Tiisu – tuote, jota myydään hulluudella

Kuva: Tarnanen.fi

Kuva: Tarnanen.fi

En harrasta loan heittoa kulmakuppilan nurkkapöydän ulkopuolella. En pidä siitä, että aloittelevia bändejä haukutaan palstoilla. Heitä pitäisi ennen kaikkea tukea ja jos jotain, antaa rakentavaa kritiikkiä. Kun aloittevalle yhtyeelle kuitenkin käy niin, että heidät kiinnitetään isolle voittoa tavoittelevalle levy-yhtiölle, tavalliset bloggaukseen liittyvät kirjoittamattomat säännöt eivät enää päde.

En pidä ilmiöistä, enkä aiheettomasta hypestä. Varsinkaan kun niiden takana on Sony Musicin kaltainen tähtitehdas. Johtuen osittain musajournalismin yleisestä munattomuudesta  ja siitä, että minua on ottanut ilmiö nimeltä Tiisu jo niin pitkään päähän, päätin tehdä poikkeuksen ja kirjoittaa kriittisen tekstin blogiini.

Normaalisti, kun levy-yhtiöt (varsinkin majorit) sainaavat uusia orkestereita, ensimmäisen kysymys ennen keskustelua uuden aktin kiinnittämisestä on ”voiko tämä myydä?”. Yleensä vasta (ja vain ja ainoastaan) myönteisen vastauksen jälkeen aletaan miettiä kysymyksiä, kuten ”kenelle” ja ”miten tätä tuotetta voitaisiin kohdentaa vielä tarkemmin tuolle segmentille”. Näin ei tainnut kuitenkaan käydä Tiisun kanssa.

Kohtalokkaasti nimetty Tiisu  on suomalainen nuorten poikien rock-yhtye, jota saatetekstissä rivien välissä kutsutaan ”Suomirockin paluuksi”. Tiisun musiikki on sekoitus Lauri Tähkää ja Sielun Veljiä. Tiisun aka Henrik Illikainen on lahjakas suomalainen musiikon alku, joka on obsessoitunut mielenterveysongelmien kanssa painiviin esikuviinsa, kaupaten hulluutta alter egoonsa apinoimillaan maneereilla.

Tiisu on Sony Musicin tuoreimpia sainauksia ja nähtävästi yhtiön näkemys soitetun suomalaisen rock-musiikin tulevaisuudesta. Ottaen huomioon, että yhtyeen basisti on J. Karjalaisen poika, näin voisi hyvinkin olettaa. Se mikä on nähtävästi mennyt ainakin Sony Musicin A & R:ien silmien ohi on, että tämä yhtye ei suinkaan ole Suomirockin tulevaisuus. Ehei, vaan juuri niinkuin tiedotteessakin todetaan ”Suomirockin paluu”.

Tiisu on paluu aikaan, jolloin Suomirock on merkinnyt jotain. Aikaan, joka on edustettuna yläasteen musiikin tunneilla laulukirjoissa. Hetkissä, jolloin vuosi toisensa jälkeen musiikkiluokan oppilaat joutuvat pakon edessä soittamaan nostalgian nälkäisen opettajansa takaisin aikaan, jolloin kaikki oli paremmin, rockissa oli vielä särmää ja opettajallakin oli elämä edessä. Se aika ei vaan ikävä kyllä ole tullut takaisin.

Kysymys kuuluukin kenelle tämä nostalgiatrippi sitten on tarkoitettu? Voi olla, että siinä missä yläasteen musiikinopettaja sai oman satsinsa musiikintunneilla, nyt on levy-yhtiö-setien vuoro. En voi mitenkään uskoa, että Sonylla oltaisiin oikeasti tultu siihen päätelmään, että tästä yhtyeestä olisi seuraavaksi PMMP:ksi. Tiisussa olisi ehkä  potentiaalia seuraavaksi Don Huonoiksi, jos sillä olisi kertsit, ikää ja karismaa.

