Tosi hyvää pohdintaa Jukka! On asioita, joihin pystyn yhtymään ja samaistumaan, kuten yllä oleva kommenttisi, mutta myös asioita, joihin en osaa ja pysty. Lähtien jo ihan siitä, että minun nuoruudessani kouluissa ei käynyt livebändejä. Nuoruudestani muistan vain sen, että Fröbelin Palikat kävivät tarhassani esiintymässä ja se oli siinä. Lukioon asti kouluesitykset olivat oppilaiden järjestämiä aina. Ei osattu edes haaveilla siitä, että joku artisti tai bändi saapuisi esiintymään meille.
Se ei kumminkaan ole estänyt keikoilla käymistä. Musiikki oli tärkeätä lapsesta asti ja ehkä Jyrkin takia päähäni iskostui ajatus siitä, että oma lempibändi pitää nähdä livenä. Mahdollisuutta ei vain ollut Oulussa, koska bändit siellä harvoin kävivät ja jos kävivät, niin sallittuja keikkoja ei ollut. Kesätapahtumatkin olivat aika lol-osastoa iskelmäesiintyjineen.
Itse kasvoin keikkoihin vasta teininä, kun muutettiin Helsinkiin ja pääsin katsomaan bändejä Nosturiin ja areenakeikoille. Hevinuoruutta on siitä kiittäminen, että Nosturiin tuotiin genren bändejä laajasti ja niille pääsi alaikäisenäkin. Myöhemmin kun musamaku kehittyi ja muuttui, niin huomasi klubitarjonnan olevan laaja ja kun oli tottunut touhuun jo nuorena, niin vanhempanakin tavallaan tiesi, mitä klubeilla saa.
Mistä tullaankin väitteeseen, että keikat pitää tuoda takaisin kouluihin. Koska en osaa samaistua koulukeikkoihin, niin sanoisinkin, että keikkapaikkojen kannattaisi tuoda räppäreiden lisäksi DJ-keikkoja alaikäisille. Weekend ja Summer Sound vetävät nuorisoa tosi hyvin, niin klubien kannattaisi löytää keino, millä saada samoja artisteja sallituille klubikeikoille. EDM on kumminkin megakeikkoineen todella kaukana ns. oikeasta klubikulttuurista aamuneljään riekkumisineen, joten miksi ei järjestettäisi klubi-iltoja nuorison ehdoilla? Sama porukka löytäisi tiensä vanhempanakin keikkapaikoille ja klubeille, koska touhu on tullut jossain määrin tutuksi. Nyt vaikuttaa siltä, että nuorille järjestetään kyllä keikkoja, mutta niin jämähtäneenä liven käsitteeseen bändeineen ja ”oikeine soittimineen”, ettei se enää puhuttele sitä yleisöä, jota paikalle haluttaisiin.
Musiikkiharrastuksen alkamiseen ja kipinään koulukeikat toki voivat takuulla olla herättäjä. Tai siis kyllä minullekin tarha-ajan Fröbelin Palikat olivat todella hieno kokemus. Miksi ei koulussakin jonkun tutun bändin näkeminen olisi voinut toimia kipinänä musiikkiharrastamiseen.
Vika pointtini menee vähän ohi aiheen, mutta se nousi mieleeni keski-ikää pohtiessa, meinaan hinnat. Kun itse aloitin harrastukseni, pääsi Tavastialle usein kympillä maksaen siihen lisäksi kahden euron narikan ja alle vitosen juoman. Ulkomaisia bändejäkin pääsi usein katsomaan parillakympillä. Nyt samoille keikoille joutuu maksamaan 5-10 euroa lisää, maksamaan kolme euroa narikasta ja kuusi euroa juomasta. Kynnys lähteä nousee persaukisena opiskelijana, pätkätyöläisenä tai työttömänä vähän turhan suureksi. Keskiluokalle hinnat eivät ole kynnys, joten he myös keikoilla käyvät. En sitten tiedä, miten hintoja saadaan laskettua, kun kysyntä laskee, mutta sitäkin kannattaa nuorten haalimisessa miettiä, kun opintotuet laskee ja töiden saaminen vaikeutuu.
Muutama asia, joka tuli mieleen tästä:
Rock-musiikki ei enää ole suurinta valtavirtaa nuorisolle. Kovin juttu taitaa olla Weekend-festarit, kun taas Provinssirock yrittää kurotella kolmi-nelikymppisten kukkaroille menneiden vuosikymmenten nimillä.
Musiikkibisnes on niin huonossa jamassa, että luultavasti useampi teini haaveilee menestyksestä pelisuunnittelijana kuin rocktähtenä. Lisäksi kännykkäpelikaupat varmaan syövät nuorison viikkorahoista sen osan, joka ennen käytettiin levykauppaan ja keikoille.
Pikkubändien keikoilla käytiin ennen siksi, että se oli ainoa tapa saada kuulla bändin koko tuotanto, ostaa bändin musiikkia kotiin kuunneltavaksi tai nähdä miltä bändi näyttää ja kuulostaa livenä, ehkä jopa käydä jututtamassa bändin tyyppejä. Nykyisin taas biisit voi tsekata soundcloudista ja livevideot youtubesta. Demo-CD:täkään ei tarvitse ostaa, eikä bändit enää sellaisia myy keikoilla, ja palautteen bändille voi antaa suoraan facebook-sivun kautta.
Nykypäivän teinien vanhemmat ovat saattaneet käydä vaikkapa Apulannan keikoilla ja kertoa siitä juttuja lapsilleen, joiden korvissa se varmasti kuulostaa yhtä kalkkistouhulta kuin meidän vanhempien jutut tanssilavoilla käynneistä. ”Rock, se on se mitä iskä on kuunnellut nuorena, kalkkismusaa!”
Uskoisin, että nuorilla räppi- ja konemusa-artisteilla treenaaminen ja keikkojen järjestäminen on paljon helpompaa kuin rokkibändeillä. En tosin tiedä miten aktiivisesti keikkoja on ja käykö niillä porukkaa.
Niin, se voi kyllä olla että pian joudutaan jo keksimään keikoillekin jokin vastine mitä jengi haluaa kuluttaa. En kuitenkaan haluaisi uskoa, että tätä taistelua oltaisiin hävitty vielä. Elävä on kuitenkin jotain sellaista mikä tapahtuu vain tässä ja nyt, ja sen voi 100% kokea vain paikan päällä. Sellaiselle on pakko olla kysyntää jossain muodossa vielä tulevaisuudessakin.