Viisi kovaa: St. Rasta, Colorblue, I Was A Teenage Satan Worshipper, Thief, Jiri Nikkinen

Kuvassa artisti nimeltä Thief. Alkuperäinen kuva täältä.

Viisi kovaa on Kalenterikarju-blogin juttusarja, jossa esitellään lyhyesti viisi kovaa biisiä. Oletko tehnyt mielestäsi kovan biisin? Lähetä lyhyt esittely ja kuuntelulinkki osoitteeseen kalenterikarju@rosvot.fi ja musiikkisi saattaa päätyä blogiini. Kalenterikarjua voi seurata FacebookissaInstagramissaja Snapchatissa (kalenterikarju). Lisäksi päivitän Spotifyssa ahkerasti KALENTERIKARJU: Parhaat biisit 2015 -soittolistaa, johon kerään kaikki omasta mielestäni kiinnostavimmat vuoden 2015 uutuusbiisit.

1. ST. RASTA – LEPOA KIIREESTÄ

Helsinkiläinen rytmimusiikkiretkue St. Rasta on täällä taas. Aiemmin esimerkiksi Älä ja Mörkö -kappaleillaan ihastuttanut partio tarjoilee tällä kertaa Lepoa kiireestä. Jälleen kerran paketti on kasassa mainiosti, mutta ehkä sanoihin pitäisi saada lisättyä vielä tarttumapintaa ja ruutia – varsinkin kun saman genren valtaistuimesta kilpailee esimerkiksi Jätkäjätkät. Kappale on siis hyvä ja video erinomainen, mutta ehkä seuraava askel voisi olla jopa ärsyttävyyteen saakka tarttuva yksinkertainen kesärallatus? Introsta on vielä sanottava, että se tuo mieleen erään pastakastikemainoksessakin soivan kappaleen, mutta en saa millään päähäni, mikä kastike on kyseessä. Pienehkön salapoliisityön jälkeen tiedän, ettei kyseessä ole kuitenkaan Barilla tai Dolmio. Osaisiko joku neuvoa?

2. COLORBLUE – BLUE IS OUR COLOR

Colorbluen ensimmäinen single on selkeästi jäänyt kummittelemaan päähäni, sillä muistin sen olemassaolon elävästi tänään herätessäni. Syykin on ilmeinen: näin unta bändin laulaja Mikko Bluesta (ex-The Duke), jonka asunnossa jostakin syystä majailin. Mikko riemastui minut nähdessään, mutta kuullessaan, etten ole kirjoittanut hänen bändinsä kappaleesta blogiini, hän närkästyi ja heitti minut ulos. Anteeksi, Mikko! Otan siis unesta vaarin ja suon muutaman sanan Blue Is Our Color -debyyttisinglelle. Ensitahdeista saakka selvää on, että biisi on harvinaisen tyylitajuisesti tuotettua kamaa – tuotannosta muuten vastaa UMK 2015 -kilpailun finaalissa piakkoin esiintyvä Jouni Aslak. Hyvät soundit ja säkeistön oo oo -koukut toimivatkin erinomaisesti. Kertosäekään ei ole huonompi, ja se tuo mieleen The Arkin. Lisäpisteet siitä, että onhan tämä kappaleena parempi kuin Ola Salon uusin läpitylsä Go On Go On.  Itse olisin silti kiinnostuneempi kuulemaan Colorbluen kaltaiselta bändiltä suomenkielistä kamaa.

3. I WAS A TEENAGE SATAN WORSHIPPER – THEY DON’T HEAR

Täytyy tunnustaa, että tutustuin I Was A Teenage Satan Worshipperiin paremmin vasta edellisen, vuonna 2012 julkaistun There-levyn aikoihin. Pidin levystä paljon ja varsinkin Animal Collectivesta muistuttanut Make Your Move ja suosikkikappaleekseni muodostunut woblaava ja vellova Show ’Em Love osoittivat kyseessä olevan lahjakas indiepopbändi. Vahvasti primus motor Pasi Viitaseen kulminoitava kvartetti on nyttemmin vahvistunut viisikoksi Pintandwefallista ja The Hearingista tutun Ringa Mannerin liityttyä yhtyeen kokopäiväjäseneksi. They Don’t Hear on edellislevyn eteerisyyden sijaan askel hieman rosoisempaan ja kitaravetoisempaan maailmaan. Toimii tälläkin tavoin erinomaisesti allekirjoittaneelle. Angsti kuulostaa angstimmalta ja rumpukomppi rullaa nätisti. Jotenkin ajattelen tätä kuunnellessani 2000-luvun alun teinielokuvia ja Buffy, vampyyrintappaja -sarjaa. Ei huono assosiaatio.

4. THIEF – CRAZY

Kalenterikarjussa ennenkin esillä ollut yhden miehen projekti Thief julkaisee uutta. Nyt esiteltävä Crazy-single on aiempaa pastellinsävyisempi, tanssittavampi, kasarimpi, ärränpeempi ja popimpi. Kaikin puolin mennään siis koko ajan kiinnostavampaan suuntaan. Uusi helposti lähestyttävä sinkku löytyy toistaiseksi vain artistin omalta Soundcloud-tililtä. Kyllä toimii!

5. JIRI NIKKKINEN – LUULLUT OON, ETTÄ ASIOISSA ON TAPANA JÄRJESTYÄ

Parhaiten Clifters-yhtyeen keulilta tunnettu Jiri Nikkinen palaa soolomateriaalinsa pariin uudella Luullut oon, että asioilla on tapana järjestyä -kappaleellaan. Biisin äänitystapaan  liittyy kiinnostavia erityispiirteitä: levy-yhtiöpomo Kari Hynnisen idean pohjalta Jirin akustisen demon päälle omat osuutensa soittivat Suomen huippumuusikot eli kitaristi Timo Kämäräinen (Olavi Uusivirta), basisti Lauri Porra (Stratovarius) ja rumpali Janne Haavisto (J. Karjalainen) sillä tavalla, että muusikot saivat tutustua kappaleeseen tunnin ennen varsinaisia äänityksiä. Itse maestro ei myöskään ollut paikalla äänitystilanteessa. Ja mikäpä siinä, jos työtavoilla syntyy näin hienoa jälkeä. Itselle ensimmäiseksi mieleen nousevat Pepe & Paradisen, Kirkan ja Olavi Uusivirran uusimman levyn risteymä. Todella hieno paluusingle.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram: @kalenterikarju | Snapchat: kalenterikarju | Facebook | Bloglovin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.