On aika turvallista jakaa ihmiset kahteen kategoriaan: heihin joita lyriikat kiinnostaa, ja heihin joille lyriikat ovat yhdentekeviä. Minä kuulun ehkä enemmän siihen ensimmäiseen porukkaan. Vaikka varsinkin englanninkielisiä kappaleita kuunnellessani harvemmin jään kuuntelemaan sanoja. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy melodiaan, sitten rytmiin, sen jälkeen ehkä vielä sovitukseen ja jos luoja suo, niihin lyriikoihin.

Tästä huolimatta sanoituksien tekeminen on mielipuuhaani ja käytän todella paljon aikaa ja ajatusta kaikkiin kirjoittamiini sanoituksiin. En jotenkaan millään kehtaisi kirjoittaa hyvään biisiin paskoja lyriikoita – en ainakaan tahallani. Tietenkin kaikki on subjektiivista ja toisen ihmisen timantti voi olla toisen roska.

Ja ah mikä palkinto se onkaan, kun jo valmiiksi mieleisessä biisissä on hyvät lyriikat. Jos lyriikat ovat kerronnaltaan, rytmitykseltään ja oivaltavuudeltaan loistavat, ne voivat tehdä keskiverrostakin kappaleesta tuhat kertaa paremman. Joskus huonot lyriikat voivat sitten taas pilata koko kappaleen, tai kokonaisen artistin. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Shakira (kansikuvassa).

Kuulin joskus koulunpenkillä sanonnan, että ”tullakseen hyväksi sanoittajaksi, tulee olla elänyt sanoittajan elämä”. En muista kuollaksenikaan kenen quote se on, mutta haluaisin sanoa Vexi Salmi. Sanotaan nyt vaikka, että Salmen Vexi on sanonut näin. Oli miten oli, mielestäni helvetin hyvin sanottu. Jos ei ole mitään mistä kirjoittaa, ei ole mitään mistä laulaa. Toki tämän ongelman ei pitäisi vaivata valtavirtapoppia, koska siellä ei enää kukaan muutenkaan kirjoita omia lyriikoitaan.

Ehkä ongelma valtavirtapopin kanssa on enemmänkin se, että valtavirtapopin kuuntelijat eivät odota lyriikoilta mitään mieltä ravisuttavaa suitsutusta. Itseasiassa taitaa olla niin, että valtavirtapopin kuuntelija toivoo lyriikoiden vain täyttävän lauletun melodian äänteet näyttelemättä minkäänlaista roolia itse kappaleessa. Lyriikoihin siis panostetaan edelleen, mutta tällä hetkellä enemmänkin siihen, että ne eivät sano yhtään mitään, vaan pitävät sisällään mahdollisimman monta mukavan kuuloista sanaa tai sanan kaltaista äännettä.

Tässä kuitenkin musiikkia artistilta, jonkaa lyriikat on aina napissa. Iisa on hyvä esimerkki sellaisesta blendistä, jossa valtavirtaan taittuva musikki voi kohdata soidinasultaan korean lyriikan. Hatunnosto siitä.