#TMW2015: Keskiviikko & Torstai

Kaikki kuvat: Jukka Tulensytyttäjä & Heidi Soikkeli

”Homemurju”, eli Airbnb -majoitus

Kaikki kuvat: Jukka Tulensytyttäjä & Heidi Soikkeli

Vaikka Tallinn Music Week alkoikin virallisesti jo keskiviikkona, itse konferenssi ja suurin osa ohjelmasta painottui perjantaille ja lauantaille. Päätimme kuitenkin matkaseuralaiseni kanssa saapua paikalle jo keskiviikkona tsekkaamaan mestat ja totuttelemaan Tallinnan kaupunkiin.

Olimme alunperin buukanneet majoituksen Airbnb:n kautta. Suunnitelma oli nerokas: selvää säästöä halvalla majoituksella. Arvatkaapa vaan mitä? Huono idea. Ensinnäkin majoitus jonka olimme kuvien perusteella valinneet ei vastannut todellisuutta ollenkaan. Talo oli lähes purkukuntoinen hometalo (yllä kuvassa), joka oli sisältä sen verran maan sisään painunut että koko hökkeli vietti itään.

Lopulta vietimme majoituksessa puoli tuntia, jonka aikana teimme päätöksen buukata Tallinn Music Weekin kautta uuden majoituksen Tallink Express Hotelliin. Päätös oli todella hyvä. Sillä vaikka hävisimmekin diilissä 90 euroa Airbnb:lle ja 45 euroa/yö/2hnk Tallinkille, saimme viettää kaikki tulevat yömme homeettomassa, lämpimässä ja ennen kaikkea turvallisessa hotellihuoneessa. Vinkkinä siis tuleville Tallinna -majoittajille: paikalliset talot eivät välttämättä vastaa suomalaisia standardeja.

IMG_2383

”Tallinnan parasta vegeruokaa”, eli Vegaanisen ravintola V:n pasta

Keskiviikkoisesta majoituskriisistä selviytymisen jälkeen olo oli aika huojentunut. Päätimme illaksi suunnata vielä vanhaan kaupunkiin, sillä olimme saaneet seuralaiseni ystävältä vinkin käydä tsekkaamassa paikallinen vegaaninen ravintola nimeltä V. Kyseinen ravintola oli kyllä suosituksen arvoinen. Se oli itseasiassa niin hyvä, että päädyimme kyseiseen paikkaan syömään vielä toisenkin kerran reissumme aikana.

Palvelu oli ensiluokkaista. Selvisipä jälkimmäisellä kerralla myös, että meille molempina iltoina tarjoilijana toiminut nuori herrasmies oli muusikko itsekin, Micucu -yhtyeen solisti Mick. Ruoka oli erinomaista. Söin elämäni toistaiseksi parhaan kasvishampurilaisen, sekä (yllä kuvassa) tofu-pinaatti -pastan. Ruokien hinnat eivät päätä huimanneet. Molemmat oli  6 euron pintaan. Lisäksi, koska ravintola V kuului Tallinn Music Weekin oheisohjelma TMW Tastesiin, saimme 10% alennuksen ruokailustamme.

IMG_2384 (1)

”Korjaussetti”, eli Tallink Expressin hotelliaamiainen

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme torstai-aamuun. Iloiseksi yllätyksemme tajusimme, että hotellimajoitukseemme (toisin kuin Airbnb -majoitukseen) kuului myös aamiainen.  Vaikka aamiainen ei järin maukas ollutkaan (hinta-laatu -suhde hyvä), se oli kiva lisä muuten mukavaan hotellimajoitukseemme.

Torstaille meillä oli etukäteen sovittuna tapaaminen Viron matkailun edistämiskeskuksen henkilön kanssa. Sitä ennen meillä oli kuitenkin hyvin aikaa tutustua vielä paremmin Tallinnan kaupunkiin. Olimme etukäteen kyselleet vinkkejä ja etenkin Kalamaja, sekä siellä sijaitseva Telliskivi olivat saaneet monet suosittelut.

