”Varastaa saa, kunhan muistaa kiittää”

Kuva: #kovaapaskaa

Kuva: #kovaapaskaa

Rosvot täyttää tänään 1 vuotta! Sen kunniaksi muistelen miten alunperin ryhdyin bloggamaan.

Kuten osa teistä tietää, #kovaapaskaa –blogi ei ole ensimmäinen blogini. Ehdin kirjoittaa weneverstoodachance -nimistä blogia lähes kaksi vuotta. Niistä kahdesta vuodesta itse asiassa puoli vuotta kuuluin ensimmäiseen Rosvot-miehitykseen, viime syyskuusta tämän vuoden maaliskuuhun. Weneverstoodachance ei suinkaan ollut ensimmäinen blogini, sillä aloitin bloggauksen jo vuonna 2007 Livejournalin puolella. Muistatteko vielä Livejournalin? Tiesittekö, että sekin raina on vielä olemassa ja moni bloggaa sinne edelleen?

Puhutaan kuitenkin weneverstoodachancesta, koska kaikki nykyiseen kirjoitteluuni liittyvä juureutuu kyseiseen blogiin. Aloitin blogin vuoden 2012 keväällä. Sain alkukipinän vielä pyörittäessäni levy-yhtiötä. Kuten kuka tahansa tunnollinen ”lafkaäijä”, minäkin seurasin aktiivisesti nousevien bändien tarjontaa. Ehkä jopa tarkemmin kuin osa menestyvien levy-yhtiöiden A&R:istä. Halusin löytää hyvät ja potentiaaliset bändit ennen muita, blogit olivat minun kaivokseni. Näin blogit avaimina tulevaisuuteen.  Musalehtien sisältö oli itselleni auttamattoman ummehtunutta ja kirjoittajat vanhakantaisia dinosauruksia, blogit olivat nokkelia ja niiden taustahenkilöt vikkeliä pikkulintuja, jotka odottivat vuoroaan hallita kirjoitettua musamediaa.

Linnuista omasta mielestäni vikkelin oli Rosvoihinkin nykyään kirjoittava Stop, shake, hone, go:n Antti Granlund. Luin Antin blogia päivittäin, ja kun mies lopulta jäi määrittämättömälle kirjoitustauolle loppuvuodesta 2011 (jos en väärin muista), musablogikenttään jäi ammottava aukko. Halusin täyttää Stop, shake, honey, go:n jättämän aukon. Loin bloggeriin blogin (jonka alkuperäinen nimi oli ”The ones with wings”), varastin Antilta niin paljon kuin osasin ja aloin kirjoittaa bändinostoja mielestäni Suomen parhaista nousevista bändeistä.

Weneverstoodachance oli loppujen lopuksi vain kasa varastettuja ideoita, voisi sanoa että olin sydämeltäni Rosvo jo alusta lähtien. Mutta blogi pärjäsi, koska siihen varastetut asiat oltiin jo kertaalleen testattu toimiviksi. Bändinostoista luonnollinen tie vei yksittäisistä biiseistä kirjoittamiseen, liveraportteihin, levyarvioihin ja lopulta jopa erinäisten asiatekstien (”kolumnien”) kirjoittamiseen. Olipa jopa hetkiä, jolloin blogini muistutti enemmän lifestyleblogia, kuin musablogia. Mutta nyt jälkikäteen ajatellen olen tyytyväinen, että pääsin kokeilemaan weneverstoodachancen kanssa kaiken näköistä. Nyt voin keskittyä olennaiseen: musabloggaukseen, bloggauksen lajeista yhteen vaikeimmista.

Tänään kirjoitan teille yhtenä ihailemistani nokkelista pikkulinnuista – vikkelänä, tulevana musamedian hallitsija. Ja mikä tärkeintä kirjoitan teille Rosvona. Tiesittekö muuten, että Rosvot tekee päivittäin tärkeää kulttuurityötä täysin ilman korvausta? Kulttuurityötä, jonka todellinen arvo selviää itse tekijöilleenkin vasta hamassa tulevaisuudessa. Siihen asti tavoitteena on tarjota teille parasta tsekkaamisen arvoista musiikkia, ja pitää samalla mahdollisimman paljon hauskaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.