Miksi päätin hylätä Spotifyn?

Miksi päätin hylätä Spotifyn?

Kuva: Jyri Öhman

Tiedän mitä ajattelet: ”Jes, taas yksi kirjoitus Spotifysta? Ihan kun niitä ei olisi jo tarpeeksi monta.” Enkä kiellä etteikö niitä olisi, ja etteikö kriittinen ajattelu olisi jälleen paikallaan, mutta nyt en keskity Spotifyn haukkumiseen yleisellä tasolla, vaan kerron teille tarinan. Tarinoissa ei ole mitään vikaa, eihän?

Oma suhteeni Spotifyn kanssa alkoi vuonna 2009. Olin hiljan muuttanut opiskelemaan ääniteknologiaa ja musabisnestä piskuiselle paikkakunnalle nimeltä Virrat. Oli talvi ja olin opintolainan turvin hommannut uudet tarkkailukaiuttimet musiikin analyyttista kuuntelua varten. Muistan edelleen ensimmäisen levyn, jonka kuuntelin Spotifysta uusien kaiuttimieni läpi – se oli A Perfect Circlen Thirteenth Step.

Silloin elettiin vielä aikaa, jolloin Spotifysta oli normaalia kuunnella kokonaisia levyjä. Vaikka minulta löytyi kyseinen levy fyysisenäkin versioina, koin jo silloin sen kuuntelemisen niin vaivalloiseksi, etten koko Virroilla oloaikanani saanut levyjä edes ulos muuttolaatikoista. Spotifysta kun sai levyn kuin levyn pyörimään muutamalla napin painalluksella. Ja ensimmäiset kokemukseni Spotifysta olivatkin suloisia. Ai että kuinka innoissani olinkaan. Muistan löytäneeni heti tusinan uusia bändejä ja toisen tusinan sellaisia, joita minun oli jo pidemmän aikaa ollut tarkoitus kuunnella. Spotify toden totta rikastutti elämääni.

Aikaa kului ja jossain vaiheessa uuden löytäminen muuttui vaikeammaksi, huomasin etten enää etsinyt uutta musiikkia.  Todennäköisesti samoihin aikoihin, kun hankin Premium-tunnukset ja aloin kuunnella Spotifyta myös mobiilisti kännykän kautta. Kerrottakoon tässä vaiheessa, että olen melko mobiili ihminen. Kävelen päivittäin n. 10 kilometriä.  Se yksin tarkoittaa n. 2 tuntia Spotifyta päivässä. Ja koska jotain kävelylenkilläkin on kuunneltava ja olin mielestäni kuunnellut kaikki tietämäni levyt läpi, en runsauden pulan edessä enää osannut valita uusia hyviä levyjä kuunneltavaksi. Päädyin kuuntelemaan ihmisten kyhäilemiä valmiita soittolistoja,  kai sitten uuden hyvän musiikin löytämisen toivossa.

Soittolistojen myötä Spotify alkoi menettää merkitystään. Soittolistoja kuunnellessa kiusaus hyppiä heikompien biisien yli kasvoi ja koppasin siitä itselleni pahan tavan, hyvistä biiseistä kun ei varsinaisesti ollut pulaa. Spotify ei enää ollut minulle loputon hyvien albumien runsauden sarvi, vaan toimi lähinnä hiljaisuuden täyttäjänä, menevien biisien muodossa korvani täyttävänä taustameluna. Spotify alkoi ärsyttää.

Minua oli jo pidemmän aikaa ärsyttänyt Spotify ja sen nimeen vannovat käyttäjät. Lähinnä koska minulle vanhana äänitejulkaisijana Spotify on alusta asti näyttäytynyt vain laillistettuna piratismina. Tekijöitä riistävänä isona perkeleenä. Yrityksenä, joka on suurelta osin isojen levy-yhtiöiden omistama ja ajaa luonnollisesti myös niiden etuja. Haluan tässä vaiheessa tuoda esiin vastustavani myös Spotifyn ideologiaa. Mielestäni ihmisen ei tarvitse, eikä kuulu päästä kaikkiin maailman levyihin käsiksi muutamalla painalluksella. Kun tarjonta ylittää kysynnän, ei seuraa onnellisuus vaan ähky.

