Oletteko kuulleet tarinan bändistä, joka myi yli 3 miljoonaa levyä, mutta ei saanut dollariakaan levyn myynneistä? Rojaltien tilittämisen sijaan bändin levy-yhtiö oli sitä mieltä, että bändi on heille 2,5 miljoonaa dollaria velkaa ja haastoi bändin vieläpä oikeuteen 30 miljoonasta dollarista, kun bändi koitti purkaa levytyssopimuksensa.

Näistä asetelmista alkaa 30 Seconds to Marsista kertova Artifact –dokumentti. Eletään vuotta 2008, jolloin musiikkiala oli jo läpikäynyt sen historian ehkä isoimman mullistuksen. Levymyynnit olivat kääntyneet jo jonkin aikaa sitten maailmanlaajuisesti lähes pystysuoraan laskuun, digitaalisen myynnin korvatessa vain murto-osan vajeesta. Dokumentin keskiössä maailmanluokan rock-yhtye, joka kokee tulleensa huiputetuksi levy-yhtiönsä toimesta. 30 Seconds to Mars on päätöksen edessä lähteäkö oikeuteen puolustamaan oikeuksiaan ja mahdollisesti menettää kaikki, vai uusia levytyssopimus heitä riistäneen levy-yhtiön kanssa.

Sopimustaistelun tuoksinassa yhtye alkaa valmistella uutta levyä. Koska varmuutta tulevaisuudesta levy-yhtiö EMI:n kanssa ei ole, yhtye palkkaa omasta pussistaan legendaarisen huipputuottajan ja rakentaa studion omakotitaloonsa. Alkaa This is War –albumin äänitykset. Alusta asti on selvää, että yhtyeen tulevaisuus todella on kaikin tavoin vaakalaudalla. Sopimussotku EMI:n kanssa on pakko hoitaa, sillä lain mukaan bändi ei saa julkaista levyä ennen kuin EMI:n kanssa ollaan päästy yhteisymmärrykseen. Dokumentin edetessä paineet kasaantuvat oikean ja väärän äärellä tasapainottelevan solisti Jared Leton harteille. Neuvonantajanaan rääväsuinen manageri, jonka tapa neuvotella on lähinnä haistatella kaikille osapuolille pitkät.

Dokumentti herättää kysymyksiä musiikkialaa ja artistiutta kohtaan. Ehkä muistettavin kysymys nouseen esiin dokumentin puolessa välissä. Kohtauksessa Jared Leto nousee yhdessä pitkäaikaisen ystävänsä ja 30 Seconds to Mars -kitaristin Tomon kanssa Hollywoodin ikonisille kukkuloille keskustelemaan yhtyeen ja levy-yhtiön ongelmaisesta tilanteesta. Äärettömän kauniisti kuvatussa aamuyön kohtauksessa Jared kysyy Tomolta mitä mieltä tämä olisi, jos bändi julkaisisikin albuminsa itse. Keskustelun päätteksi Jared kuitenkin pyytää ystäväänsä nimeämään yhdenkin artistin, joka olisi menestynyt maailmanlaajuisesti ilman levy-yhtiötä. Luonnollisesti tähän kysymykseen ystävällä ei ole vastausta.

Dokumentti on siinä mielessä erinomaisen onnistunut, että se onnistuu tempaamaan mukaansa sellaisenkin katsojan, jolle 30 Seconds to Marsin musiikki ei yksinään maistuisi. Sen ensisijainen funktio ei ole toimia This is War –albumin mainoksena, vaan sekavan ajan kuvauksena. Dokumenttiin on taltioituna levy-yhtiö EMI:n epäonnistunut yrityskauppa ja liuta oppeja ammattilaismuusikon urasta haaveilevalle. Lisäksi dokumentti kuvaa onnistuneesti artistin asemaa isossa levy-yhtiössä keskellä musiikkialan murrosta.