Top 100 parasta biisiä 2015 (sijat 90-81)

11145916_10153207164982920_6001505986259421652_o

Kuva: AJ Savolainen

Pian on taas yksi musiikkivuosi pulkassa. Viime vuonna listasin ensi askeleita ottavaan Kalenterikarju-blogiin Parhaat ulkomaiset biisit 2014, Parhaat kotimaiset biisit 2014, Parhaat levyt 2014 ja Parhaat keikat 2014. Tänä vuonna ajattelin tähdätä hieman korkeammalle – aion listata 100 parasta biisiä vuodelta 2015. Kyllä, luit aivan oikein. 100 parhaan kappaleen lisäksi luvassa on luonnollisestikin vielä vuoden parhaat kotimaiset ja ulkomaiset levyt (keikkoja en tänä vuonna listaa, sillä niillä olen käynyt niin laiskasti). Lue 10-osaisen TOP100-postaussarjan osat: sijat 100-91sijat 90-81sijat 80-71sijat 70-61sijat 60-51sijat 50-41sijat 40-31sijat 30-21sijat 20-11 ja sijat 10-1.  Vuoden parhaat biisit päivittyvät myös Spotifyhyn KALENTERIKARJU: Top 100 parasta biisiä 2015 -listalle, jota kannattaa lisäksi totta kai seurata.

TOP 100 PARASTA BIISIÄ 2015 (sijat 90-81)

90. ROOXX: BREATHE IN

PMMP:n säveltäjänä ja hovituottajana sekä Magenta Skycoden maestrona tunnetuksi Jori Sjöroos on täällä taas. Ja hyvä niin. Breathe In on jylhää tykittelyä, joka sotkee sisäänsä särökitaroita, vuorten kokoisia rumpuja ja heleää elektronisuutta. Silti teoksen kokonaisväritys on raikas kuin Väri-Kallen talomaaleissa. Kirsikkana talokakun päällä The Hearing ja Pintandwefall -yhtyeistä tunnettu Ringa Mannerin alkuvoimainen ääni.

89. JAMIE WOON: SHARPNESS

Brittiläisen 32-vuotiaan Jamie Woonin musiikki on kuin arkkitehtuuria: viivasuoraa, terävähköä, rutkasti lasielementtejä sekä valkoisia pintoja. Miellyttäviä tiloja, jotka voisi ehdottomasti laittaa asuntomessuilla lokeroon kodikas. Itse putosin popmusiikin eri mikrogenrejen kehityksestä viimeistään silloin, kun Helsinki10 -konseptiliike suljettiin, enkä siis tiedä edustaako Woonin musiikki electronicaa, neo-soulia vai mitä lie. Omaan korvaani Sharpness kuulostaa silti erehtymättömästi östermalmilaiselta kahvilalta.

88. EVELINA: RAKKAUDESTA LAJIIN FEAT. EEVIL STÖÖ

Universal Musicin vuoden 2015 uusiin artistisignauksiin lukeutuva Evelina aloitti uransa julkaisemalla tuplasinkun Vuoristorataa / Rakkaudesta lajiin. Ensin mainittu ei tehnyt suurempaa vaikutusta, mutta Rakkaudesta lajiin tuli ja juuttui pysyvästi lenkkisoittolistalleni. Swägäpopin kuningatar vuonna 2016?

87. LCMDF: FOOLED

LCDMF on julkaissut tänä vuonna kolme hyvää singleä, joista Fooled oli eniten omaan mieleeni. Kirjoitin singlestä toukokuussa seuraavaa: ”Todella positiivisen jälkimaun kuulohermoihin jättää myös LCMDF:n uusi single Fooled. Pidin aikanaan valtavasti Cool And Bored, Something Golden ja Bitch Of The Bitches -singleistä, mutta debyyttialbumi onnistui uimaan jostain syystä ohi. Oli miten oli, Fooled on täyttä timanttia. Tuotanto jytää ja tanssittaa, basso on vuoren kokoinen ja kissamaiset äännähdykset ja alun ”reincarnation”-hokema kertovat, että A. G. Cookin PC Music -labelin artisteja on kuunneltu. Vuonna 2015 LCMDF tekee viileämpää musiikkia kuin koskaan ja kun biisikin on ensiluokkalainen popsävellys niin eihän tässä voi muuta kuin jäädä janoamaan uutta musiikkia. Parhaimpia kotimaisia biisejä tänä vuonna.”