Spotifyssa ollessaan albumit eivät merkitse läheskään yhtä paljon kuin samaiset albumit levyhyllyssä. Vaikka ainoana merkittävänä erona on se, että levyhyllyssä oleviin albumeihin ihminen on omistussuhteessa ja Spotifyssa olevat levyt ovat vain lainassa.  Kotona levyn valitseminen on helppoa ja olo on lähes poikkeuksetta tyytyväinen valintaan. Tottakai, sillä valitsithan jo kerran pitäväsi albumista maksaessasi siitä suuren summan. Spotifyssä valinta ei koskaan ollut yhtä helppo tai ainakaan yhtä tyydyttävä, usein kun jäi sellainen fiilis, että paremminkin olisi voinut valita.

Päätin lähteä metsästämään sitä fiilistä, jonka sain musiikista vielä 2007, ennen Spotifyta. Siispä poistin Spotifyn ensin puhelimestani, sen jälkeen tietokoneestani ja lopulta vielä iPadistani. Katkaisin tilauksen ja otin askeleen tuntemattomaan. Pelotti, kauhistutti. Koin tehneeni kammottavan virheen. Jo ensimmäisellä kävelylenkilläni huomasin etsiväni Spotifylle korvaajaa. Koska en ollut käyttänyt iTunesia puhelimessani vielä kertaakaan, ei siellä ollut muuta kuin U2:n uusi levy (kiitos Apple) ja vaikka se sillä hetkellä oli ainoa omistamani musiikin palanen maailmassa, olisin mielummin kävellyt täydessä hiljaisuudessa kuin kuunnellut sitä. Onneksi löysin applikaatiokansioiden syövereistä kerran lataamani Radio Helsinki –applikaation.

Virittäydyin Radio Helsingille ja silmän räpäyksessä olin ystävien seurassa. Sinä hetkenä tajusin, etten ollut koskaan kuunnellut radiota ulkona tai omasta aloitteestani. Tajusin myös ensimmäisen kerran mistä radiossa on kyse. On yllättävän mukavaa kuunnella tuhansien muiden ihmisten kanssa samaan aikaan samaa ohjelmaa. Kai se on sitä kuuluisaa yhteenkuuluvuutta. Ja ainakin Radio Helsingin tapauksessa juonnoista välittyvä tietynlainen kiireettömyys sai minut rauhoittumaan. Olin matkalla töihin, mutta samaan aikaan pääni sisällä surffailin tyytyväisenä radioaalloilla. ”Radio Helsinki, olet ystävien seurassa”-mainoslause on muuten erinomaisen kutinsa pitävä. Siltä Radio Helsinkiä kuunnellessa todella tuntuu.

Olen nyt ollut viisi päivää ”ystävien seurassa” ilman Spotifyta. Kävelylenkeillä olen kuunnellut Radio Helsinkiä ja nauttinut kanavasta todella paljon. Niin paljon, että olen siirtänyt Spotifylle kuukausittain maksamani rahasumman Radio Helsingin tukemiseen tarkoitetulle Ystäväklubille. Kotona en ole vielä kuunnellut muuta musiikkia kuin sähköpostiini lähetettyjä demoja. Sain tosin eilen kaivettua levyhyllystäni kymmenen albumia esille, joita aion ensi viikolla kuunnella. Niistä eniten odotan Stupidon konkurssipesästä hankkimaani Deathbed -albumia, jota en ole vielä kertaakaan kuunnellut.

En näe enää itseäni käyttämässä Spotifyta. Jos fyysisiä äänitteitä ei enää pian julkaista ja radiot lopettaa, olen kusessa. On ehkä niin ettei kehityksessä ole mahdollista ottaa askelia taaksepäin, mutta  en myöskään suostu uskomaan, että Spotify olisi paras mihin pystymme kun puhutaan musiikin kuluttamisen välineistä.

Luin juuri tänään mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten loputtomien mahdollisuuksien maailma on kasvattanut sivutuotteenaan ensimmäisen sukupolven ”Peter Paneja”, 25 – 40-vuotiaita ikinuoria, jotka pelkäävät sitoutumista, vastuuta ja riskejä. Heillä ei ole kiire mennä naimisiin, hankkia omakotitaloa tai edetä työurillaan. Kirjoittaja uskoo ilmiön johtuvan  ”runsauden pulasta”, heille kun tarjoillaan pöytään samaan aikaan sekä alkuruuat, pääruoka että jälkkäri.

