Viikko musiikillista elämää takana. Palo kirjoittamiseen on taas syttynyt. Olemme tyttöystäväni kanssa katsoneet Californication -sarjaa Netflixistä n. 4 jakson päivävauhtia. Tiedän, kahdeksan vuotta myöhässä. Mutta hei, parempi myöhään kuin milloinkaan. Californication on loistava sarja. Sen päähenkilö Hank Moodyssa yhdistyy kolme intohimoani: kirjoittaminen, rock ’n’ roll sekä itsetuhoisa käyttäytyminen.

Se siitä, asiaan. Viikko sitten järjestimme neljättä kertaa sarjassaan #KOVAAPASKAA-klubin Tampereen pienimmässä ja tunnelmallisimmassa keikkapaikassa O’Hara’sissa. Okei, no ehkä tamperelainen Huurupiilo on vielä O’Hara’siakin pienempi. Oli miten oli, meininki oli taas kohdallaan ja väkeä oli hyvin. Sanoisin, että tapahtumajärjestäjän arjessa yleisön ”turn-out”, eli paikalle saapuminen, on työn sekä paras että pahin puoli. Meillä on ollut hyvää onnea. Olemme onnistuneet järjestämään neljä voitollista iltaa.

Pelkään sitä päivää, kun jostain selittämättömästä syystä ihmiset eivät löydäkään paikalle. Pelkään siksi, että jokainen ilta on niin tarkkaan harkittu kaikilta aspekteiltaan, että epäonnistuneen illan järjestäminen pitäisi käytännössä ottaen olla täysi mahdottomuus. Mutta entä jos silti tulee epäonnistunut ilta? Toivottavasti ei tule.

Noin kolme viikkoa sitten osallistuin Monster Of Pop -tapahtumaan Tampereella. Olin paikalla kolmepäiväisestä festivaalista kahtena – torstaina ja lauantaina. Perjantaina en päässyt paikalle, koska olimme Mumrunnerin kanssa Korjaamolla keikalla yhdysvaltalaisen Craft Spellsin ja kotimaisen 23:23n kanssa. Käsitykseni mukaan Monsters Of Pop  ei saavuttanut tänä vuonna yleisötavoitettaan, mikä on mielestäni todella sääli.

Itse Tampereelle vuonna 2011 asti asuneena 10 vuotista taivaltaan tänä vuonna juhlinut Monsters Of Pop on ollut tärkeä osa jokaista Tampereella asumaani vuotta. Voisin sanoa puhtain sydämin, että Monsters Of Pop, eli ystävällisemmin ”moppi”, on minulle Tampereella vuoden tärkein musiikkitapahtuma. Vielä tärkeämpi kuin huomattavasti isompi ja monipuolisempi Lost in Music -tapahtuma.

Olen tavalla tai toisella osallistunut Monsters Of Popiin joka vuosi viimeisen viiden vuoden aikana. Tähän vuoteen asti tapahtuma on menestynyt muistikuvieni mukaan erittäin hyvin. Siksi mietinkin mikä oli tämän vuoden heikentyneen kävijämäärän juurisyy. Oliko esiintyjävalinnoissa vikaa? Oltiinko promootio tehty huonosti? Eikö tapahtuma saanut kerättyä ympärilleen sitä paljon puhuttua ja kaivattua ”pöhinää”? Oli miten oli, lippu ei liikkunut toivottuun tapaan ja aktiivisena sekä opiskelijoiden asuttamana kulttuurikaupunkina tunnettu Tampere ei täyttänyt tänä vuonna saleja.

Tapahtumajärjestäminen on kamalaa bisnestä. Hyvälläkin ”turn-out”:illa voiton tekeminen on vaikeaa. Mm. 50 Centin aikoinaan Suomeen tuonut tapahtumatuottajalegenda Kalle Keskinen muistaakseni kerran totesi haastattelussa, että varsinkin isommilla keikoilla loppuunmyydyssä jäähallissa tapahtumatuottajan voittolaskelmassa voittoa tehdään viimeisellä tuhannella lipulla. Toisin sanoen, jos jäähallikeikalle on myynnissä 8000 lippua, tapahtumatuottaja jää tappiolle, jos keikalle myydään vain 7000 lippua. Eikö olekin hullunkurinen juttu? En tiedä onko asia oikeasti näin, mutta voin sanoa ettei tiedä moni muukaan.

Tässä loppuun vielä vähän musaa sekä kanssamme Korjaamolla soittaneelta, että Monsters Of Popissa esiintyneeltä Craft Spellsiltä. Aivan loistavia tyyppejä ja jumalauta, jätkät on edelleen sillä samalla kiertueella, jolla minäkin heidät tapasin, vaikka siitä onkin jo melkein kuukausi aikaa. Tsemppiä tien päälle!