Ah, jollain tavalla samaan aikaan todella kutkuttavaa ja karvat pystyyn nostattavaa, että pitkän kirjoitustauon jälkeen löydän kirjoitusinspiraation uuden helsinkiläisen Kasperin ensimmäisestä Mä täytän aikaa -singlestä. Biisistä, joka löytyy kuin löytyykin tällä hetkellä vain Spotifysta. Tuosta saatanan ohjaamasta höyryjunasta, jonka hylkäsin jo puolitoista vuotta sitten ovet paukkuen ja sillat palaen.

No mutta nyt kävi kuitenkin niin, että Kasper toi minut takaisin Spotifyn äärelle. Ja sai sormeni tanssimaan näppäimistöllä kappaleensa tahdissa. Kiitos siitä Kasper, vaikka vähän vihaankin sinua tästä syystä Kasper. Olet tehnyt hienon biisin. Mä täytän aikaa on samaan aikaan ”sitä jotain uutta ja mielenkiintoista”, jonka perään olen itkenyt yksikseni jo kaksi vuotta, mutta myös se täysien euroviisupisteiden arvoinen kesäillan soundtrack.

Kuten varmaan on käynyt ilmi, Kasper on minulle entuudestaan tuntematon ja hänen Facebook-sivua selatessani, en juuri tullut hullua hurskaammaksi.  Kasper on kakskyt jotain, ja asuu ainakin soundcloud-nickinsä ”kasperhelsinki” perusteella Helsingissä. Hänellä on erinomainen lauluääni. Siis todella erinomainen, ja uniikki. Sellainen ihana sekoitus laiskaa ”mua ei kiinnosta miltä kuulostan”-soundia ja sellaista luonnostaan todella hyvä-äänistä nuorta miestä. Kasperilla on selvästi myös vanhoja ja uusia ystäviä, jotka tulevat tekemään hänestä (kenties koko Suomen) tunnetun laulajalauluntekijän tämän kesän ja tulevan syksyn aikana.

Minun suhteeni Kasperiin on muodostumassa samanlaiseksi kuin aikanaan Pimeys -yhtyeen kanssa. Olen päässyt taas todistamaan, että vahvalla laulunkirjoittamis- ja sanoittamistaidolla on edelleen paikkansa suomalaisessa musiikkikentässä. Saa nähdä kuinka pitkälle tuo tie vie Kasperia. Se lienee paljolti kiinni siitä, pystyykö herra tuottamaan lisää Mä täytän aikaa -tasoisia lauluja. Toivon niin, todella toivon niin.