Muistatteko vielä ranskalaisen filosofi Jean Buridanin 1400-luvulla kirjoitettaman tarinan aasista?
Olipa kerran aasi, joka kuoli nälkään kahden heinäkasan keskellä, kun ei osannut päättää kummasta syödä.

22 kommenttia kirjoitukseen Miksi päätin hylätä Spotifyn?

  1. Joonas kommentoi:

    Hyviä pointteja sulla on, ja onneksi olkoon valitsemallasi tiellä. Ihmiset tosin ovat erilaisia, ja itse saan edelleenkin tyydytystä siitä, kun (joskus harvoin) bongaan Spotifystä jotain kiehtovaa ja uutta. Itselleni se on aina ollut ensisijaisesti uuden musiikin löytämiskeino, ja vasta sitten vanhojen tuttujen artistien kuuntelukanava. En edes juurikaan kuuntele muita soittolistoja, kuin itse tekemiäni, albumeita pääasiassa.

    1. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

      Kiitos kommentista Joonas! Monia on käyttötapoja ja varmasti kaikki yhtä toimivia käyttäjänsä tarpeiden tyydyttämiseen. Ongelma saattaa olla siinä, että olin ns. tehokäyttäjä ja löysin lopulta itseni läheltä tarinan aasin kohtaloa.

  2. Unto kommentoi:

    Hyviä pointteja siitä, miksi radio voi olla arvokas väline uuden löytämiseen.

    Muuten valitettavasti melkein itkettää katsoa kuinka musiikkialan ihmiset ovat verkossa niin hukassa, että tulevat väistämättä kusseeksi omiin muroihinsa. Auttaako Spotifyn tuomitseminen tai tallenteiden tai vaikean saatavuuden perään haikailu musa-alaa jatkossa yhtään mitenkään? Ei. Oliko jotenkin erityisen hienoa se aika, kun pienestä muovinpalasesta sai maksaa 22 euroa saadakseen käsiinsä sen 10 biisiä (joista osaa ei edes välttämättä olisi halunnut ostaa)? Ei.

    Samalla tavalla kuin kenenkään ei ole pakko syödä joka päivä mäkkärissä, niin samalla tavalla kenenkään ei myöskään tarvitse ahtaa itseään ähkyyn keskinkertaisella musalla, jonka saatavuuden verkko on räjäyttänyt (ainakin olettaen, että rahat tuli ennen laitettua lähinnä hyviin levyihin). Itse näen sen huikean ison saatavuuden lähinnä loputtomana mahdollisuutena, jota esim. NRGM käytti hienosti hyväkseen soittolistoja kuratoimalla.

    Se, että artistit eivät tässä ympäristössä osaa tai ole kiinnostuneita keksimään uusia ansaintamalleja, on ikävää. Mutta ei sitä vanhaan tuijottelu kyllä auta pätkääkään.

    1. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

      Kiitos kommentista Unto! Minun mielestäni ennen oli paremmin ja räjäyttäisin internetin välittömästi, jos minulle annettaisiin mahdollisuus.

      1. Unto kommentoi:

        Selvä homma, ja mielipiteeseesi sinulla toki on oikeus. :)

        Todennäköistä kuitenkin on se, ettei internet ihan hetkeen räjähdä (tai jos räjähtää, niin sivussa menee todennäköisesti aika paljon muutakin musisoimiselle olennaista).

        Ja tästä päästäänkin kommenttini pointtiin: niin pitkään kun musa-alalla asenneilmapiiri on tämä ”internet pitäisi räjäyttää”, saavat Spotifyt ja muut kehityksen kelkkaan hyppäävät määrätä suunnan. Siinä sitten istutaan joku päivä katkerina ja kuset housuissa, kun viimeinenkin kotimainen levyputiikki ja radioasema on mennyt nurin, kun ketään ei huvittanut oppia uutta.