IMG_2375

”Linnahall”, eli kaupunginhalli

Aloitimme päivän kaupunkikierroksen hotellihuoneemme ikkunasta bongaamastamme Linnahallista. Googlailtuamme tätä epämääräistä neuvostohenkistä betonijättiläistä, selvisi että kyseessä on aikoinaan kulttuuri- ja urheilukeskuksena aikoinaan toiminut, sittemmin ränsistymään korkeiden ylläpitokustannusten takia jätetty, nykyinen turistinähtävyys. Tämän kolossaalisen betoniporsaan sisällä on mm. lähes viisituhatta ihmistä vetävä konserttisali, sekä jäähalli. Ei äkkisteltään ulkopuolelta katsoen uskoisi.

Sataman alueella olisi ollut toinenkin mielenkiintoinen nähtävyys, nimittäin vankilamuseo Patarei, jonka tällä kertaa jätimme välistä. Itseasiassa museo-nimike ei taida Patarein yhteydessä esiintyä, sillä kyseessä on vain hylätty vankila, jonne myydään pääsylippuja. Joka tapauksessa tarkastamisen arvoinen paikka.

"Tallinnan Suvilahti", eli tietenkin Telliskivi

”Tallinnan Suvilahti”, eli Telliskivi

Telliskivi on alue (kai virallisesti vain katu) n. kilometrin kävelymatkan päässä keskustasta, riippuen mitä reittiä menee ja kuinka paljon harhailee. Telliskivi halkoo Kalasataman aluetta, jonne on viime vuosien aikana noussut paljon kahviloita ja kivoja kivijalkakauppoja. Telliskivi on kertaalleen hylättyyn ja sittemmin uusiokäyttöön otettuun tehdaskompleksiin kyhätty keskittymä mm. designia, ravintoloita, sekä luovien alojen yrittäjiä.

Telliskiven alueella oli myös keikkoja, mutta emme ikäväksemme osallistuneet niihin. Kävimme kuitenkin alueella pyörimisen lisäksi syömässä kahvila F-hoonessa. F-hoonesta on kirjoitettu jo aika kivasti suomalaisten bloggaajien toimesta, joten en kerro siitä sen enempää tässä. Mainitsen vain, että miljööltään kahvila oli ehkä yksi kivoimmista, missä olen käynyt, mutta ruoka ei ollut hypettämisen arvoista. Lisäksi jäi sapettamaan, että tarjoilija ei tuonut vaihtorahojamme takaisin, vaan kai piti ne itsellään tippinä. Voin kertoa sinulle herra tarjoilija, jos olisit tuonut vaihtorahamme takaisin olisit saanut huomattavasti isomman tipin.

Tallinnan kivoin kahvila, F-hoone

”Tallinnan kivoin kahvila”, eli F-hoone

Telliskiven nähtyämme palasimme hotellille, jossa tapasimme Viron matkailun editämissäätiön henkilön. Olimme etukäteen sopineet hänen kanssaan, että menisimme katsomaan paikallisen artistin keikkaa ja siitä syömään. Oli hienoa, että hän oli jo etukäteen valinnut meille oikeasti mielenkiintoisen ja hyvän artistin keikan. Ja mikä parasta, keikka ei ollut baarissa, vaan osana Tallinn Music Weekin sivutapahtuma Home Concertsia.

Käytännössä Home Concerts nimensä mukaisesti olivat kotikeikkoja, joissa paikalliset artistit kutsuivat festivaalivieraat koteihinsa katsomaan yhtyettään. Meidän Home Consertiksi valikoitui virolaisen kansanmusiikkia poppiin sotkevan Trad.Attack!:in keikka. Home Concertsista pakko mainita, että aivan loistava idea festivaalijärjetäjiltä. Ehdottomasti Suomeen tuomisen arvoinen idea myös.

Kotikeikalla Trad.Attack!:in solistin kotona,  vaikkakin kuvassa lämppäri Würffel

”Tallinn Music Weekin parhaita puolia”, eli kotikeikat  (kuvassa Würffel)

Kun kuulin Rosvot -kollegoiltani millaista keikkaa olemme menossa katsomaan, myönnän suhtautuneeni tulevaan varauksella. Uskon kuitenkin, että kun virolainen Trad.Attack! alkoi soittaa, joka ikisen huoneessa olleen varaukset tipahtivat nollaan. Sen lisäksi, että Trad.Attack!:in jäsenet olivat selvästi mukavia ja hauskoja tyyppejä, he olivat äärimmäisen lahjakkaita ja heidän kappaleensa oikeasti todella hyviä ja tarttuvia.

