Listailu jatkukoon. Tänään Kalenterikarju-blogissa esitellään vuoden parhaat ulkomaiset kappaleet. TOP3 oli melko helppo listata, mutta sen jälkeen menikin hankalaksi. Tässä postauksessa esitelty järjestys ei ole mitalisijoja lukuun ottamatta absoluuttinen, mutta aika lähellä sellaista. Postauksessa esitellyn TOP10-listan lisäksi voi halutessaan syventyä myös hieman pidempään TOP50 Spotify -listaukseen.

1. SIA – CHANDELIER

Voittajasta ei ole epäilystäkään. Sian Chandelier on ollut tämän vuoden ehdoton voimaeläinlauluni varsinkin lenkkipoluilla. Kappaleen melodia syntyi kuulemma Sian improvisoidessa studiossa yhdessä Greg Kurstinin ja Jesse Shatkinin kanssa pianolla ja marimballa. Tuloksena syntyi vuoren kokoinen kappale, jota Sia pohti aluksi tarjoavansa Rihannalle tai Beyoncélle, mutta päättikin lopulta pitää itsellään. Hyvä niin. Reggaesta ja hiphopista ammentava electropop-balladi asettuu hienoon jatkumoon Sian muiden huippukappaleiden kuten David Guettan kanssa esitetyn Titaniumin ja Breathe Me -balladin kanssa. Ekstrapisteet tyylikkäästä musiikkivideosta, jolla tanssii 11-vuotias tanssija Maddie Ziegler.

2. MAROON 5 – ANIMALS

Ainoa Sialle edes hieman vastusta tarjonnut kappale oli Maroon 5 -yhtyeen Animals. Animals on biisinä yhtä kertosäettä koko paketti – kuin lihakoukkua lihakoukun perään. Intromaisen kitara-laulu -kertosäkeen jälkeen seuraa hiphopahtava säkeistö, jonka koukkuna toimii aina falsetissa laulettu kolmas laini (”but we get along when I’m inside you”-kohta). Tämän jälkeen matalammalta ja räpimmin vedetty säkeistön toinen puolisko, ja molempien osien kruununa yksinkertaisesti hey-huudot taustalla. Ensimmäisen kertosäkeen jälkeen lyhyt rumpubreikki, jonka jälkeen toisessa säkeistössä lisätään hieman kitaraa ja toisessa kertosäkeessä esitellään tamburiinia ja perkussiomaisia syntetisaattoreita kovemmalle miksattuna. C-osa keskittyy kertaamaan yksinkertaisesti vain ”just like animals” -säettä militanttien rumpujen kera. Ja lopulta se vertahyytävä ja kylmäävä eläimellinen huuto ennen viimeistä kertosäettä. Vau. Täydellisesti kirjoitettu täsmähitti. Huh, hattu pois päästä. Jälleen ekstrapisteet provokatiivisen häiriintyneestä, verisestä ja voimakkaan seksuaalisesta videosta, joka visuaalisesti tuo mieleen jotenkin David Fincherin elokuvaestetiikan. Ja kyllä minä nautin suunnattomasti siitä, kun verinen ja paidaton Adam Levine roikkuu lihakoukussa.

3. ARIANA GRANDE – PROBLEM

Minä rakastan ruotsalaistuottaja Max Martinin biisejä. Lisäksi kappaletta on ollut kirjoittamassa toinenkin ruotsalainen tuottaja-biisintekijä Shellback (oik. Karl Johan Schuster), jonka kynänjälkeä kuultiin tänä vuonna myös esimerkiksi yllä olevassa Animals-biisissä. Muut kuulemani Ariana Grande -singlet eivät ole iskeneet yhtä kovaa ja itse asiassa minulle olisi ihan sama, vaikka kappaleen esittäjä olisikin joku muu. Hieno kappale, jossa kirsikkana kakun päällä nasta saksofoni-sämple. Hyvä lenkkibiisi.

4. KRONOS QUARTET – TUSEN TANKAR

Turboahdetun poptuotannon lisäksi olen kuunnellut tänä vuonna melko paljon klassista musiikkia. Vuonna 1973 perustetun jousikvartetto Kronos Quartetin versiointi skandinaavisesta Tusen tankarista (trad.) on levollinen, koskettava ja harkitusti jäsennelty teos. Kauneimpia tänä vuonna julkaistuja kappaleita.

5. WATERS – I FEEL EVERYTHING

WATERS-yhtyeen I Feel Everything -kappaleesta bloggasinkin jo aiemmin. Alkuvoimainen ja weezermäinen collegerock-biisi, joka saa olon riehakkaaksi. Vuoden paras kitararockbiisi.