Minulle Tulevaisuuden tusina -äänestyksessä sijalle 12 yltänyt  Tiisu on vain musiikkikoulun bändi, jonka olisi pitänyt antaa kasvaa vielä muutama vuosi ennen vedestä nostamista. Näen, että yhtyeen muusikot ovat selvästi summaansa lahjakkaampia ja Tiisu jää heille lyhyeksi seikkailuksi. Tiisu on alimittainen kala, josta ollaan nyt väkisin tarinoimassa ennätysvonkaletta. Se mitä Sony Music ei näemmä ole hiffannut on, että Tiisu ei missään nimessä ole tuote, johon laitetaan osakkeenomistajien rahoja kiinni varman tuoton toivossa.

Itse Henrik Illikaisen taas toivon jossain vaiheessa huomaavan, että mielenterveysongelmilla ei sovi leikkiä ja että ne myyvät ainoastaan silloin kuin ne ovat oikeita. Ennen kuin näen miehen kehäkolmosen laidalla tien poskessa syömässä kepillä muurahaisia, joiden päälle hän itse on minuuttia aiemmin virtsannut, en halua uskoa hänen olevan niin hullu kuin hän vakuuttelee olevansa. Olisi siis ehkä aika laittaa vaatteet takaisin päälle.

 

13 kommenttia kirjoitukseen Tiisu – tuote, jota myydään hulluudella

  1. Dominaattori kommentoi:

    Huhhuh, harvinaisen paskaa tekstiä.

  2. Pöyristynyt kommentoi:

    Jaahas, ja mikäs musiikintuntemus sullakin sitten on? Tiisu on loistava bändi, josta pidetään ympäri suomea, ja niin minäkin pidän. Ymmärrän toisaalta tätä tekstiäsi, mutta oma mielipiteeni on että Tiisu on paras bändi ikinä. Ja hyvähän sinä olet dissaamaan kun et ole edes muusikko.

  3. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

    Oho, tämä tekstihän on herättänyt fiiliksiä. Mahtavaa että Tiisu on vakiinnuttanut asemansa ja saanut puolelleen uskollisia kuulijoita! Ehkä tärkeintä yhtyeen menestymisen kannalta on se, että se herättää fiiliksiä puolesta ja vastaan. Tiisu on onnistunut juuri tässä. Nopea kommenttikierros: Nimettömälle sellaista, että musiikkiin reagoidaan fiiliksellä – Haarma omalla ja minä omallani. Dominaattorille, että tekstihän ei ollut laisinkaan paskaa, vaan mielipiteeni. Älä sekoita jauhoja ja vellejä. Pöyristyneelle terkkuja, että sen lisäksi että olen kuunnellut musiikkia koko elämäni, olen soittanut bändeissä 12-vuotiaasta asti. Olen opiskellut musiikkialaa ja ääniteknologiaa korkeakoulussa ja pyörittänyt levy-yhtiö/ohjelmatoimistoa.

  4. Emilia kommentoi:

    Moi musiikin ammattilainen!

    Itse en lähtisi kirjoittamaan mielipidetekstiä bändistä, josta en tiedä oikeastaan mitään. Tällainen ei herätä arvostusta kirjoittajan ammattitaitoa kohtaan.

    Mielestäni musiikin lyriikoista tai musiikkivideoista puhuttaessa ei voida myöskään lähteä tekemään johtopäätöksiä siitä, millaisena bändin jäsenet pitävät omaa mielenterveyttään. Musiikissa ja lyriikoissa on kyse taiteesta ja runoudesta. Lisäksi käsittääkseni Henrik tekee musiikkinsa itse. Levy-yhtiö lienee kanava luomusten julkaisemiseen..

    Ehkä kirjoittajan olisi myös syytä löysätä muutamaa ruuvia, jos räikeän tyyliset sanoitukset (uskoakseni tehty kylläkin pilke silmäkulmassa) musiikissa saavat aikaan noin pahaa mieltä.

    PS. Tiisu on Henrikin lempinimi lapsuudesta.