        1. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

          Hyvä pointti! Ja uskonkin että johonkin pisteeseen asti noin tulee myös käymään. Musa-ala näkee tulevaisuudessa vielä helvetinmoisen rakenneuudistuksen ja uskonkin, että kun tämän päivän iPadilla leikkivät kolmevuotiaat pääsevät puikkoihin, tulee heidän mukanaan täysin uusi tapa ajatella ja tehdä asioita. Ja hyvä niin!

  3. JGJ kommentoi:

    Onpa niin epälooginen teksti, että pakko vähän ruotia:

    ”Spotifyssa ollessaan albumit eivät merkitse läheskään yhtä paljon kuin samaiset albumit levyhyllyssä.”
    – Eli fyysinen esine tekee biiseistä jotenkin merkittävämpiä? Eikö niitä levyjä tai soittolistoja kuunnella sen musiikin vuoksi ja niiden herättämiä tunteita tunneta ihan formaatista riippumatta? Ei kai se musa muutu paskemmaksi koska se on helpommin saatavilla?

    ”Kotona levyn valitseminen on helppoa ja olo on lähes poikkeuksetta tyytyväinen valintaan. Tottakai, sillä valitsithan jo kerran pitäväsi albumista maksaessasi siitä suuren summan.”
    – Eli olit joko kuullut levyn biisejä jo jossain muualla tai valitsit varmuudella artistin, jonka kappaleet miellyttävät, Spotifyn hienoushan on just siinä, että et maksa siitä yhdestä levystä vaan mahdollisuudesta kuulla jotain muuta, jos tuo kyseinen levy ei olekaan mieleen. Vaikea nähdä tässä mitään muuta kuin positiivista.

    ”Spotifyssä valinta ei koskaan ollut yhtä helppo tai ainakaan yhtä tyydyttävä, usein kun jäi sellainen fiilis, että paremminkin olisi voinut valita.”
    – Vika ei varmaan ole palvelun, jos et osaa musiikkia valitessasi joko a) tehdä kuten teit sitä fyysistäkin levyä valitessasi tai b) et osaa olla tyytyväinen siihen mitä valitsit

    ”Spotify on alusta asti näyttäytynyt vain laillistettuna piratismina. Tekijöitä riistävänä isona perkeleenä. Yrityksenä, joka on suurelta osin isojen levy-yhtiöiden omistama ja ajaa luonnollisesti myös niiden etuja.”
    – Eli suuret levyt yhtiöt laillistivat piratismin? Käsittääkseni juuri ne ovat kiivaimmin vastustaneet piratismia, joten aika hämmentä päättelyketju. Luuletko vakavissasi että pienlevy-yhtiöillä ja pienillä julkaisijoilla oli jotenkin helpompaa saada musiikkinsa kuulijoiden ulottuville ennen internettiä ja sen mahdollistamia palveluita kuten Spotifyta? Väittäisin, että monet pienet toimijat olisivat jääneet vain alueellisiksi marginaali-ilmiöiksi ilman striimauspalveluita. Jos musiikkiteollisuus ei kykene elämään digiajassa ja tarjoamaan oikeita palveluita kuluttajille, niin miksi kuluttajien pitäisi jäädä kiltisti penkomaan cd- ja vinyylihyllyjä, kun tarjolla on käyttömukavuudeltaan ja valikoimiltaan huomattavasti parempi palvelu?

    ”Tajusin myös ensimmäisen kerran mistä radiossa on kyse. On yllättävän mukavaa kuunnella tuhansien muiden ihmisten kanssa samaan aikaan samaa ohjelmaa. ”
    – Siis muiden valitsemat soittolistat vähentävät arvostusta ja kiinnostusta musiikkia kohtaan, kun ne ovat Spotifyssa, mutta radiosta kuultuna muiden valitsemat biisit on ok? Selvä.

    ”Mielestäni ihmisen ei tarvitse, eikä kuulu päästä kaikkiin maailman levyihin käsiksi muutamalla painalluksella. Kun tarjonta ylittää kysynnän, ei seuraa onnellisuus vaan ähky.”
    – Kun tarjonta ylittää kysynnän, ihminen on vapaa valitsemaan juuri sitä mistä pitää. Sen muun voi sivuuttaa, ellei ole täysin uusavuton ja kykenemätön esim. klikkaamaan hiirellä seuraavaa biisiä soimaan. Mielestäsi ihmisen ei pidä varmaan päästä myöskään tutustumaan kaikkiin maailman ruokalajeihin tai viinilaatuihin, saati kaikkiin maailmanuskontoihin tai tieteen tuottamaan tietoon. Olisi parempi että tyytyisimme pysymään lestissämme ja eläisimme turvallisen kekkosslovakialaisessa ajassa edelleen, kyllä ennen oli paremmin.