Myöhemmin selvisi, ettei välttämättä ollut mitään sattumaa että päädyimme juuri Trad.Attack!:in keikalle. Yhtye oli nimittäin muutenkin Tallinn Music Weekillä esillä. Itse festivaalin johtaja Helen Sildnakin totesi eräässä terminaalista löytämässäni Viron matkailulehdessä, ettei olisi ollenkaan yllättynyt jos seuraava virolainen musiikillinen menestyjä olisi juurikin virolaista kansanmusiikkia poppiinsa sotkeva yhtye, esim. Trad.Attack! tai Curly Strings. Jos minulta kysytään, niin en ihmettelisi minäkään.

Trad.Attackin!:in keikan jälkeen kävimme syömässä Viron matkailun edistämissäätiön henkilön kanssa. Hän vastasi auliisti kysymyksiimme Virosta. Oli kivaa päästä vihdoin kysymään vuosia askarruttaneita kysymyksiä Virosta ja virolaisista natiivilta, joka sattui tietämään about kaiken mitä Virosta voi tietää. Saimme myös sellaista tietoa Virosta, sen kulttuurista ja tapahtumista,  jota emme varmasti olisi edes osaanneet kysyä.

Illallisen jälkeen päätimme vielä jatkaa keikoille, joita olimme ehtineet missaamaan kiitettävästi, koska ruokailu oli päässyt venymään lähes kolmituntiseksi. Bongasimme festivaalioppaasta kovasti kehuja keränneen valkovenäläisen Super Bessen, joka oli juuri aloittamassa  lähellä sijainneessa Sinilind -keikkapaikassa. Kiiruhdimme Sinilindiin juuri ajoissa näkemään Super Bessen ensimmäiset tahdit.

"Valkovenäjän Joy Division", eli tietenkin   Super Besse

”Valkovenäjän Joy Division”, eli Super Besse

Super Besse oli todella positiivinen yllätys. Olin etukäteen kuullut yhtyeestä vain, että se on hypetettyä post-punkia. Minun termistössäni se voi tarkoittaa mm. trenditajuisten nuorten tekemään keskinkertaista hipstermusiikkia, mutta ei, Super Besse oli jotain muuta. Ensinnäkin yhtyeen ulkonäöstä on mainittava, että bändin synisti näytti ihan persunuorten Sebastian Tynkkyseltä.  Laulaja taas muistutti kovasti Ian Curtista autenttisine nytkähdyksineen kaikkineen. Vaikka bändillä ei ollut oikeaa rumpalia keikan desibelit kellottivat reippaasti yli satasta. Koko Sinilind jytäsi näiden totisten valkovenäläisten edessä.

Harmiksemme ehdimme nähdä Super Besseä vain kolmen biisin ajan, sillä lähdimme Von Krahliin katsomaan tanskalaista Slowolfia. Sääli sinäänsä, olisin mielelläni jäänyt vielä toviksi nytkimään Super Bessen tahdissa. Toisaalta hyvä, sillä nyt Super Besse saa muistoissani supermiehen muodot. Slowolfista minulla taasen ei ole juuri mitään sanottavaa.  Lavalla verkkapukuun sonnustautunut lätsäpekka, joka heilui kontrollerin edessä ja aina silloin tällöin painoi nappulaa. Minulle se ei edes täytä keikan määritelmää.

Seikkailu jatkuu seuraavassa postauksessa ->

Yksi kommentti kirjoitukseen #TMW2015: Keskiviikko & Torstai

  1. Katri kommentoi:

    airBnB:ssä on majoituksen alkamisajasta 24h tuntia aikaa reklamoida, jos asunto ei vastaa kuvausta ja/tai on asuinkelvoton, siivoton tms. Olisitte saaneet rahanne takaisin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.