Top 100 parasta biisiä 2015 (sijat 70-61)

Kuva: FemboArt

Kuva: FemboArt

Pian on taas yksi musiikkivuosi pulkassa. Viime vuonna listasin ensi askeleita ottavaan Kalenterikarju-blogiin Parhaat ulkomaiset biisit 2014, Parhaat kotimaiset biisit 2014, Parhaat levyt 2014 ja Parhaat keikat 2014. Tänä vuonna ajattelin tähdätä hieman korkeammalle – aion listata 100 parasta biisiä vuodelta 2015. Kyllä, luit aivan oikein. 100 parhaan kappaleen lisäksi luvassa on luonnollisestikin vielä vuoden parhaat kotimaiset ja ulkomaiset levyt (keikkoja en tänä vuonna listaa, sillä niillä olen käynyt niin laiskasti). Lue 10-osaisen TOP100-postaussarjan osat: sijat 100-91sijat 90-81sijat 80-71sijat 70-61sijat 60-51sijat 50-41sijat 40-31sijat 30-21sijat 20-11 ja sijat 10-1.  Vuoden parhaat biisit päivittyvät myös Spotifyhyn KALENTERIKARJU: Top 100 parasta biisiä 2015 -listalle, jota kannattaa lisäksi totta kai seurata.

TOP 100 PARASTA BIISIÄ 2015 (sijat 70-61)

70. ARIANA GRANDE: FOCUS

Listasin Ariana Granden Problem-hitin viime vuonna kolmanneksi parhaaksi ulkomaiseksi kappaleeksi. Aivan yhtä herkullinen täysosuma Focus ei ole, mutta perkussiivissuudessaan ilahduttavia muistumia Jennifer Lopezin First Lovesta mieleenpalauttava biisi on silti oikein mainio moderni poppitsibale. Ekstrapisteet c-osan torvisektiosta.

69. SAM SMITH: WRITING’S ON THE WALL

Sam Smithin Writing’s On The Wall onnistui herättämään ympäri sosiaalista mediaa kärkkäänkin vastustuksen ”valkoisen miehen siiderisoulilla”, mutta ainakin itselleni Smithin tulkinta on komeaa kuultavaa ja kertosäe tuo kylmät väreet selkäpiihin. Ihokarvafaktori ei valehtele; Writing’s On The Wall on yksi komeimpia Bond-tunnareita lähivuosikymmeniltä Adelen Skyfallin kera.

68. IMAGINE DRAGONS: GOLD

Imagine Dragonsin Gold-single muodostui Smoke+Mirrors -albumin suosikikseni jo ilmestyessään. Bloggasin siitä hieman jälkikäteen ja toiveeseeni kiertueen ulottumisesta Suomeenkin vastattiin: ”Kyllä, tiedän. Gold ei ole uusin irrotus Imagine Dragonsin uudelta levyltä (uusin single on viikon alkuun tarjoiltu Shots, jonka voi kuunnella vaikkapa täältä). Halusin kuitenkin kirjoittaa Goldista, sillä se on jo julkaistuista uusista kappaleista toistaiseksi miellyttänyt minua eniten. Kappale on luonteva sekoitus metallisia perkussioelementtejä, tarttuvaa viheltelyä, elektronisia rytmielementtejä ja ylvästä ja dramaattista kertosäettä. Ulottuisipa yhtyeen kiertue tämän levyn tiimoilta myös Suomeen.

67. PIMEYS: MEERI

Rakastin Pimeyden Muut on jo menneet (2013) -debyyttiä. Tänä vuonna ilmestynyt kakkosalbumi Aika tihentyy ei iskenyt Kalenterikarjuun kokonaisuutena aivan yhtä kovaa, mutta peräti kaksi videota osakseen saanut Meeri jäi kummittelemaan mieleen. Laulaja-kitaristi Pekka Nisun eleetön tulkinta tihentää egotrippiaanisen biisin omaan luokkaansa – aika näyttää yltääkö Meeri modernin suomirockin klassikkoluokkaan saakka.

66. CAGE THE ELEPHANT: TROUBLE

Amerikkalainen punk blues -bändi Cage The Elephant lukeutuu niihin bändeihin, jotka kuulostavat aivan The Black Keysiltä (lue: lukeutuu siis niihin bändeihin, joita rakastan). Ei niin yllättäen The Black Keys -nokkamies Dan Auerbachin tuottamalta Tell Me I’m Pretty -albumilta löytyvä Trouble onkin kuin mittatilaustyönä Karjulle luotu: kaipaavaa kitaranäppäilyä, retrosti soivat köpörummut ja kaunis kertosäemelodia. Trouble on kuin psykedeliatripille lähtenyt Arctic Monkeys. Pidän kovasti.

65. RUDIMENTAL: LAY IT ALL ON ME FEAT. ED SHEERAN

Rudimental (kyllä, se Nakkiveneestä laulava bändi) jatkoi vuonna 2015 vahvojen singlejen julkaisemista. Ensin mainittu Not Giving In ja Waiting All Night feat. Ella Eyre saivat tänä vuonna seurakseen Ed Sheeranin tulkitseman astetta akustisemman Lay It All On Me -singlen, joka on täyttä timanttia.

64. YEARS & YEARS: KING

Tammikuussa julkaistu King on kovassa nousukiidossa olevan brittiläisen synatrio Years & Yearsin toistaiseksi kovin yksittäinen hittileka. Olly Alexanderin androgyyni ääni yhdistettynä nostattavaan electronicaan saa Karjunkin haikailemaan lasimurskan täyttämien aamuöisten indiediscojen pariin. Oispa kaljaa.

63. LÅPSLEY: HURT ME

Låpsleyn Hurt Me päätyi Kalenterikarju-blogiin tarkasteltavaksi elokuun loppupuolella: ”BBC Sound of 2015 -listalle tänä vuonna yltänyt Låpsley julkaisi loppuvuodesta 2014 erinomaisen Falling Short -singlen, josta Kalenterikarjukin kirjoitti. Siinä missä Falling Shortin pianovetoinen kauneus kirvoitti minulta vertauksia Adeleen ja James Blakeen, on Hurt Me askel kohti elektronisempaa suuntaa. Edelleen melko minimalistiset taustat kuulostavat saaneen tällä kertaa vaikutteita myös vastikään mainion M3LL155X -EP:n julkaisseen FKA Twigsin kompleksisista äänikerrostumista. Hieno biisi.

62. NIKKE ANKARA: KOSKA SÄ EROOT

Nikke Ankara on pudotellut timanttisia singlejä jo reilun vuoden verran. Pelin avannut Perjantai 13. sai vipuvartta Spesiaalista, mutta tuplasinkku Koska sä eroot / Leima räjäytti potin. Lastenlaulumaisen lällättelevä Koska sä eroot yhdistelee taidokkaasti nopean liukaskielistä flowta ja idioottivarmaa hoilotuskertsiä. Kovin suomiräppäri 2015? Kyllä.

61. ANTTI TUISKU: KEINUTAAN FEAT. VILLEGALLE

Kirjoitin Antti Tuiskun Keinutaan-hitistä En kommentoi-arviossa seuraavaa: ”Keinutaan läväyttää yllättäen silmään reggaeton-vaihteen, joka menee täysin luvattomasti paatuneimmankin machon lanteeseen. Kertosäkeessä keinutaan korvamatomaisesti ja lantio pyörii kuin J-Lolla. Kirsikkana kakun päällä ”pää olkapää peppu” -sämple. Ei lisättävää. Toimii.

SEURAA KALENTERIKARJUA – Instagram | Periscope | Snapchat: @kalenterikarju | Youtube | Twitter 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.