    ”Heillä ei ole kiire mennä naimisiin, hankkia omakotitaloa tai edetä työurillaan.”
    – Niin, tämä on kyllä sääli. Spotify tuhoaa ydinperheen ja suomalaisen asuntolainajärjestelmän. Sekin vielä, pannahinen sentään ja voi samperin samperi.

    1. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

      Kiitos JGJ pitkästä ja intohimoisesta kommentista! En kuitenkaan aio vastata siihen sen pidemmin, sillä se vaatisi uuden blogitekstin, jonka kirjoittamiseen minulla ei ole aikaa. Sait pointtisi julki, ehkä se on kuitenkin vastaustani tärkeämpi asia.

      1. JGJ kommentoi:

        ”Se vaatisi uuden blogitekstin, jonka kirjoittamiseen minulla ei ole aikaa”
        Tarkoittaako tää että lopetat blogaamisen? Siis ainakin kokonaiseksi elämän mullistavaksi viideksi päiväksi?

      2. Mira Shemeikka Mira Shemeikka kommentoi:

        Muakin kiinnostais vastaus tohon kommenttiin, sillä JGJ tiivisti aika hyvin ajatukset, joita tekstisi mussa herätti. Tässähän ois seuraava bloggausaihe tarjoiltuna tarjottimella?

        PS. Hienoa, että oot viimein löytänyt radion, mutten oikein ymmärrä, miksi se on johtanut luopumiseen jostain toisesta musiikkipalvelusta? Eikö niitä voi käyttää rinnakkain?

        1. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

          Saavutin Spotifyn kanssa pisteen, jossa halusin päästä siitä eroon. Vertaisin itseäni alkoholistiin, joka on korvannut vaarallisen addiktionsa vähän vaarattomammalla. Toista blogitekstiä en kirjoita, koska arvotan vapaa-aikaani enemmän kuin lukijoitteni kanssa kisailua.

  4. iLeevi kommentoi:

    Haha jännä juttu! Mäkin jäin koukkuun radiohelsinkiin tässä vähänaikaa sitten ja korvasin spotifyn sillä kokonaan.. Eikä aikaanaan ku huomasin, etten todellakaan ollut ainut. Jotenkin tuntuu, että radiohelsingin suosio on kasvanut viimeaikoina aivan helvetisti!
    Se on se juttu johon kuuluu tänään olla koukussa. Spotify on out!
    Feelaan tätä kirjotusta. #pakkoarvostaa

    1. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

      Kiitos kommentista iLeevi! Tiesin kyllä minkälaisen paskamyrskyn synnytän, kun lähdin taklaamaan Spotifytä. Toivon Radio Helsingille pitkää tulevaisuutta. Aion tulevaisuudessakin keskittää korvani kyseiselle radiotaajuudelle.

  5. Atomirotta kommentoi:

    Kyllä oli sellaista hevonpaskaa että.
    Kokonaiset viisi päivää olet kuunnellut radiota?

    1. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

      Kiitos kommentista Atomirotta! Mukavaa että tekstini herätti sinussa ajatuksia. Kyllä, kokonaiset viisi päivää olen kuunnellut ja fiilis on ollut mitä mainioin. Suosittelen kaikille!

  6. Lauri Lauri kommentoi:

    Mitä jos kertoisin, että eräs Radio Helsingin juontaja ja dj soittaa radiossa musiikkinsa Spotifysta?

    En tähän ota sen enempää kantaa, kun näkemykseni on varmasti tullut muista yhteyksistä tullut selville. Enemmän kiinnostaa kuulla, mitkä ovat fiiliksesi pidemmän ajan päästä. Tuleeko ähkyä sittenkin ikävä?

    1. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

      Kiitos kommentistasi Lauri! Sanomattakin selvää, että mielestäni on todella surullista, jos radiossa musaa soitetaan Spotifyn kautta. Eikös se ole jopa laitonta?