86. ANSSI KELA: NOSTALGIAA

Anssi Kelan Nostalgiaa-single käsiteltiin Kalenterikarju-blogissa juurta jaksain (kuten Kelan tänä vuonna ilmestynyt Nostalgiaa-albumi, josta voi lukea tarkemmin täältä): ”Kappale alkaa groovaavan murisevalla bassoriffillä ja kanttiin isketyllä kompilla, jota kuorrutetaan japanilaistyylisellä syntetisaattoririffillä. Tekstipuolella liikutaan menneisyydessä ja muistellaan kirjastosta pöllittyä kirjaa, tupakanpolttamista ja Kuopioon mopolla ajamista. Ensimmäisen säkeistön teksti ei vielä vakuuta, mutta kuten Anssilla usein, lauluteksti muodostaa kokonaisuuden, ja vasta nostattavaan kertosäkeeseen tullessa kuulijaa ymmärtää, miksi tarinaa on pedattu kuten on: ”Meist on tullu juuri sellaisii / joille nuorempina naurettiin / me takerrutaan menneisiin / niihin jäädään kiinni / me ollaan dinosauruksii / ja eilispäivän uutisii / vanhat pierut haihtumassa uusiin tuuliin”. Kertosäe (ja oikeastaan lopulta koko kappale) on tekstillisesti täydellisen tyköistuva Anssille: vahva tarina, jossa pikantteja millimetrin tarkkoja yksityiskohtia. Lisäpisteet siitä, että hän laulaa ikäisensä ihmisen maailmasta ja vieläpä onnistuneesti. Ja kukapa olisi uskonut, että sanaa ”pieru” voi käyttää kertosäkeistössä vakuuttavasti?

85. NOTHING BUT THIEVES: ITCH

Essexistä ponnistava vuonna 2012 perustettu Nothing But Thieves kiinnitti huomioni YleX:llä soidessaan. Mikäli viime vuoden paras kitararock-biisi oli ehdottomasti WATERS-yhtyeen weezermäinen I Feel Everything, on tämän vuoden kultamitalisti The Dead Weatheria, Musea ja Peacea lähentelevä Itch. Kitararock muka kuollut? Pyh!

84. SAMAE KOSKINEN: SINÄ

Kalenterikarju ruoti Samae Koskisen Henkilökohtainen ennätys -albumia blogissaan syyskuun alussa ja kirjoitti Sinä-kappaleesta seuraavaa: ”Sinä olet julma miehen kaunein ajatus / sinä olet keihäskisan tuhdein ponnistus / viimeisellä kierroksella täysii repäisty / henkilökohtainen ennätys”. Hyvin paljon Perilliset-kappaletta muistuttava ja singlenäkin julkaistu Sinä kuulostaa tutulta Samaelta: ripaus nostalgiaa ja kömpelyyttä sanoituksissa, hyppysellinen jousikvartettia ja kaihoisa melodia. Hieno kappale.”

83. ANTTI AUTIO: MERKIT

Harmittavan vähälle huomiolle jäänyt Johanna Kustannuksen uusi kiinnitys Antti Autio julkaisi syksyllä Merkit-ensisinglensä. Runollista, melankolista ja ajattoman tyylikästä. Vuoden aliarvostetuin folkrocksingle.

82. FKA TWIGS: FIGURE 8

Viime vuonna erinomaisen LP1-levyn maailmaan putkauttanut FKA twigs ei pysynyt toimettomana tänäkään vuonna. Jos et ole vielä tutustunut 5-kappaleiseen M3LL155X-EP:seen, suosittelen tekemään niin välittömästi. Figure 8 on sirpaleista ja roskista uudelleen koottu popkappale, joka on samaan aikaan avantgardistinen että helposti sulava.

81. CITY AND COLOUR: WASTED LOVE

City and Colourin Wasted Love -single pääsi Karjun syynättäväksi pian ilmestyttyään: ”Vuonna 2004 perustettu kanadalainen City and Colour on Alexisonfire -yhtyeestä tutun kitaristi-laulaja Dallas Greenin projekti, ja itselleni entuudestaan tuntematon tapaus, vaikka onkin julkaissut jo neljä levyä. Wasted Love on toinen lohkaisu lokakuussa ilmestyvältä viidenneltä albumilta ja eihän tässä voi kuin ihmetellä, että miten tällainen bändi on voinut mennä itseltä ohi – varsinkin kun biisillisesti ja tuotannollisesti ei olla kauhean kaukana sellaisista allekirjoittaneeseen iskeneistä rootsimpaa ja bluesimpaa rockia soittavista retrohtavista artisteista kuten The Black Keys, The Heavy ja Band of Skulls. Toisin kuin edellä mainitut City and Colourin soundi on kuitenkin kuulaampaa ja hienosyisempää lo-fihin rennosti nojaavan autotalliähinän sijaan. Greenin ääni tuo sen verran paljon ainakin tällä raidalla mieleen Dan Auerbachin, että itse olisin voinut vannoa tämän olevan uusi The Black Keys -sinkku, mutta sepä ei haittaa, sillä kappale on todella hyvä. Teksti on tyylipuhdas pienine näppäryyksineen (”You’re speaking diamonds crystal clear”), sävellys ja sovitus kelvollinen ja kertosäe tarttuva. Pitääpä tutustua herran levyihin tarkemmin.”

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.