6. MESHELL NDEGEOCELLO – FRIENDS

En ollut kuullutkaan Meshell Ndegeocellosta ennen kuin luin Soundi-lehdestä levyarvion hänen yhdennestätoista studioalbumistaan, joka kantaa nimeä Comet, Come to Me. Kun laitoin soimaan Ndegeocellon albumin ensimmäistä kertaa Spotifysta, meinasin pudota tuolilta – reaktio, jonka muistan kokeneeni aiemmin yhtä vahvasti vain kuullessani ensimmäistä kertaa vuonna 2003 The Flaming Lipsin Yoshimi Battles the Pink Robots -albumia ja The Mars Voltan De-Loused in the Comatorium -levyä (jälkimmäisen tapauksessa olin onneksi jo valmiiksi makuuasennossa). Ndegeocellon versiointi Whodini-yhtyeen vuonna 1984 ilmestyneestä Friends-kappaleesta on aivan järkyttävän hyvä.

7. MARTEN KUNINGAS – TAGURPIDI VAAL

Joku saattoi huomata jo eiliseltä Vuoden keikat 2014 -listaltani, että näin Marten Kuningaksen bändeineen keikalla Tallinn Music Weekillä tänä vuonna. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Keikan kohokohtana kuultiin taivaallinen Tagurpidi vaal, jonka nauhoitin keikalla talteen puhelimeeni. Kaikuisa kitaratyöskentely tässä kappaleessa on jotakin aivan käsittämättömän taivaallista. Voisiko joku tuoda Marten Kuningaksen Suomeen? Pian, kiitos?

8. FKA TWIGS – TWO WEEKS

FKA Twigs kuuluu sellaiseen lohkoon artisteja, joista en yleensä hirveästi välitä: ylitsevuotava hypetys, kehuttu albumi Pitchforkissa ja obskuurin superharkittu visuaalinen ilme. FKA Twigs on kaikki kehunsa kuitenkin ansainnut. Two Weeksin kuuntelu on kuin hieroisi korviaan lämpimän juoksevalla hunajalla, sillä niin taivaallisen täydelliseltä se kuulostaa säksätyksineen, junnaavine syntetisaattoreineen ja mataline bassoineen. Ja kaiken kuorrutuksena Tahliah Debrett Barnettin jumalainen ja viettelevä ääni. Ah. Pitänee varmaan alkaa seurata tarkemmin Pitchforkia (jonka tämän vuoden parhaana albumina komeillut ja juuri Tavastialla vieraillut Run the Jewels ei sekään kuulosta huonolta ensimmäisen pyöräytyksen perusteella).

9. THE NEW BASEMENT TAPES – KANSAS CITY

Jim Jamesin, Elvis Costellon, Marcus Mumfordin, Taylor Goldsmithin ja Rhiannon Giddensin muodostama The New Basement Tapes on tämän vuoden hienoin projektiyhtye. T Bone Burnettin tuottamalta Lost on the River: The New Basement Tapes -levyltä löytyvä Marcus Mumfordin tulkitsema Kansas City on sydäntä särkevää americanaa ja countrya. Todella hieno ja elinvoimainen biisi.

10. FRÀNÇOIS & THE ATLAS MOUNTAINS – LA VÉRITÈ

Pitäähän vuoden parhaiden biisien listalla olla yksi ranskaksi laulettu kappalekin. Tämän vuoden uusi tuttavuus (joka on myös bongattu alun perin Soundi-lehdestä – ja jotkut ihmiset vielä väittävät, ettei musiikkilehtiä lueta tai että kaikki musiikki löydetään netistä!) itselleni on nimeltään Frànçois & The Atlas Mountains. Ilostuttavan rytmikäs, superviileä ja todella ranskalainen La Vérité on hienostunut hyväsoundisen syntetisaattoririffin varaan rakennettu discofiilistä ja poppia sekoitteleva tanssittava rockpala. Upean juustoisen seksikäs funkkaava kitarasoolo koristelee luomuksen.

Alta voitte tutustua tekemääni Kalenterikarju: Vuoden ulkomaiset biisit 2014 -soittolistaan, johon keräsin TOP50 -listauksen. Kaksi biisiä jäi kuitenkin listalta uupumaan, sillä niitä ei löydy Spotifysta, joten voitte kuvitella sinne joukkoon WATERS-yhtyeen 5. sijalla komeilevan I Feel Everythingin ja Taylor Swiftin Blank Space -kappaleen.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin