Kotistudion ylläpito, hullujen hommaa

 

Kuva: Roland US

Kuva: Roland US

En tiedä olenko koskaan maininnut, mutta olen koulutukseltani medianomi. Opiskelin Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa viestinnän koulutusohjelmassa digitaalinen ääni ja kaupallinen musiikki -linjalla. Valmistuin vuonna 2013. Ennen opintojeni aloittamista kävin Turussa yläasteen, lukion ja siviilipalveluksen. Kun muut ihmiset menivät autokouluun, minä käytin ajokorttirahat kotistudion rakentamiseen.

Ammattikorkeakoulussa välineurheilu sai kuitenkin mahdollisuuden nousta ihan uusiin sfääreihin. Kun muut käyttivät opintolainojansa ties mihin matkusteluun, tai kaiketi jotkut sillä maksoivat vuokriaankin, minä varustelin kotistudiotani aina vaan järeämmäksi. Hankin Pro Toolsin, Adamin lähikenttämonitorit, AKG-kuulokkeet, rumpumikkisetin, laulumikin, yms. Hairahduin yhdessä vaiheessa jopa hankkimaan räkkikompressorin, jonka kyllä myin pois välittömästi tajutessani sen turhuuden.

Koitti valmistuminen ja firman perustaminen. Lopetin äänihommat, ja itseasiassa kaikki musiikin luovaan prosessiin liittyvät jutut, ja aloin myydä keikkaa ja julkaisemaan levyä. Siinä menikin mukavasti sekä aika, että rahat. Onneksi olin päivätöissä. Sain siten rahoitettua ”harrastukseni”.  Firma on muuten edelleen pystyssä, vaikka ei aktiivisesti bisnestä teekään. Ja minä olen edelleen päivätöissä, vaikka työskenteleminen alaisena tuntuu vieläkin oudolta. Yrittämisestä tuli muuten mieleeni. Hassu juttu, että vasta kun lopetin aktiivisesti voiton tavoittelun, on firma alkanut tuottamaan. Nyt lähinnä käytän firmaa bändin ja klubien laskuttajana.

Olen jotenkin tässä viime kuukausina mutkan kautta palannut takaisin kotistudiomenneisyyteeni. Voinee johtua siitä, että olemme alkaneet demottelemaan Mumrunnerin tulevaa EP:tä ja sitä kautta asiat kuten äänikortti, mikit yms. ovat jälleen tulleet ajankohtaisiksi. Tajusin, että omistan kolme yli 500 euron (OVH) äänikorttia, joista yksikään ei toimi kunnolla. Mikkisetistäni on kadonnut basarimikki ja yhden tomimikin klipsu on murtunut. Kajarit ovat kaverilla lainassa ja kaksi Shuren mikkiä on jollain tai joillain Turussa sijaitsevilla treeniksillä.

Järjetön harrastus tuo kotistudion ylläpito. Ehkä vielä järjettömämpi kuin Warhammereiden keräily, mutta silti niin rakas ja antoisa. Olen taas ostamassa uutta 500 euron (OVH) äänikorttia, jonka odotan toimivan pari vuotta ja muuttuvan sen jälkeen raadoksi edellämainitsemieni raatojen joukkoon. Näin se vain tuntuu menevän, ainakin kun ostaa tavaraa käytettynä. Toisaalta, jos äänitämme tulevan EP:mme kyseisellä äänikortilla, säästöä tulee joka tapauksessa useampi sata euroa. Hullua.

Tästä pääsemme kai siihen lopputulemaan, että äänitteiden teko on ihan noin ylipäänsä hullujen hommaa. Teki niitä itse tai ammattilaisten avulla. Toki äänitteiden tuottaminen tasaisin väliajoin on pakollista aktiivisille bändeille ja kaipa se jossain määrin on myös palkitsevaa taiteen ikuistamista. Mutta hullujen hommaa silti.

Ja hulluista hommista tuli mieleeni äskettäin bongaamani uusi kuuma indietapaus Uudenmaan Porista, eli Helsingistä. Bändin nimi on Cina Polada ja siitä tullaan kuulemaan vielä paljon, todennäköisesti jo ensi vuonna!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.