Jos olit Sidewaysissa tänä vuonna, tiedätkin varmaan millaista siellä oli. Jos olet seurannut Sidewaysin somevirtaa tänä vuonna, olet varmaan saanut jo hyvän kokonaiskuvan millaista siellä oli. Ajattelin silti kertoa vähän omia kokemuksiani tapahtumasta, jota juhlittiin jo ennakkoon mm. loistavista artistikiinnityksistä, sekä vauhdikkaasta lipunmyynnistä. Ehkä nuolaistiin ennen kuin tipahti.

Alkuperäisten suunnitelmieni sijaan, vietin Helsingissä lopulta vain yhden päivän. Näin jälkikäteen ajatellen, se oli ehkä ihan hyvä päätös. Sitten taas, uskon että minulta jäi kokematta yksi vuoden ikimuistoisimmista festivaalikokemuksista. Ei niinkään ohjelman, vaan romahduksen reunalla käyneen festivaalin ja sitä järjestäneen tiimin loputon halun viedä tuhoon tuomittu tapahtuma kunnialla maaliin hinnalla millä hyvänsä.

Siinä missä Sidewaysin ohjelma oli vuosi sitten kuin minulle räätälöity, tänä vuonna ohjelmistossa ei juurikaan ollut minulle tärkeitä artisteja. En tiedä kuinka suuri osa festivaalin budjetista paloi PJ Harveyn keikkaliksaan, mutta tuntui siltä että paukkuja ei oltu ripoteltu festivaalin ohjelmistoon yhtä tasaisesti kuin vuosi sitten.

En tosin ollut paikalla lauantaina näkemässä esim. Peachesin keikkaa, joka kuulopuheen perusteella villitsi festivaalikansaa vähintään yhtä paljon kuin PJ. Mutta niin, lauantaista ikimuistoisemman taisi tehdä villit sääolosuhteet ja muuttuneet soittoaikataulut, sekä festivaalin todellinen pääesiintyjä: Fullsteamin ohjelmatiimin taistelu tuulimyllyjä vastaan.

Mutta iso kysymys on, eikö tuuleen ja sateeseen oltaisi voitu varautua etukäteen? En halua sanoa tätä kritiikkinä, vaan enemmänkin haluan vain heittää ajatukseni ilmoille. Pystyisikö esim. ensi vuodelle ottamaan haltuun enemmän sisätilaa? Tai mahdollisesti harkita uudelleen kuinka monta lavaa alueella ylipäänsä tarvitsee olla. En tiedä, voiko tällaiseen varautua?

Mitä Sidewaysin perjantaista jäi sitten povariin? No, PJ Harvey jäi itselleni pieneksi pettymykseksi. Keikka tuli aika hiljaisella volyymillä. Ja koska päälavalla ei ollut videoscreenejä, en varsinaisesti voi vieläkään sanoa, että olisin nähnyt PJ Harveyn, vaikka keikalla olinkin.

Kuten jo aiemmin sanoin, Ty Segall veti älyttömän kovan keikan. Ja jäikin ehkä tämän vuoden Sideways-perjantain suosikikseni. Explosions in the sky oli myös todella hyvä, vaikka jäikin jonkin verran etäiseksi. Eevil Stöötä kohtaan taas odotukseni eivät olleet liian isot, mutta en saanut itseäni innostumaan miehestä samalla tavalla kuin levyltä kuunnellessani. Susanne Sundfør veti hyvin. Lainaan erästä tamperelaista musamogulia sanelemalla norjalaisen keikasta pikatuomion: Ok+

Mutta sääolosuhteet näyttelivät pääosaa tämän vuoden Sidewaysissa. Alue oli viihtyisä, mutta siellä ei ollut mukavaa. Onneksi paikalla oli paljon tuttuja ja sadetakin alla pysyi kuivana. Alkoholia tuli juotua. Osittain siksi, että kännissä on kivaa, osittain sen takia, että sateessa seisominen olisi helpompaa. Kaikki sisätilat ja katetut alueet olivat ihan täynnä sadetta pakoilevaa jengiä. Tämä häiritsi keikkoja. Perjantaina Sideways ei siis ollut näistä syistä kovin nautinnollinen kokemus.

Uskon, että tämän vuoden Sideways tullaan todennäköisesti kirjailemaan historian kirjoihin sinä vuotena, jolloin eräs festivaalitiimi onnistui kääntämään täyden katastrofin voitokseen. Ja tätä keissiä tullaan purkamaan vielä monesti tulevina vuosina, ehkä kulttuurituottajien festivaalikursseilla, ehkä Musiikki ja Median paneelikeskusteluissa.