Kuten moni teistä tietääkin ensi viikon viikonloppuna Tampereella järjestetään musiikkialan kiihdytysajoinakin tunnettu Musiikki ja Media -tapahtuma. Tapahtuma pitää sisällään paneleita, verkostoitumista, ryyppäämistä ja tottakai sitä olennaisinta: elävää musiikkia Lost in Music -kaupunkifestivaalin muodossa.

Osallistuin tapahtumaan ensimmäistä kertaa neljä vuotta sitten 2010 suorittaessani työharjoitteluani paikalliselle ohjelmatoimistolle. Olin juuri muuttanut Tampereelle ja muistan olleeni täysin huumaantunut elävän musiikin tapahtumien aiheuttamasta hurmoksesta eri puolilla keskustaa. En ollut koskaan nähnyt niin paljon musiikista kiinnostuneita ihmisiä tutuilla keikkapaikoilla samaan aikaan. Ja mikä parasta, tavisten seassa seilasi alalta tuttuja naamoja, antamalla läsnäolollaan keikoille vielä ylimääräistä arvokkuuden tuntua.

Jo silloin päätin, että jonain päivänä minäkin vielä marssitan yhtyeeni Lost in Musicin lavoille. Eikä mennytkään kuin vuosi kun yksi yhtyeistäni esiintyi jo Lost in Musicin aikoihin tamperelaisen irkkupubi O’Connell’sin lavalla. Silloin O’Connell’s ei vielä ollut virallinen Lost in Music -keikkapaikka, mutta väkeä oli siitä huolimatta kuin pipoa. Siitä vuosi myöhemmin levy-yhtiölläni oli jo oma ilta yhdessä Solitin kanssa. Se myi loppuun.

Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa Lost in Musiciin puhtaasti kuluttajana. Tosin kirjoitin tapahtumasta ”musiikkitoimittajan” ominaisuudessa pitkän raportin, koska halusin edelleen esittäytyä jollain tavalla alalle arvokkaana festivaalivieraana. Se oli minun tapani kompensoida tapahtuman aiheuttamaa sosiaalista painetta. Se toimi vastauksena vanhojen kollegoiden ”no mitä sä teet nykyisin?”-kysymyksille. Freelance-toimittaja kuulostaa paljon paremmalta kuin ”alalla epäonnistunut, mutta silti musiikista kiinnostunut”. Vaikka sitä oikeasti olen ja tänä vuonna uskallan sanoa sen ääneen.

Se ei silti tarkoita, ettenkö voisi oikeasti tehdä jotain konkreettistakin. Nyt kun minulla kuitenkin on tämä blogi ja näitä suhteita. Tänä vuonna teenkin siis Lost in Musicin aikana jotain, mitä minun olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten: järjestän epävirallisen virallisen varjotapahtuman. Ihan oman #KOVAAPASKAA-blogiklubin.

Tapahtuma tukee periaatteitani siitä, ettei pienten bändien keikoille pitäisi joutua maksaa sisään. Tapahtuma on ennen kaikkea suunnattu ihmisille, jotka ovat liian persaukisia maksamaan LiM:in virallisille keikoille sisään, mutta haluavat kokea laadukasta uutta musiikkia sen kaikissa mahdollisissa väreissä. Tapahtumapaikaksi valikoitui piskuinen O’Hara’s, joka on mielestäni tunnelmaltaan juuri tarkoitukseen sopiva – intiimi, äänentoistoltaan riittävä ja juomavalikoimaltaan erinomainen.

Lavalla nähdään ensin helsinkiläinen Freeweights, jonka kuukauden takaisella keikalla muistan tuijottaneeni naama typerässä hymyssä lavalle puoli tuntia ihmetellen, miksi kukaan ei ollut koskaan aiemmin kertonut minulle kuinka vitun hyvä livebändi Freeweights on. Keikka meni heittämällä tämän vuoden TOP 3:seen.

Freeweightsin jälkeen lavan ottaa tamperelainen garagerock-duo Satan’s Fingers. Rosvojen Antti Granlund sai aikoinaan minut löytämään yhtyeen kirjoituksellaan Satan’s Fingers on uusi kotimainen suosikkini. Satan’s Fingersiä voisi verrata The White Stripesin ja Pintandwefallin yhdistelmäksi. Ei huonot lähtökohdat? Niinpä.

Keikat alkavat siinä kymmenen jälkeen ja levymusat soittaa kukapa muukaan kuin allekirjoittanut itse. Jos olet siis tulossa viikonlopuksi Tampereelle tai asut täällä, tule ihmeessä tsekkaamaan minkälainen varjotapahtuma saadaan aikaiseksi. Itse veikkaan hauskaa, laadukasta, hyväntuulista ja riehakasta!

Tässä vielä eventti Facebook-tapahtumaan: #KOVAAPASKAA-klubi