Elise & City Lungs, Elmun Baari 2.1.2015

Kuva: Jukka Tulensytyttäjä

Kuva: Jukka Tulensytyttäjä

Tein eilen jotain mitä harvemmin enää tänä päivänä teen, lähdin niin sanotulle random-keikalle. Toki keikka ei ollut minulle täysin random, sillä olihan illan line-upissa itselleni tuttujakin nimiä. Tiesin jo etukäteen, että missaisin illan ensimmäisen esiintyjän Alec Dangerin, joten en viitsinyt ottaa selvää millaista musiikkia kyseinen artisti tekee. Illan kahteen muuhun esiintyjään ehdin ottaa nopean ennakkokontaktin.

Elise oli minulle etukäteen täysin tuntematon. Olin kuullut vain huhupuhetta, että kyseessä saattaisi olla ”Suomen Lorde”. Nothing on youvideon katsomisen jälkeen tiesin vähän enemmän. Kyseessä on tuoreeltaan Kari Hynnisen Suomen Musiikki Oy:lle sainattu naisartisti, jolta on tullut ulos yksi sinkku. Sanoisinko, että Elise on uuden suomalaisen kansainvälistä pop-musiikkia tekevän sukupolven aallon ensimmäiset kuohut. Tie, jota mm. Voice of Finlandin kaltaiset ohjelmat ovat jo pidemmän aikaa viitoittaneet.

City Lungs on ei nyt ehkä tämän blogin, mutta aiempien blogieni lukijoille jo entuudestaan tuttu bändi. Jotenkin muistin että olisin kirjoittanut bändistä enemmänkin, mutta löysin vain yhden bändistä kirjoittamani jutun. City Lungsin musiikki edustaa mielestäni melko häpeilemättömästi ja tyylipuhtaasti vanhan liiton melankolista voimasointupoppia pienellä toivon pilkahduksilla ja tempo-/rytmivaihtelun tuomilla piristeillä. Yhtyeen vokalisti-kitaristi Tuomas Jalamo on tuttuni Turusta. Nykyisin helsinkiläistynyt mies on aina ollut mielestäni yksi lupaavimmista nuorista suomalaisista kitarapop-miehistä.

Saavuimme viehkeän seuralaiseni kanssa Elmun Baariin noin puoli kahdentoista aikoihin. Onneksemme illan aikataulut olivat venähtäneet siinä määrin, että ehdimme nähdä Elisen keikan lähes kokonaisuudessaan. Elmun Baari on ehkä yksi suosikkibaareistani Helsingissä. Nosturin tunnelmallisen telakkamiljöön jakava Elmun Baari on helsinkiläiseen tapaan minimalistisuudestaan tunnelmaa ammentava paikka. Sen sisustuksessa on vähän mitään, mutta kaikelle siellä olevalle on etukäteen mietitty funktio. Elmun Baarin paras puoli on sen terassi pienine valonauhoineen ja eko-kalusteineen, jotka yhdessä kauniin telakka-maiseman kanssa antavat asiakkaalle erittäin new yorkilaisen kokemuksen (en ole koskaan käynyt New Yorkissa, antakaa anteeksi).

Mitä en nyt, enkä varmasti ikinä Helsingissä ollessani tule hyväksymään ovat kovat sisäänpääsyhinnat. Olipa sitten keikalla Lapko, Sepko tai Napko, niin liput ovat yli 6 euroa (toim. huom. Lapkolle olisin valmis avaamaan lompakkoani isomminkin). Jos ei sitten ilmoitettuna hintana, niin viimeistään eteispalvelumaksun kanssa. Esimerkkinä voin antaa eiliseltä kaksi keikkaa joiden välillä pallottelimme: Yournalist On The Rocksissa 5 euroa + 3 euroa narikka ja Elmun Baari 8 euroa (sis. narikan). Aika win-win -tilanne, eikö vain? Voin kertoa, että ei todellakaan. Kirjoitin tästä aiheesta jo yhden pitkän postauksen ja säästän teidät kierrätetyltä saarnalta. Jos olette kiinnostuneita näkemyksiini helsinkiläisten keikkapaikkojen hinnoittelupolitiikista, voitte lukea ne täältä.

Asiaan.

Elise oli itselleni ja seuralaiselleni positiivinen yllätys, sanottakoon näin alkuun. Elise lauloi nuotilleen ja tulkitsi maneereilleen uskollisesti koko keikan ajan. Nuoren Elisen (toim. huom. en tiedä onko artistin oikea nimi) yhtye oli mitä loistavimmassa tikissä. Heittelimmekin seuralaiseni kanssa arvauksia ilmaan oliko kyseessä sibiksen muusikkolinjan poikia vai muuten vain hyvin sointintaan piteleviä nuorukaisia. Oli miten oli, kerrassaan ilo silmälle ja korvalle koko akti. Hyvin harjoiteltu setti, ei moittimista. Paitsi että.

