Callisto – uuden levyn odottelua pelonsekaisin tuntein

Kuva: Juha Metso

Kuva: Juha Metso

Disclaimer: kirjoittaja on Callisto-fani ja suhtautuu yhtyeen musiikkiin erittäin intohimoisesti. Kirjoittaja on juossut Calliston keikoilla väärillä henkkareilla jo ennen täysi-ikäisyyttä ja käynyt 8 vuotta kestäneen rakkauden kanssa ensitreffeillä Calliston keikalla. Noir on edelleen kirjoittajan suosikkialbumi of all time.

Otin tämän viikon alussa Callisto -yhtyeen vuonna 2009 julkaistun Providence -levyn pitkästä aikaa kuunteluun. Muistan odottaneeni kyseisen levyn julkaisupäivää kuin kuuta nousevaa ja muistan hankkineeni sen heti julkaisupäivänä tai vähän sen jälkeen Tampereen Swamp Musicista. Muistan myös olleeni älyttömän pettynyt, sillä Providence ei mielestäni yltänyt lähellekään edeltäjäänsä  Noiria.

Vielä tuolloin en osannut tai jaksanut miettiä miksi Providence aiheutti niin suuren pettymyksen. Viime maanantaina kuitenkin tajusin mistä kenkää oli puristanut jo yli viisi vuotta. Providence on itseasiassa musiikillisesti aika normaali Callisto -albumi. Sen erottaa aiemmista vain laulaja Jani Ala-Hukkalan vokaalit, joissa keksiliäisyys ja monipuolisuus (anteeksi) ikävä kyllä lähinnä loistavat poissaolollaan. Uskonkin, että jos levy oltaisiin Noirin tapaan tehty pääosin instrumentaalimusiikkina, se olisi voinut toimia verrattain hyvin.

Jää pimeän peittoon oltiinko Providence sävelletty jo ennen Ala-Hukkalan bändiin liittymistä. Oli miten oli itseään toistavista laulumelodioista kärsii koko levy. En ole vielä tähän päiväänkään mennessä kyennyt kuuntelemaan Providencea yhdeltä istumalta. Laulun suurin ongelma on puuduttavuus. Miksauksessa asialle oltaisiin vielä voitu tehdä  jotain, mutta jostain syystä laulu on miksattu levyllä pintaan ja laululinjojen puuduttavuutta vielä korostettu mielikuvituksettomalla ja staattisella efektoinnilla.

Nyt, miksi parun viisi vuotta vanhaa levyä? Eihän sillä pitäisi olla mitään väliä. Ja ei olekaan. Huolenaiheeni vain on se, että tämän kuun lopussa Callistolta on tulossa taas uusi albumi – kuuden vuoden odottelun jälkeen. Levyltä on julkaistu yksi single – Backbone, joka antaa syytä varovaiseen optimismiin. Biisi kuulostaa siltä, että Calliston leirissä ollaan reagoitu Providencen ongelmiin ja ratkottu niitä juuri oikeista kohdista. Ja ennen kaikkea Ala-Hukkala on löytänyt itsestään uusia ulottuvuuksia vokalistina, ja miksaaja itsestään miksaajana.

Nyt jäänkin pelonsekaisin tuntein odottamaan millainen albumi Secret Youth todellisuudessa on ja kuinka hyvin kokonaisuus ollaan saatu pysymään kasassa. Kuusi vuotta on pitkä aika, odotukset (jälleen) sen mukaiset.

Callisto keikoilla uuden levyn tiimoilta:

29.01. Oulu, Nuclear Nightclub (10/8€)
30.01. Jyväskylä, Lutakko, Garage Fest (18/12€)
31.01. Joensuu, Kerubi, Garage Fest (18/12€)
04.02. Tampere, Klubi (12€/10€) [+ New Waters, Revival Hymns]
05.02. Kuopio, Henry’s Pub (6€) [+ Khroma]
06.02. Turku, Klubi (12€/10€) [+ Khroma]
07.02. Helsinki, Kuudeslinja (15/12€) [+ Kaleidobolt]
13.02. Pori, Monttu (6€, ei ennakko)
14.02. Kokkola, West Coast Bar [+ Gangrened]
17.04. Seinäjoki, Bar 15 (8€)
 

 

2 kommenttia kirjoitukseen Callisto – uuden levyn odottelua pelonsekaisin tuntein

  1. June June kommentoi:

    No ainakin Backbone kuulostaa hyvältä! Aika taatulta Callistolta kyllä, sikäli kun minun ei-niin-tottuneet korvat ko. bändin tuotoksesta edes erottavat normaalia ja erikoista soundia toisistaan. Paska homma vaan, etten taida keritä tonne Oulun keikalle! :(

    1. Jukka Tulensytyttäjä Jukka Tulensytyttäjä kommentoi:

      Niin, se voi kyllä olla että olen vähän turhankin armoton kriitikko! Olen myös huolissani, etten pääse keikoille. Kummasti tulikin tohon helmikuulle kaikkea. :–(

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.