Kuvat: Jukka Tulensytyttäjä

Palasin omilla vapauksilla ottamaltani kesätauolta kertomaan teille maagisesta paikasta. Tai ehkä kyseessä on enemmänkin maaginen tapahtuma vähemmän maagisessa paikassa. Tai no, se riippuu ihan siitä pidätkö Latvian rajalla sijaitsevaa rutiköyhää Kilingi-Nõmme nimistä 2000 ihmisen kylää maagisena paikkana. Minä pidin, sillä olen heikkona maalaiskyliin. Eritoten sellaisiin, joilla ei varsinaisesti ole keskustaa ja joissa on vain yksi baari, joka on myös paikan ainoa ”ravintola”. Sellaisiin, joissa on vain yksi ”hotelli”, joka sekin on oikeasti  majatalo, ja joissa on vain yksi kauppa, josta sitten pitää ostaa kirjaimellisesti kaikki.

Sain viime viikonloppuna mahdollisuuden päästä tutustumaan tähän maagiseen Kilingi-Nõmmen kylään ja siellä järjestettävään Schilling Festivaliin. Yhtyeeni buukattiin kyseiselle festivaalille soittamaan ja näin sain taas hyvän syyn lähteä laajentamaan henkistä käytyjen paikkojen listaani.

”Schilling Festival syntyi tarpeesta luoda Viroon koko perheen tapahtuma, jossa on aktiviteettiä sekä lapsille, nuorille, vanhemmille että isovanhemmille. Se syntyi hippiunelmasta järjestää tapahtuma, jossa kaikilla olisi hyvä olla ja jonne kuka tahansa voisi tulla yksin tai seurassa. Tapahtuman, joka itsessään ajaa interaktioon, tutustumaan vieraisiin ihmisiin ja nauttimaan”, Schillingin summaa tapahtuman pääjärjestäjä Ants. Hän on Kilingi-Nõmmeläinen, mutta kuten moni muukin asuu tätä nykyä Tallinnassa.

Schilling Festival tuo joka vuosi n. 3500 ihmistä ympäriä Viroa, sekä lähimaita pieneen Kilingi-Nõmmeen. Kun kysyin festivaalin järjestäjältä missä kaikki festivaalivieraat majoittuvat, hän vastasi ettei tiedä. Myönsi kyllä miettineensä asiaa joskus. ”Alueen lähistöllä on liikuntahalli, jonka lattia vetää n. 300 ihmistä. Lopuista en ole varma. Siellä täällä näkyy telttoja ja kai jotkut majoittuvat Pärnussa”, vastasi Ants.

Sain sellaisen kuvan, että osa Schillingin vieraista nukkuu autoissaan. Lähimetsissä näkyi telttoja. Talojen pihoilla myös. ”Täällä tutustuu helposti paikallisiin ja sitä kautta teltanpystytyspaikkakin yleensä löytyy. Ihmiset antavat telttailla pihoillaankin”, sanoi Ants. Majoituskapasiteettiä kaupungista ei tosiaan löydy.  Hän myönsi, että majoitus on muodostunut jo yhdeksättä kertaa järjestetyn festivaalin isoimmaksi ongelmaksi. Kun kysyin Antsilta onko festivaali löytänyt suomalaiset festivaalituristit hän nakkeli niskojaan. Hän sanoi, että festivaalille tulee ihmisiä ympäri Eurooppaa. Ymmärsin, että Ants ennen kaikkea toivoi, että ihmiset näkisivät muutakin Viroa kuin Tallinnan. Ja olen täysin samaa mieltä. Vain 30 kilometrin päässä Pärnusta järjestettävä Schilling on ehdottomasti jo yksinään Viroon lähtemisen arvoinen asia.

Kun meidät buukattiin soittamaan Schillingiin, meille sanottiin ettei meidän kannata buukata keikan kylkeen toista keikkaa Virossa. Kun kysyimme miksi, vastaus oli about että koska kaikki jotka tulisivat katsomaan meitä ovat joka tapauksessa tulossa Schillingiin. Festivaali todella oli paikallisen vaihtoehtomusiikkiväen kokoontuminen. Paikallinen Flow Festival. Tapahtuma josta kaikki puhuu. Vaikka Schilling haluaakin olla koko perheen tapahtuma, jossa kaikilla on hyvä olla, on se ennen kaikkea kova musafestari.

Festivaalin ohjelmisto oli hyvä sekoitus ”kaikkea hyvää”. Niin sanottu päiväohjelma piti sisällään chilliä elektroa, folkia ja jorattavampaa poppia. Kun siirryttiin iltaohjelmaan alkoi homma mennä happoisemmaksi, rokimmaksi ja bailattavammaksi. Joku paikallinen sanoi: ”päivällä nämä ovat koko perheen juhlat, illalla näistä tulee bileet”. Schilling ei missään tapauksessa ratsastanut isoilla nimillä. Festivaalin ohjelmabuukkauksiin luotetaan ja liput ostetaan itse festivaalin takia. Siksi en itsekään puhu esiintyjistä tässä postauksessa sen enempää.

Kun lähdimme ajamaan pois Kilingi-Nõmmesta, sydämeni täytti haikeus. Olin kokenut ja nähnyt jotain sellaista mitä minulle tulee aidosti ikävä. Sen takia kirjoitankin tätä postausta nyt, että voisin elää uudestaan edes osan siitä tunteesta. Schilling jätti pysyvän jäljen ja tiedän että jonain päivänä minun on palattava. Ensi kerralla festivaalivieraan roolissa. Toivon vaan, ettei Schilling ole ehtinyt paisua liian isoksi tapahtumaksi ennen sitä. Ehkä juuri siksi onkin hyvä että tapahtumaa ei järjestetä Tallinnassa. Vaan että se järjestetään rutiköyhässä ja pienessä Kilingi-Nõmmen kylässä, tallinnalaisten hippien toimesta.