Viisi kovaa on Kalenterikarju-blogin juttusarja, jossa esitellään lyhyesti viisi kovaa biisiä. Oletko tehnyt mielestäsi kovan biisin? Lähetä lyhyt esittely ja kuuntelulinkki osoitteeseen kalenterikarju@rosvot.fi ja musiikkisi saattaa päätyä blogiini. Kalenterikarjua voi seurata Facebookissa, Instagramissaja Snapchatissa (kalenterikarju). Lisäksi päivitän Spotifyssa ahkerasti KALENTERIKARJU: Parhaat biisit 2015 -soittolistaa, johon kerään kaikki omasta mielestäni kiinnostavimmat vuoden 2015 uutuusbiisit.

1. SABINA DDUMBA – EFFORTLESS

Kuten tarkkaavainen yksilö huomata saattaa, tällä kertaa Viisi kovaa -artikkelisarjassa perehdytään pääasiallisesti jo jokin aika sitten julkaistuihin kappaleisiin, jotka syystä tai toisesta ovat eksyneet Kalenterikarjun kullanhuuhtomissiivilään vasta nyt. Tällainen kultahippu on esimerkiksi ruotsalaislaulaja Sabina Ddumban kappale Effortless, joka julkaistiin maaliskuun puolivälissä. Ddumba on tehnyt itseään tunnetuksi aiemmin Katy Perryn Walking On Air -kappaleella, minkä lisäksi hän on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Lorentz & Sakariaksen ja Looptroop Rockersin kanssa. Effortless on Ddumban toinen single; ensisinkku Scarred For Life ilmestyi viime vuonna. Effortless yhdistelee soinnissaan ultraviileää gospelia ja popsoundia modernein konemaustein. Tuloksena on soljuva ja pakoton rakkauslaulu. Hieno biisi. Sabina Ddumba nähdään muuten Suomessa 21.8.2015, jolloin hän esiintyy Helsingin Juhlaviikoilla Huvila-teltassa yhdessä Balojin kanssa. Itse harkitsen vakavasti sinne menemistä.

2. KATÉA – THAT AIN’T LOVE

Vähintään yhtä mahtipontista ja niin ikään gospel-vaikutteista popmusiikkia esittää Katéa. Allekirjoittaneella loksahti suu auki, kun selvisi, että Katéa on suomalainen, sillä sen verran kansainvälistä ja freshiä soundia debyyttisingle That Ain’t Love edustaa. Kappale onkin syntynyt yhteistyössä ruotsalaisen tuottajatiimi Moneybridgen kanssa. Tummaäänisen Katean soundi tuo mieleen vahvasti Adelen ja Tove Lon ja miksei myös yllä esitellyn Sabina Ddumbankin. That Ain’t Love alkaa kevyellä pianosäestyksellä ja kuoromaisilla lauluilla, jotka taustoittavat hienosti rauhallista säkeistöä. Jylhässä ja sydämeen käyvässä kertosäkeessä taas flirttaillaan kevyesti elektronisten elementtien kanssa ja lauletaan niin riipivästi että sisuskalut sulavat (’Cause that ain’t love, that ain’t love / It ain’t true / That ain’t love, that ain’t love / Is what we do / Tell me something to believe in / I’m dying for your lies / But that ain’t love, that ain’t love / It ain’t true / That ain’t love). Olen myyty. Ällistyttävän hieno esikoissingle.

3. LCMDF – FOOLED

Todella positiivisen jälkimaun kuulohermoihin jättää myös LCMDF:n uusi single Fooled. Pidin aikanaan valtavasti Cool And Bored, Something Golden ja Bitch Of The Bitches -singleistä, mutta debyyttialbumi onnistui uimaan jostain syystä ohi. Oli miten oli, Fooled on täyttä timanttia. Tuotanto jytää ja tanssittaa, basso on vuoren kokoinen ja kissamaiset äännähdykset ja alun ”reincarnation”-hokema kertovat, että A. G. Cookin PC Music -labelin artisteja on kuunneltu. Vuonna 2015 LCMDF tekee viileämpää musiikkia kuin koskaan ja kun biisikin on ensiluokkalainen popsävellys niin eihän tässä voi muuta kuin jäädä janoamaan uutta musiikkia. Parhaimpia kotimaisia biisejä tänä vuonna.

4. JARRYD JAMES – DO YOU REMEMBER

Australiaistuottaja ja lauluntekijä Jarryd Jamesin esikoissingle Do You Remember tuo mieleen Alt-J:n James Blaken – tosin keitoksessa on mukana vielä hieman suurempi soppakauhallinen R&B:tä soulin sijaan. Do You Remember on hiiviskelevä ja hypnoottisen uhkaava ja kolisteleva fiilistelypala, jonka päällä sokerisena kuorrutuksena kuullaan Jarrydin hunajainen falsetto. Kappaletta on ollut tuottamassa ja kirjoittamassa Jarrydin lisäksi Joel Little, joka on aiemmin tehnyt yhteistyötä Broodsin ja Lorden kanssa. Tummasävyinen lopputulos ihastuttaa ainakin minua kovin.

5. VANCE JOY – GEORGIA

Vance Joy on Jarryd Jamesin tavoin australiainen lauluntekijä, joka on viime viikkoina tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Viime vuonna ilmestyneeltä Dream Your Life Away -albumilta irrotettu single Georgia on vähintään yhtä hieno kuin Of Monsters And Menistä muistuttanut jättihitti Riptide ja oma henk. koht. suosikkini Mess Is Mine. Georgia säväyttää herkällä kitarakuviollaan, säkeistön laulukoukullaan ja tuutulaulumaisella falsettikertosäkeellään. Vance Joyta voin suositella varauksetta ainakin kaikille Ben Howardin ja Mumford & Sonsin ystäville. Vaikka Joyn musiikissa ei kuullakaan yhtä vahvoja stemmalauluja ja dominoivaa banjoa, käy miehen ääni samalla tavalla sydämeen kuin Marcus Mumfordin sielukkaan rouhea baritoni.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin