumikokonaisuudet ja ajaa tekijät turboahtamaan jokaisen kappaleensa täyteen markan koukkuja ja euron hamppareita.

Haikailen mennyttä, myönnän. Ampukaa minut, olen syyllistynyt syntiin. Kenties on kuitenkin pieni mahdollisuus, että muutos ei aina ole hyvä asia? Minä en ainakaan halua elää sellaisessa maailmassa, jonka musiikki koostuu vain radiohitin omaisista biiseistä, jotka on optimoitu soittolistakäyttöön. Mielummin kuuntelen vielä vanhuksenakin niitä pölyisiä fyysisiä äänilevyjä, joille on mahtunut mukaan myös vähemmän hitikkäitä, mutta yhtä kaikki merkityksellisiä biisejä.

Saamassani palautteessa kyseinalaistettiin Radio Helsinki ja ylipäänsä radioiden ”hyvyys”. Radio Helsinkiin voin palata muutalla sanalla. Radio Helsinki ei ole täydellinen. Sen soittamasta musiikista 80% on sellaista, jota en kuuntelisi kotona ja sen juontajat eivät ole huippuunsa treenattuja puhetyön ammattilaisia. Se on silti minulle huomattavasti sopivampi vaihtoehto kuin Spotify. Ja huomatkaa nyt herran isä, että puhun itsestäni. Henkilökohtaisesta kokemuksestani. Pidän siitä, että musiikin välissä jutellaan. Juontajilla on juuri sopivan välinpitämätön tyyli, että tientylainen rentous tarttuu ja rauhoittaa. Kiireetöntä keskustelua on mukavaa kuunnella ja  juontajat usein kertovat soittamistaan biiseistä taustatarinoita. Spotify ei pysty samaan.

Mitä tulee kommentteihin, olen pahoillani että vastasin edellisen tekstini kommenteihin kusipäisesti. En olisi halunnut vastata kommenteihin ollenkaan, koska en kirjoita tätä blogia vastatakseni kommentteihin. Kirjoitan purkaakseni ajatuksiani. Minulle bloggaus ei ole dialogia, vaan monologia. Valehtelisin, jos väittäisin arvostani kommentteja. Rosvot arvostavat kommentteja, minulle ne eivät merkitse mitään. Minun tehtäväni bloggaajana on heittää ajatus ilmoille. Siinä ajatuksessa on usein kaikki mitä haluan sanoa. Sen jälkeen annan ihmisten keskustella keskenään, en jaksa toistaa itseäni kun kaikki olennainen on jo kertaalleen sanottu.

Mitä tulee Spotify -kokeiluuni, sitä on nyt puolitoista viikkoa takana. Porskutan edelleen 100% ilman Spotifyta ja kokemukseni ovat olleet pääosin positiivisia. Kotona kuuntelen albumikokonaisuuksia, ulkona Radio Helsinkiä. Albumeihin on helppoa keskittyä, kun ei ne eivät houkuttele olemaan koneella samaan aikaan. Paras puoli fyysisissä äänitteissä onkin se, ettei niiden toisto ole tietokoneriippuvaista. Radio Helsinki taas on täyttänyt täydellisesti mobiili-Spotifyn jättämän aukon. On oikeasti aivoille paljon virikkeellisempää kuunnella Radio Helsinkiä, kuin päällekäyviä soittolistoja. Älkää uskoko minua, kokeilkaa itse.

Nyt jätän tämän keskustelun osaltani, enkä myöskään vastaa tämän tekstin alle mahdollisesti ilmestyviin kommenteihin. Toivon, etten ole loukannut tekstilläni tai kommenteillani ketään, enkä loukkaa myöskään tulevaisuudessa – jos saan tämän tekstin jälkeen vielä kirjoittaa Rosvoihin.

2 kommenttia kirjoitukseen Viimeinen sanani Spotifystä

  1. Jari Mentula kommentoi:

    En oo kuunnellut spotifystä ikinä soittolistoja. Vain albumikokonaisuuksia.

  2. Teemu kommentoi:

    Uudet nuoret ja tulevat aikuiset, jotka ovat verkkopalvelujen suurkuluttajia, eivät tiedä vinyylistä eikä samettiäänisistä putkivahvistimista mitään. Musiikin kuluttamisen käsite muuttuu – ei ihmisen muuttumisen – vaan uusien kuluttajien myötä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.