Niin kliseiseltä kuin seuraava aloitus kuulostaakin, eilen oli synkkä ja myrskyinen yö.  Olin juuri nauttinut tuopillisen ylihintaista artesaaniolutta ystäväni kanssa Tampereen keskustassa, kun kännykkään asettamani hälytys soi sen merkiksi, että minulla on kaksikymmentä minuuttia aikaa siirtyä keskustan toiselta laidalta toiseen laitaan, Hämeenpuiston kupeeseen, Big Tits -nimistä tissibaaria vastapäätä sijaitsevan O’Hara’sin kellariin, jossa oli juuri alkamassa vitsikkäästi nimetty ”Tampere post metal -meeting”.

Olin saanut vihiä illan keikasta aiemmin päivällä kaveriltani, joka kertoi että luvassa olisi näkemisen arvoista tuuttia ja kovana keikkaratsuna tunnetun kaverini sanaan oli luottaminen, sillä kovaa tuuttia toden totta oli tarjolla. Itseasiassa niin kovaa tuuttia, että lähestulkoon unohdin, että minun olisi pitänyt olla tuota post metal -musiikkia kuunnellessani vieläkin Helsingissä Sideways festivaalilla. Noh, toisin kävi. Ja hyvä niin.

Yhtye jonka nimen tulisi olla jo, mutta jonka nimi tulee olemaan seuraavan kahden vuoden sisään suomalaisten metallidiggareiden (ja erityisesti post metal-diggareiden) huulilla on Besra. Yhtye koostuu viidestä pitkän linjan muusikosta, joita kaikkia taitaa jossain määrin yhdistää yksi asia: turkulaisuus.  Besrasta on vaikea löytää tietoa netistä, koska yhtyeen nimellä googlatessa löytyy aika paljon kaikkea mikä ei liity yhtyeeseen mitenkään, mutta osaan arvata ainakin seuraavaa:

• Bändin jäsenistö koostuu ainakin seuraavissa bändeissä vaikuttaneista muusikoista:
  Callisto, Rites of the Youth, Cassie, While I’m Alive (korjatkaa, jos olen väärässä)
• Yhtä tiukkaa soittoa ja täyteliästä livesoundia saa hakemalla hakea
• Besralta on julkaistu tähän mennessä vain yksi biisi, mutta uskon että yhtyeeltä ja niin ikään turkulaiselta SVART recordsilta tulee jossain vaihessa yhteinen lapsi

Eilen Besran keikkaa seuratessani laitoin silmät kiinni ja palasin ajassa 12 vuotta taaksepäin Rehtorinpellonkatu 4-6 B:n. Ainoana erona vaan tuon eilisen O’Hara’sin ja tuolloin Suomen vanhimman rock-klubi TVO:n välillä oli se, että soundit olivat eilen paremmat, bändi oli parempi kuin yksikään TVO:lla näkemäni, ja Guinness hanasta (niin pahaa kuin se onkin) maistui eilen huomattavasti paremmalta kuin TVO:lla myydyt KOFF:in tölkit.