Viime viikko ja ennen kaikkea viime viikonloppu meni pitkälti tutustueassa WordPressin saloihin. Olen nimittäin käyttänyt huomattavan osan vapaa-ajastani kasaten uutta äänitteiden ennakkokuuntelusivustoa. Sen nimi on Paa pyörii, voit käydä tsekkaamassa sivuston täältä.

Paa pyörii on tietääkseni Suomen ensimmäinen ja ainoa äänitteiden ennakkokuuntelulle pyhitetty sivusto. Sen missio on tarjota kuuntelevalle kansalle laadukasta uutta musiikkia jatkuvalla syötöllä ja artisteille arvoisensa alusta uusien äänitteidensä esittelemistä varten. Jos sinä haluat äänitteelleesi ennakkokuuntelun, niin laita mailia. Ainakin itse näen ennakkokuuntelut edelleen relevanttina osana äänitejulkaisun promootioprosessia.

Sivustoa kasatessani tutustuin myös Radio Helsingin ja Gim Kordon -yhtyeen Aleksi Pahkalan aktiivisesti somessa hehkuttamaan Printmotoriin. Kyseinen palvelu tarjoaa myyjälle mahdollisuuden myydä merkkareita ilman minkäänlaista taloudellista riskiä. Myydyistä tuotteista myyjä saa proviikan ja kauppa ottaa loput. Reilua ja selkeää. Innostuin palvelusta niin paljon, että loin sinne omankin kauppani. Voit tsekata sen täältä.

Ensimmäinen Paa pyöriin kautta ennakkokuuntelun saava äänite on muuten yours trulyn Poniajelun perjantaina virallisesti julkaistava Darra-EP. Vaikka kyseessä onkin vain digitaalinen julkaisu, halusin Darralle ennakkokuuntelun. Ehkä siksi, että itse en vieläkään käytä suoratoistopalveluita, ja koska Darra tulee vain suoratoistopalveluihin, ei niitä käyttämättömällä kansalla ole mahdollista kuunnella albumia enää ennakkokuuntelun jälkeen. Tai no, paitsi jos intoudun julkaisemaan Darran ja sitä ensi vuonna seuraavan EP:n jonkinlaisella kokoelmavinyylillä.

Poniajelun ohella aktiiviaikaa on kulunut myös Mumrunnerin kanssa uusia biisejä tehdessä. Meidän olisi tarkoitus alkaa äänittämään alkuvuodesta toista EP:tämme. Uusien biisien tekeminen on ollut hienoa, vaikka paine materian laadusta onkin ollut tällä kertaa läsnä. Debyytti-EP:mme tekeminen kun aloitettiin ilman stressiä aikataulusta tai julkaisukuvioista. Oli vain me, soittimet ja loputon mahdollisuuksien maailma. Sitten mukaan tuli levy-yhtiöitä ja hienoja keikkoja. Nyt pitäisi pystyä jotenkin rakentamaan kaiken tuon päälle. Onneksi uudet biisit on hyviä, joten stressiin ei sinänsä ole aihetta. Loppujen lopuksi kuitenkin kaikki omat intressit on vaan hyvän musiikin tekemisessä. Kaikki muu onkin sitten vain plussaa.

Mutta äänittäminen on kyllä tuskaisa prosessi ja sitä en voi sanoa odottavani innolla. Ainakin niin kauan kun teemme suurimman osan tuotannosta itse. Meidän edellisellä EP:llä toimin itse äänittäjänä ja teknisenä tuottajana. Toinen kitaristimme toimi enemmän taiteellisena tuottajana. Miksaus ja masterointi ulkoistettiin, sillä tiesimme ettei omat taitomme riittäisi halutun lopputuloksen saavuttamiseen. Äänittämisen tekeminen itse on sinäsä hyvä idea, että aikaa voi käyttää niin paljon kuin itse haluaa. Se on myös kyseisen metodin huonoin puoli, sillä pahimmassa tapauksessa yhden kitararaidan hinkkaaminen saattaa viedä toista tuntia.

Jos tekee itse suurimman osan, ei joudu maksamaan kuin murto-osan tuotantoon normaalisti kuluvasta rahasta. Ammattistudioon ja osaavaan tuottajaan saa nimittäin helposti poltettua päivässä 500 euroa. Me maksoimme debyyttimme tuotannosta n. 1000 euroa. Samainen tuotanto tehtynä ammattistudiossa ammattituottajan kanssa olisi meidän käyttämällämme aikataululla tullut maksamaan vähintään 6000 euroa. Ja olisin kyllä mielelläni maksanutkin hyvistä tiloista ja ammattilaisista, mutta nykyisellä äänitemyynnillä tuon 1000 euronkin (+ painokulut) takaisin saaminen ei ole kiveen kirjoitettu.

Teemme näillä näkymin kakkos-EP:mme samalla kaavalla kuin debyyttimmekin: pohjaraidat treeniksellä, laulut kämpillä, miksaus ja masterointi ulkoistettuna. Toivon, että kolmas EP voitaisiin tehdä jo ihan oikealla studiolla, niin että tuottaja olisi mukana prosessin alusta loppuun asti. Olisi nimittäin aika mielenkiintoista saada tietää miltä yhtyeemme voisi kuulostaa optimiolosuhteissa hyvän tuottajan valvovan silmän alla. Ja vaikka se maksaisikin kuusi kertaa enemmän kuin itse tehtynä, ehkä äänitteisiin kannattaa satsata. Kun ei sitä muusikon plantusta juuri jälkipolville muutakaan muisteltavaa jää.