Elisen heikkoudet tulivat esiin vähemmän oleellisissa asioissa, kuten esim. välispiikeissä. Epävarmasti joskin aika söpösti mikkiin juontanut Elise mm. kiitti vitusti yleisöään. En tiedä teistä, mutta itse en kiittäisi koskaan vitusti ketään. Toinen asia, joka osui korvaan oli yleinen epävarmuus esiintymisessä. Huomasin välillä tuijottavani bändin poikia, koska he olivat huomattavasti varmemman oloisia lavalla. Olisin toki halunnut tuijottaa Eliseä, olihan hän esityksen stara, jotenkin vaan katse aina harhaantui bändin poikiin.

City Lungs taas oli lavalla varmaakin varmempi. Eikä ihme, löytyyhän bändistä vuosikymmenen verran kokemusta erilaisista ja kokoisista lavoista ympäri Suomen maan. Jos en täysin väärin nähnyt, City Lungsissa soittaa ainakin Magenta Skycodessa ja Burning Heartsissa vaikuttaneita muusikoita. Maine ei kuitenkaan korvaa suosiota, sillä Elisen keikalla oli enemmän yleisöä kuin illan viimeisenä aktina esiintyneen City Lungsin vedon aikana. Toisaalta, jos sibis-teoria pitää paikkansa, en ihmettele että Elisen keikalla oli enemmän yleisöä. Sibisläiset kun ovat tunnetusti tiivistä porukkaa ja käyvät katsomassa toinen toistensa keikkoja.

City Lungsia yleisön harventuminen ei kuitenkaan tuntunut haittaavan. Esitys oli tasaisen varmaa alusta loppuun. Keikassa oli havaittavissa selvä draaman kaari, joka Elisen keikalta puuttui. City Lungs aloitti massiivisilla ja melankolisilla keskitempobiiseillä, veti väliin muutaman menorallin ja lopetti taas isosti.

Yhtyeen ehdoton vahvuus on sen erinomaisessa biisimateriassa. En muista kuulleeni City Lungsilta yhtään heikkoa kappaletta. Kaikki kappaleet eivät toki myöskään sulattaneet allekirjoittaneelta jalkoja alta, mutta ymmärtänette mitä ajan takaa. Lienikö sitten yleisen alakuloisesta esiintymisestä vai pitkäpullaisista alkupään biiseistä, yhtyeen parhaiten yleisöön iskevät biisit tuntuivat löytyvän keikan puolivälin menoralleista. Niissä tosin oli jotain vetoavaa – Placebomaisuutta, tarttumapintaa, huolettomuutta, estoista vapautumista.

Kaiken kaikkiaan näistä kahdesta artistista 8 euron maksaminen ei harmittanut lopulta paljoakaan. Molemmat esiintyjät ainakin yrittivät kaikkensa tarjota rahan edestä vastinetta. Uskon, että jos olisin nähnyt myös illan aloittaneen Alec Dangerin, olisin ollut suorastaan kylläinen musiikista. Oli ilo nähdä kuinka moni oli viitsinyt matkata Elmun Baariin eilen perjantaina, uuden vuoden jälkeisenä välipäivänä. Näin yleisössä itse levy-yhtiö-miehen Kari Hynnisenkin, joka oli ilmeisesti tullut tarkistamaan tuoreen sainauksensa livenä, ja ottanut mukaansa (?) Manboy -yhtyeestä tutun Karo Bromanin, sekä kirjoittaja/muusikko Teppo Vapauden.

2 kommenttia kirjoitukseen Elise & City Lungs, Elmun Baari 2.1.2015

  1. Iiro Ylönen kommentoi:

    Hei!
    Kiitokset blogista ja kommenteista! Hienoa kuulla tälläisiä arvioita.

    Keikkalippuista meillä tosiaan narikka aina ilmainen eikä bändeiltä oteta keikkalipuista rahaa sen suhteen ollenkaan. Paljonhan meillä on myös vapaa pääsyllisiä keikkoja.

    Nähdään keikoilla!
    Terveisin
    -Iiro Y
    Elmun Baari / Ohjelma

    1. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

      Kiitos kommentista Iiro! Ongelma ei sinäänsä liity Elmun Baariin. Koen, että lipunhinnat (kuten moni muukin asia Helsingissä) ovat ihan yleisellä tasolla karkaamassa käsistä. Itsepalvelunarikasta pojot Elmun baarille. Sanoisinkin, että pakollinen narikkamaksu on asiakkaan kannalta kaikkein harmittavaisin. Terveisiä vaan Tavastialle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.