      Katsotaan sen follow-upin kanssa. Tällä hetkellä haluaisin vain lakaista tämän postauksen hiljaisin äänin maton alle ja kirjoittaa jostain muusta.

      1. Jazzpossu Jazzpossu kommentoi:

        Musta siinä ei oo sinänsä mitään surullista jos radion musat soitettaisiin Spotifysta, tosin se on tietääkseni Spotifyn käyttöehtojen vastaista nykyään.

        Itsehän unelmoin siitä, että Spotify antaisi käyttäjien tehdä omia ”radio-ohjelmia” nauhoittamalla biisien väliin omat spiikit. Kunnon joukkoistettu Internet-radio platformi jossa sisällöntuottajan ei tarvitsisi omistaa valtavaa levykokoelmaa tai pähkäillä biisien levitysoikeuksien ja Teosto/Gramex/jne maksujen kanssa itse ja kynnys muutenkin tehdä ja levittää ”ääniblogi”-henkistä sisältöä olisi mahdollisimman matala.

  7. KP kommentoi:

    Oli kyllä todella hämmentävä ja epälooginen teksti. Täysin samoja kysymyksiä JGJ:n ja Miran kanssa.

    En oikeastaan ymmärrä alkuunkaan tuota radion (itsessään) tuomaa blissiä. Tai edes miten se radion kuuntelu oikeastaan eroaisi mistään muusta (musiikinkuuntelu)valinnasta. Samalla tavalla kuin valitsen kuuntelemani levyt, yksittäiset kappaleet, youtube-videot, kirjat, lehdet, elokuvat, sarjat ja playlistit, valitsen myös radiokanavan ja juontajan. Jos juontajan jutut tai musiikkivalinnat eivät pidemmän päälle miellytä, vaihdan kanavaa. Radion kuuntelu on omalta osaltani rajoittunut käytännössä aina (eli noin 20-vuoden ajan) tiettyihin juttuihin/ohjelmiin, jotka ovat nopeasti temmanneet mukaan kaiken sisältönsä osalta. Tietysti nekään eivät aina ole sitä puhdasta timanttia, mutta ehkä ”NEXT”-nappulan puute radiota kuunnellessa onkin vain kärsivällisyyttä kasvattava juttu.

    ”Toista blogitekstiä en kirjoita, koska arvotan vapaa-aikaani enemmän kuin lukijoitteni kanssa kisailua.”

    Mielestäni olisi ihan asiallista saada sinulta vielä vastakommentteja noihin JGJ:n ihan perusteltuihin pointteihin. Kyse ei kuitenkaan taida olla mistään kisailusta vaan ihan normaalista mielipiteiden vaihdosta. Toki jos kiire painaa, niin sitten se painaa.

    Ja kyllä, kuuntelen varmaankin noin 90% päivittäisestä musiikkiannoksestani Spotifysta, mutta kaipaan (ja etsin) jatkuvasti enemmän laadukasta ja kuratoitua matskua. Radiosta sitä ei tällä hetkellä mielestäni riittävästi löydy.

    1. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

      Kiitos KP kommentista! Sääli jos (sinäkin) koit tekstin hämmentäväksi ja epäloogiseksi. Tosin, kyseessä onkin enemmän tarina kuin mielipidekirjoitus, joten ei ihme jos tekstin logiikka ajoittain nilkuttaa. Katsotaan vaikka palaisinkin vielä JGJ:n pointteihin toisen postauksen kanssa. Tällä hetkellä en kuitenkaan koe aiheesta kirjoittamista kovin mielekkääksi.

      Vastaan kuitenkin nopeasti sinun kysymykseesi:

      Radio ei edusta blissiä. Se on kuitenkin oiva vaihtoehto Spotifylle, koska se ajaa saman asian (tarjoaa sisältöä). Pidän radiota kuunnellessa syntyvästä yhteenkuuluvuuden tunteesta. Spotify kun on yksinäisen miehen radio. Pidän myös siitä, että radio puhuu minulle, Spotify kun ei osaa puhua.

      Ei tässä ole mitään isoa salaisuutta mitä koitan pimittää. Haluan vain inspiroitua uudestaan musiikista, siinä kaikki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.