Freeweights – lasereita, hikeä ja puhki paukahtaneet Air Maxit

kanensyna

Kuva: Kane Kaspar Heinonen

Hyvää maanantaita lukija, ystävä ja itsenäinen ihminen. Suomi on taas vuotta vanhempi ja hyvä niin. Sanotaanko vaikka sen kunniaksi tarjolla jotain vähän spesiaalimpaa. Taannoin Musiikki ja Media -tapahtuman kanssa päällekkäin järjestämälläni varjoklubillakin esiintynyt helsinkiläinen synapop-yhtye Freeweights julkaisi tänään uutta materiaalia. Kappaleen nimi on Lightweight ja se on yksi tulevasta kolmesta singlejulkaisusta.

Lightweight on neljä ja puoli minuuttinen poljento, joka sopisi yhtä hyvin rullaluisteludiskon taustamusiikiksi, kuin jääkiekon maailmanmestaruuskisojen parhaat taklaukset TOP5 –koostemusiikiksi. Etuoikeutettuna olen päässyt kuulemaan kaikki kolme tulevaa Freeweights –sinkkuja ja voin kertoa, jumankauta että on rautaa.

Freeweights on oikeuteusti yksi oman potentiaaliset sainaamattomat suomalaisbändit –listani kärjessä. Sen lisäksi että bändin keikat ovat spektaakkelinomaisia kokonaisvaltaisia kokemuksia, yhtyeen look hakee vertaistaan. En tiedä onko Freeweightsin juttu muodikkain mahdollinen, mutta ainakin se on hyvin omaleimainen. Näkisinkin, että jos Freeweights jatkaa valitsemallaan linjallaan tarpeeksi kauan, heidän ympärilleen tulee muodostumaan lauma uskollisia seuraajia, Freelieversejä.

Tärkeintä Freeweightsissä on kuitenkin luonnollisesti musiikki ja yhtyeen tarkoin vaalima kasariin kumartava soundi. Hellän bloggaajan niskahieronnan sijaan ajattelin tällä kertaa painautua  yhtyeen syviin selkälihaksiin. Niistä pursuaa Freeweightsin laserdiskon salat, ne ovat Phil Collinsin ruumiin jättäneen sielun siunaamat. Ne lihakset omistaa yhtyeen syntetisaattorivelho/tuottaja Kane Kaspar Heinonen.

Kane, tämä on #kovaapaskaa –blogin ensimmäinen haastattelu. Minua jännittää. Pelkään etten osaa kysyä sinulta oikeanlaisia kysymyksiä ja karkoitan lukijani tähän paikkaan.

K: Kiitän tästä kunniasta! Minuakin jännittää, toivon osaavani vastata riittävän selkeästi ja tyhjentävästi.

Kane, miksi Freeweights luotsaa kaikista aikakausista juuri kasarin suuntaan niin voimakkaasti?

K: Noniin, heti alkuun kiperä kysymys ja suoraan asiaan! Mietitäänpä hieman. Ensisijaisesti pyrimme kyllä olemaan tuoretta popmusiikkia esittävä yhtye, mutta onhan nuo kasarivaikutteet aika vahvasti läsnä, ja merkittävä osa tekemistämme. 80-luvun musiikin muotokieli tuntuu viehättävältä ja luontevalta. Se lienee iskostunut jonnekin syvälle alitajuntaan lapsuusvuosina; faijapuolen Saabin takaboksissa sijainnut upouusi kuuden CD-levyn vaihtaja oli ladattu täyteen kasaria.

Mikä inspiroi teitä yhtyeenä?

K: Sanoisin, että Freeweights on jäsenilleen ennenkaikkea eskapismia. Siviilissä ollaan kuitenkin ihan tavallisia jätkiä, mutta kun päästään treenikselle ja kytketään päälle meidän laserit ja UV-putket, niin tilanne on aivan toinen. Bändin musiikki vie meidät suosikki-leffaklassikoidemme maisemiin, ja tämä kokemus me halutaan välittää myös kuulijoille. Parasta musiikin tekemisessä on ehdottomasti energiset livekeikat, joilla yleisö bailaa mukana ja arki unohtuu hetkeksi.

Jos sinun pitäisi niputtaa Freeweightsin soundi kolmeen ydinalueeseen, mitkä ne olisivat?

K: Koko homman ydin on meidän laulajan Tontsa T. Liikasen jäätävän kova tatsi. Esikuvabändimme on kaikki rakentuneet vahvan liidilaulajan ympärille, ja Tonia ei todellakaan tarvitse piilotella minkään kaikumössön takana. Mahtava jätkä! Toinen tärkeä osa on aikoinaan uusinta hi-techiä edustaneet huojuvasoundiset syntikat sekä vanhoista rumpukoneista napatut samplet. Haluaisin myös nostaa esille bändin biisintekijä-kitaristi Markuksen, jonka vision pohjalta bändi aikoinaan perustettiin. Ilman Maken biisejä ei olisi myöskään Freeweights-soundia.

Mikä olisi sinun neuvosi kasarimusan tekemisestä haaveilevalle nuorelle toivolle?

K: Hmmm, sanoisin että oli sun juttu mikä tahansa, niin tuo rohkeasti esiin mitä olet. Nykyään tehdään ihan liikaa musaa joka pyrkii miellyttämään kaikkia. Ihmiset tarvitsee juttuja joita rakastaa ja juttuja joita dissata sydämensä pohjasta.

Onko jotain tiettyä kasaripätkää tai levyä jota haluaisit suositella?

K: Kyllä vain, ja paljonkin! Ensiksikin yksi Freeweightsin tärkeimmistä vaikutteista, Phil Collinsin No Jacket Required. Myös Madonnan ykköslevy on pyörinyt paljon bändin illanvietoissa. Omia kasarisuosikkejani on mm. Whitney Houstonin I Wanna Dance With Somebody, Michael Sembellon Gravity (ja biisin jäätävä musavideo!), Rick Astley, Go West ja Living In A Box.

#kovaapaskaa kiittää haastattelusta ja esittää teille upean kappaleen Lightweight:

6 kommenttia kirjoitukseen Freeweights – lasereita, hikeä ja puhki paukahtaneet Air Maxit

  1. Joonas kommentoi:

    Minä ainakin voisin olla freelieveri. Pitää päästä seuraavalle Tampereen keikalle!

      1. Joonas kommentoi:

        Hienoa, koska aina ei kaikkea huomaa bongata! Kasari toimii itelle pääsääntöisesti aina :)

  2. Milla kommentoi:

    Hyvä postaus. :) Freelieveri ilmoittautuu!

      1. Milla kommentoi:

        Todellakin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.