    1. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

      Ikävä kyllä bloggaus pohjaa pitkälti ensireaktioon. Jotkut asiat riemastuttaa, jotkut ei. Näemmä yli puoli vuotta sitten Tiisu ei riemastuttanut. Ehkä vuoden päästä riemastuttaa.

    2. Pöyristynyt kommentoi:

      Olen kanssasi samaa mieltä, Emilia. Ja tulensytyttäjän kanssa jälleen eri mieltä. Tiisua pitää kuunnella, ei sanomaa ymmärrä yhdellä kuuntelukerralla. Näin rankkaa tekstiä en minäkään kirjoittaisi, lähtisin eninnäkin kohteliaisuudesta, en vain oman mielipiteen tyrkyttämisestä. Kunnioitusta peliin!! Mielenterveysongelmat on ehkä väärä sana kuvailemaan Henkan ongelmia, tietääkseni hän on kärsinyt tavallaan masennuksesta, ja elämänhaluttomuudesta. Ei siis mikään sairaus varsinaisesti. Ja nyt kun Tiisulta – suomen One Directionilta- on tullut uusi sinkku, tänään sä musta hullaannut, myös minun käsitykseni tästä bändistä on muuttunut. Tiisu ja etenkin Henkka ovat aivan mahtavan positiivisia kavereita, ja myös keikan tunnelma on mahtava.

  5. Kasari kommentoi:

    Herra Tulensytyttäjä saattaa vielä joutua uudelleenarvioimaan harvinaisen kehnoa analyysiään.
    4 min. kohdasta etiäpäin voi kuunnella hiukka toisenlaisen näkemyksen… http://areena.yle.fi/1-2795671?autoplay=true

    1. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

      Näkemyksiä on monenlaisia ja kaikkia tarvitaan. Toki olisi ihanaa jos voisimme kaikki vaan diggailla kaikkea ja elää sulassa harmoniassa.

  6. Jukkapojan pojanpoika kommentoi:

    Onko musiikin ammattilainen vielä sitä mieltä, että kyseessä on musiikkikoulun bändi, jonka olisi pitänyt antaa kasvaa vielä muutamaa vuosi ennen vedestä nostamista? Bändin kolme sinkkujulkaisua ovat ainakin omasta mielestä silkkaa musikillista neroutta, joiden takana on levy-yhtiön sijaan bändi itse. Anna bändille mahdollisuus ja käy heidän keikalla. Et tule pettymään, lupaan sen.

    1. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

      Näin bändin livenä viime helmikuussa! Hyvältä soundasi. Energinen show. Ja osut asian ytimeen: tekstit ovat aikansa kuvia. Mielipiteet ja ihmiset muuttuvat.

  7. Nimetön kommentoi:

    Vaikka tämä onkin jo kohta vuoden vanha postaus (ja mielipiteet ovat ehkä muuttuneet), niin pakko avata omakin sanainen arkkuni: Jos Tiisun musiikki on sitä levy-yhtiön tuottamaa, keskenkasvuista ja keinotekoista kierrätysrokkia, niin Suomen musiikilla ei oikeasti ole mitään tulevaisuutta. Juuri tuossa äsken kuuntelin Tiisun biisejä ja tulin niin hyvälle tuulelle, että olisin halunnut saman tien rynnätä keikalle hyppimään ja laulamaan mukana. Toki Tiisun musiikissa on paljon tuttuja ja kenties kuluneitakin elementtejä, esim. stereotypioita suomalaisista ja elämän rankkuudesta, mutta sellasta se mainstream musa on. Jossain Amerikassa Taylor Swift tekee kymmenen peruskivaa pophittiä parisuhteensa päättymisestä ja myy niillä miljoonia (näin kärjistäen). Itse ainakin toivon, että tämä on vasta alkua Tiisun (toivon mukaan) pitkälle ja tuotteliaalle uralle. PMMP:n lopettaminen jätti ainakin omaan musankuunteluharrastukseeni sellaisen aukon, jota harva bändi on pystynyt täyttämään. Tiisu voi hyvässä lykyssä olla ratkaisu tähän ongelmaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.